~laskuja~

~koisaheinä ol punakukkain~ (punakoiso)

~koisheinä~ (koiruoho)

~koisaa parannettih koisamarjool~ (luumätää, punakoison marjoilla)

~niit on kahta sorttii niit koisahheinii~ (keltakoisa=ranta-alpi, 

sinikoisa=rantatädyke, käytetty koisan parantamiseen)

~koisavvitta~ (rohtokasvi)

~koisaruuho~ (ranta-alpi)

~niillähän ol koisavittoi, niit kasvaa semmosii heinii~

(parantavat heinät)

~tehkeepä muut mitä tahhaa, tämä poeka kääp koesimaa~

(nukkumaan, koisia)

~nää kellokukkaset on ennen kaikki olluj ja koiskaheinii~

~koeskaheinistä tekvät hauvvetta~ (parantavat hauteet)

~koeskahheenä~ (hopeahanhikki)

~koiskalleht~ (metsätähti / sudenmarja)

~isä ol semmonen koiskallukija~ (koiskan luvut)

~ne kermasta ja myntistä ja malin nupusta keittivät enner rohtoja~

(myntistä eli mintusta)

~kenne keäss o koisko, se asettuu koiskoheinil~ (pölkkyruohoilla)

~sit kon tuli koiso jonkkus sormehe ni siihe siit otetti nättyi tualt noi ja pellavasiämeni~

(nättyi=pihatähtimöitä)

~pujo on hyvin koisson näkönen kasvi~ (koisson eli koiruohon)

~koita~ (sumu)

~vielä siinä koeti vanaha talavitie niin että sitä osasi kulukija~

(tuiskun jälkeen)

~on se latu jo aukeilla peittyny van jospa se tuolla metillä vielä koetaa~

(koetaa eli näkyy, häämöttää)

~siel oli ollup poroja, joloksekki koitava vielä~ (jolokset=polut, 

koitava=näkyvät)

~se lähti heti päivän koitteesa~

~päävän koite rupea näkymään~ (päivä ja koite)

~ei taho osata tietä myöt ko ei tunnu ko vähä koitteita~ (pyryn jälkeen)

~koitellaa, näi harvon nähessä~ (kätellään)

~nee välil sitte koitteli voimiitas~ (pojat keskenään)

~jo koittelit itse löytää sellasen, kuka siust mielytti~

(puolison)

~koitetäht~ (aamutähti)

~otava käänty koittimellen ni päivä rupes koittaan~ (otavasta päivään)

~päivän koittimella oli semmonen tähti~ (suunnalla, vrt. koitetähti)

~eikä ous sen koettoon koommin näkynnä~ (omia ajanmääreitä)

~se näkyy se koitos kauva aikoa~ (syksyisin, päivän koitos)

~em minä kehanna sen koitoisen kovemmin käyvvän niitä pyytämässä~

(rapuja, vrt. joen haltijan hahmoja)

~kointähti aamusta koittaa, ehontähti illalla~

~aamu koittaa~

~auringo jo koitta, jo valkeks tullo~

~silmäni or ruvennun niiv vettä koittaan~ (vuotamaan)

~niitä ol monenäköisii niitä koittanii~ (vaatteen reunan koristenyörijä)

~päevän koetto käöpi~

~koetto näkkyy tuolta~

~vielhä se päivä o koitossoa~ (ennen näkymistä, koite=kajo, sarastus)

~semmosek koittuu ittel takaisin~ (pahat teot, vähintään muistoina)

~munais suuhuis, siit ei se tenhimine oikei koitunt~ (tenhimine

eli taikominen, vastataiat, vrt. tenho)

~silemiihäs se koitu se huono ruoka~ (heikensi näköä)

~kyllä se viä kerram miäleen koituu~ (vrt. juolahtaa)

~mittee kuuluu – takkoo tuuloo, etteen koetuu~

~paha kostaa ihte ihtesä, kosto koituu kottiin~ (vrt. pääsee

kuin sika veräjästä, kostamisesta montaa mieltä)

~pilaus koituon kotian~ (vastaloitsu)

~viälä siitä koituu hyväkkin ajjaat~ (hyväksi kääntäminen)

~ei kuolemaa kannata pelätä ko se kerraj jokahisellek koituu~

(hetkessä eläminen)

~koituppeloo varten kerättiin koiruohoa ja muita yrttejä~

(tuppeloo eli tukkoon, parantavat siteet)

~sill ol poppakoetoksie, raovan se sae minnuunnin nousemaan~

(poppakoitokset, taikuuden kieltä)

~väkikapulav veto ja semmoset voiman koitokset oli vaa huvina~

~se puhu monta koitosta ku se käv teällä~ (koitosta=näkemiään taikoja)

