~laskuja~

~mittees sie siinä rötkötät, mää ommaa koikkaas makkoomaa~

(koikka=pukkisänky, makuulavitsa)

~laita se poijjan tila tuonne koikkaan~

~kävelläk koekkaeloo suola~ (kurki)

~sekin koekkoal siellä kaoloasa~ (kurkotteli)

~Vuollin poikia son joka kävellä koikkasee tuolta yli järveä~

(tuttujen keskellä eläminen, vrt. omituiset kaupungit)

~on aika koikkajalka~ (pitkäjalka)

~ne oli ne polvianterik kans semmosia koikkakinttuja~ (vaaksiaiset)

~samallainen koikkakoipi tulee ko isästähänki~ (periytyvät

piirteet)

~männä koikkalehtaa~

~koikkalehtii siinä toisten tiellä~

~koikkapuu~ (satimen selkäpuu)

~suuret vuntkat siin vua vastuksin koikkelehatta ympäril vaik miul ois kui kiire~

(vuntkat eli lapset)

~siinä ne kersat taas koko ehtoopuhtehen on koikkelehtinu penkillä ketarat oikoosna~

(isokyrön kieltä)

~se menee koikkii pitkil konteillas~ (konteilla eli jaloilla)

~siitä son hirvi mennä koikkinu~

~lapset koikkii ja soikkii kepin kans kukkaspenkkiä~ (lasten elämää)

~piteä koikkima sillo kun ei muute neä~ (näe, koikkima=kurkotella)

~lähtee meneeh hyppimällä, menee oikein koikkoo~ (kettu)

~son somaa, että variksen pitää koikkua sillon, ko se vaakkuu~

(varisten ystävät)

~koivun koikkuraa ja kuusen känkkyrää~ (yhessä kasvavat puut)

~Heikki on jo pitempi issääsä, minkäällaenen koekula tuosta vielä tulleekaa~

~kasvaa pitkäksi koekulaksi~ (vihvilä)

~koikuriainen~ (sääsken toukka)

~kärmes koikurteloo~

~koha koikuuttelluot paljai kintun~ (kesällä, lasten elämää ymmärtävät)

~älkkä koikuttaka kontejas va istuka nätist~ (ja ymmärtämättömät)

~koillistaa yli kaikkein muihen~ (vanha kuusi)

~sorsahan tuolla koillistellee~

~ei kun kattelee ja koelistellee kun toenel laulaa että kangas tärisee~ 

(naaras ja urosmetso)

~tuul on koilises, kylmar se siit kiärtyy iräm pual~ (sammatin kieltä)

~tuolta koilliselta tuuloo niin kylymää kup pohojaasesta~

~talvel koillinen tuop pakkasta~ (koillistuuli)

~koilisest ja ijän puolt näkkyy syksyl talvepenkki~ (talven tuloa 

tietävät pilvet)

~tuolla koillise ilimalla jo sattaa~ (ilmalla eli suunnalla)

~koillinen kesän tekköö, suvtuul talaven tuop~ (vai toisinpäin,

vrt. kesäsateet)

~näkkyy männeen koillisen puolelle~ (tuuli, elävä olento)

~kyllä se koilinen kans oli kylymä~ 

~kesä ja talvi piättyy aina koilismyrskyy~

~koillispohjanen~ (koillisen ja pohjoisen välissä)

~koilistuul temuvua kolme päiviä~ (jaakkiman kieltä)

~juostak koelotteloo paraasta nuita vanahoja tienratoja~ (vanha metso)

~se vain tuulta koilottaa~ (pohjoisesta)

~jos näkköö neylleen käessä niij jo koehmmoo jotta sukkoo neulloo ukkoo toevvoo~

(ukon-oottamis-vuodet, voi käyttää järkevästi)

~koimi~ (kankaan reuna, hulpio)

~koimura~ (käppyräinen puunkappale)

~kokimel nostetti vettä kaivost~ (pitkään varteen kiinnitetty 

sanko tai kiulu)

