~koskessa on kova kohu ja kuohu~ (keväällä, veen aika)
~meleko kohuva tuntuu tuuli taas pitävän~ (elävä olento)
~itätuulella se Niskakosken kohu kuuluu tänne asti~
~tääl ol sellane kohu ja hulina~ (esikoisen syntyessä,
vrt. tytöistä jatkuva heimo)
~kohu~ (suonikohju)
~läks tuas tuultak kohuvammaa ja pilevee nostamaa~
~tuulla kohuaa ettei kuule metton laulua~ (oikeat metsät,
täynnä elämää)
~kohutas ny tuat saavii ripaleh, että saap hyppöset alla ja pääsee nostah~
(kymin kieltä)
~eikös se ikkiinkääh herkiit tuultak kohhuuttamasta~
~sattoak kohhuuttaa~
~kohoval on siit hyvä luistella, kun se vaa on niim paksuu, että se kantaa~
(kohvalla eli kohvajäällä)
~koffaa jään päällä~ (uhkujäätä, sohjoa)
~kohva puottaa, s ei kanna~
~niissä ol hyhmee ja kohvoo~ (puiden oksissa)
~enne sanotti simmone vanha se on koffa, sanotti vanhakspiikaks~ (rupikonnaa)
~porkip poika tasasestik kohvasten kohtie ylite~ (porki eli hiihdä, vrt. porkat)
~menihän se kohovaseksi kun syksystä suvveili montakertaa ja aina tuli
vettä päälle~ (jään päälle, suveili eli lämpeni)
~kohvajää niinku puottelee, millon on olluv vahva välivesi, se puottaa enempi~
(jään tuntijat)
~kylymi kohvakerran, nyt kanttaa kohvakerta~ (kylmi eli jääti)
~kohvakko~ (rupisammakko, vrt. kohva-akko)
~kyllä oraviin passovaa juosta kohvalunta pitki, ku se ei yhtää upota~
(oravien ystävät)
~ompas siinä kohovannetta, ku vesi on laskeunu ja jää on jääny reunoilta ylös~
(kohvanteet)
~seo sen sorttine että se hentoo kohoveltaat toeste ommaa~ (tekee
vastoin tapoja)
~salami on niin kohovettunu, ettei sinne oom menemistä~ (sulat salmet)
~vesi on kuivanu jäältä, että on vaan kohovo päällä~
~kehu olleen päivänkoin aijan että juur rupes päivee tekeen~ (päivän koi,
vrt. rusko)
~päivänkoi käy jo, aamu alkaa jo sarastaa~
~aamunkoi oli silloj jo ku miä heräsin~ (aamun koi, vrt. aa-sielu)
~alkoaha se taivoarannast koi noussakii, näytteä nii valkoiselle ni et~
(taivaanrannasta nouseva koi, vrt. nganasanien koi-nimiset
suojelushenget)
~koen kirkkaos ijässä, päeväl loppu luotehessa~
~koe jo näkkyy~ (koi ja päivä, eri olentoja)
~tuul on koila~ (vrt. koillisessa)
~koilta tuulet, koilta tyynet, koilta ilmat ilkijämmät~
~tää on tää koiheinä hyvin terveellii, ku oh heikko rinta, nii juop~
(omat lääkkeet)
~koikottaa ja tanssii~ (pakanat juhlissaan, oikea suomi
=luonnonuskoisten suomi, vrt. luonnottomaan uskoon kääntyneet valtaa pitävät,
vasureita koko porukka)
~kuret ylläällä lentteek koehottaa~
~suuri hankiseäski koehottaa tuossa~ (kevätsääsket)
~mie lähin sitte, koijjalle jossa met asuima~ (pyyntimajalle)
~noil oli oikke laitettu leikkikoijjakki~ (lapsille, leikkikoju)
~äläkäähäm menkö koijjarin kelekkaa~ (tansseihin lähteville, hyvät neuvot)
~ne o hyviä polttoa pesässä noi petäjäj ja kuusen koijarit~
(karsitut rangat)
~mitä asiaa sun tänne om markkinoillem muuta koijaaj ja pettään ihmisiä~
(markkinatalouden alkuperää)
~kojjuoksel eliä, milläs muulla, pettiä ihmisiä ja ottaa silloin kun saa~
(tekee vastoin tapoja)
~korttija pellaa ja koejaa kaekella laella, mikä mies se semmonen on~
(paheksutut koijarit)
~se laulo nii haikijast, oikei koijais siel~ (järven selällä, katra eli kaakkuri)
~alkoa tullak koijatam minuu päi~ (uroshirvi, metsän valtiaat)
~läns mänee illalla koijaamaa~ (nukkumaan, länsituuli)
~on kojusil puil keitet, kosk on kuuma~ (koivuisilla puilla, koju=koivu)
~ku vaa koivuse halvo sai niin siitä sai hyvän kirvesvarren~
(halon, kovapuut)
~minä koivuusija puita fööräsin pesähäj ja parahiksi tarijettihi~
(lämmön antajat)
~koivunen tuhka täyty ollas sit siit tuli parempaa livettä~ (lipeää)
~kyllä siittä kojukosta vail löytyy hikikojuaki jos hakemhal lähtee~
(hiki eli hieskoivuja)
~iliman kuun kuulemata, aoringo alenemata, koejumalan koettamata~
(koi jumala, vrt. koittaa)
~hirv hypätäk koekaht aeja yl~ (omat hirvet, vieraat aidat)
~jopa sieltä polo koekahti näkymmää~ (pola, merkkikoho)
~menkää kersat maata älkääkä siinä penkillä koikaalko koko ehtoja~
(isokyrön kieltä, mikä heimo)
~oota joku päivä, niin net tuleva oikeat koikalheet~
(suuret mateet, vrt. koi-henget)
~koikalama ottaa rusakaksi ihov värin ja se lähtee luusta käsin kolottammaa~
(tautien oireita)
~se on niiku läjä siinä nek koikkaavat~ (kudulla, mateita)
~siksi ku hollaavat lähteäk koikkaamhan~ (käärmeen poikaset,
oltuaan ensin paikallaan)
~jos sumut vaarojen laitoja kovasti koikkaava, tullee kesälä hallaa~
(kevään ja kesän ilmat)
~koikelehtaa, niinko kärmes~ (vrt. koika-henget)
~lährevveressä on taas niin koikeloita~ (sääsken toukkia)
~meilän kaivos on muutamia koikeriaisia, mutta lähtees eijo yhtee~
(kaivot ja lähteet)
~älä juas semmosta vettä ko siinä näkyy koikertelevan tommosia elukoita~
(juomaveestä huolehtiminen)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