~niitä mennee nuiv viiski, ja kuuski yhtaikaa, yhelläki kokimella on, isoa lohta lanassa~

(lohien määrästä, oikeiden jokien aikaa)

~sen on vissin susi kanthon koinannu ja ukonilima ulosajanu~

(orvosta)

~kukas sit käski alvariin koinikselemaan saat viel kakaran käsvarrelles~

(koinimisesta syntyvät kakarat)

~vanhoista koenopaekoista elikkä vatturaunioista~ (alkuperäinen

ulkona koiniminen, helteet=lemmen aikaa)

~siit oli viäl koinnuara millä rysä koettii~ (peränuora)

~koenpetkelheinä~ (kangaskorte)

~liotetaav vaan kaffeeseen koirruahoja~ (yskään)

~koirruahokahvee se om mul lääkkeeni kur rupee tuntuuv vilum pöyristyksiä niskassa~

~ennev vanhaan keitettiin koirruahovettä, se oli oikeim pahaa~

(pahaa eli parantavaa)

~ne hävesi etteij ookkaav vesilintuja nähty sen kointa~

(vrt. vieraat tuliaseet, laittomia oikeassa suomessa)

~kaekki koenttuu vielä meilleh hyväksi~ (hyväksi kääntäminen)

~siinä on sen seittemää sorttie kun koentukossa~ (kipeän kohdan päälle 

sidottu tukko)

~Henttulan Tiina oli semmonen koentukon tekkie~ (omat parantajat)

~se kointähti koittaa päivän elel, aamusil~ (koin tähti, vrt. aamu)

~ehontähti iltasella, kointähti oamusella~ (ehtoo ja koi)

~päivä jo rusoittaa ja hiä ain näkkyy, koiintähti~ (hän näkyy, elävä olento)

~laski jalakai vällii koinuva~ (siemennestettä, oikea osoite)

~kyrväl on kymmenen nimmee, yks nilikki, toinen nalakki, kolommaas koinuneuvvo~

(paljon nimiä=paljon käyttäjiä)

~koinuu mielessähä se sielä kulukee, sano minun sanonehe~ 

(vrt. tyttö mielessä, molempiakin voi ajatella)

~tästä on vanhasthan menhet hirvet, lumessa vielä koipastaa jälijet~

~mist tost pojast noin kauhi koipel tull on ko flika niim piäni o~

(pojat ja tytöt, eri perintötekijät)

~aika koipeliini kun ei siin paljom muuta okkan kuj jalkoja~

(heinäsirkalla)

~voi jutinan tähäre tuata kersaa ku soon taas paliahin koivin tuala pihalla~

(omat voimasanat)

~myö nostettii koivet kattoo~ (lauteilla maatessa)

~peuraki jo alko virkovamhaj ja koipija oikomhan~ (vrt. poro, inari)

~niin se kans lähti häntä koipien välis eikä perähänsä vahrannu~

~siihem piru nakkasi koipensa~ (vrt. korppi, piru=korpin ääntelyä)

~nahat on kaikki koipii täynä, ei nee ympyrkäisii ol taikka kantillisiikan~

(koipien kohtia)

~se on semmost koevetta se nahka~ (koipinahkaa)

~koivet taas otettihi etujaloosta ja niistä tehtihi akkojen kenkiä~

~vaikka n oon sellasii koipii niin ei ne rapis~ (pehmeiksi muokatut 

nahkapeitteet)

~leikkas nahasta koevep poes~

~kaksi koipea kenkhan, nelia kenkaparhin~

~pirettiin stä toppitollukasta ja koipee ja tanokasta kans paljo laahattii~

(kenkien nimiä, tanokas=virsu).

~koivet jalaassa mentiin että sihisi~ (karvakengät, koivikkaat)

~koip~ (karhunnahkasaapas)

~kyllä siin on semmosta niitun koipee~ (niityn koipea)

~pitkä nevan koepi ylöttyy sieltä tänne asti~ (nevan koipi, elävä maa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)