~Koivakkavainaan nuotti~ (vrt. nuotti=oma laulu)

~koippesaum ol et neolottin täst läpitten~

~neulotaan koivensaumalle~ (koivikkaissa käytetty sauma, 

neulotaan vastakkain laitettujen kappaleiden välistä alakautta,

vuoroin kummankin kappaleen läpi)

~vielä pienemmät olivatten koiverkulaisii~ (koiperhosia, 

tuhkaverkulaisia pienemmät)

~siitäpä minä alon koevertuo, ihmmeestippä koeverrun~ 

(parantua, nousta jaloilleen)

~minä kun tästä koippeen niin kyllä mustikoita suan~

(vrt. koipi)

~no minnekkäs astis sinä koepesit männä~

~koivi~ (yhteisnuotan saaliinjako, vrt. koivisto)

~missä paljo kaskimaita on, ja koivikoita, siällä käkiä on~

~no kyl se haapasiän kasvaa koivikos ja~ (puiden mukaan nimetyt sienet)

~otti niin kauhian haavikoj ja koivikon sitte ettei se männikkö rupiak kasuvaha~

(otti eli kasvoi)

~ne on niitä tuulenkuninkaanlintuja, jotka sillai eäntää koivikossa~

(urpiaiset, vrt. haltijan)

~mull ov vielä täysi koevikko vaekka kuuttakymmentä täötää~ 

(koivikko eli hampaat, väri)

~Hirvosen talo ol koevikkotyhvöör rakennettu~ (tyhvöön eli

metsikköön)

~tossakin oli ettei järvee näkynnyn niiv vahva koivisto~

(koivikko, oikeat metsät=tiheitä)

~oh harvois koivistois marjoja~ (tänä kesänä)

~paa pakkasel koivistolaine päähäis~ (miesten nahkapäähine

jossa korvien suojaksi käännetty turkisreunus)

~minun isä valamisti nuita koevoetteita ja riijjevvoetteita~

(tuhkasta, parantavat voiteet)

~varsi oli haapasta ja lapa mitä sitkeimpää koivua~

(kevyt puu ja kova puu)

~kasvavast koivust sitä lahhoo sisäst ottaat ja keittäät saijuu yskälle~

(saijuu eli teetä)

~nii suurii puita ko heil o siin, närehii ja koivui~

(näre=suuri kuusi, vrt. pieni)

~koevusta jalas paenettii~ (rekeen)

~joka taulaa tekee niin se vaivaa näkee ja monen koivun kokee~

(taulakäävät)

~koevu on kovvaa puuta, kylykikoevu niinkul luuta, visa vielä sitkijämpää~ 

~koevu ottaa voemoa moasta, tuomi tuopi voemoa~ (maan voima, 

vrt. väki)

~itte hieroi puuta ja huiskutti, sitä koijjua~ (karhu, metsän vahvin)

~koivu taikka karttu~ (väkikapulana)

~se mies om minule sukuva viärä koevu takkoo~

~se tuli vähän veärän koevun kaotta~ (lapsi, isän puuttuessa)

~koijuhaarukasta kolottu ja teritetty~ (koivun, hangot)

~suuret koivuhasat ottivattej ja puhlistivatten sit~

(hasat eli huiskat)

~semmosella koivuhosalla hätisteli isompia kärväslaumoja pois~

~koivukaskee~ (nuorta koivumetsää)

~ennen se Pajamäki oli haapakistoo mut nykysin son koivukistoo vallan~

(vrt. luonnoton puiden istuttaminen)

~kyllä siittä kojukosta vail löytyy hikikojuaki jos hakemhal lähtee~

(hieskoivua)

~ku on semmonen koevukkolehto ni siinä on sitkee tuoh~ 

(koivulehdot)

~oli koivuliimakkoo~ (nuorta koivikkoa, vrt. liima, liimatta)

~kasvaa semmosta koivuliimua~ (nuoria koivuja)

~koivuliimukko~ (nuori koivikko)

~nuaresta koivulimikosta~ (haettiin luudaksia, vrt. liminka)

~semmoset pitkät koivulimot että mikkä voi kiärtää~ (valittiin 

takkavitsoiksi)

~koivulinnut tekyöt jouhist pesäse~ (peipot)

~syyttö hävis kun koivulivettä tehtiin~ (kutina, koivutuhkalipeää)

~pestiin koivulipijällä pyykkijä~

~oli parempi viäl ku koivuluuta~ (hanhenpajusta tehty)

~kasvoat enemp ninku sellaisis koivumais~ (verinoriheinät)

~koivumato~ (vihreä toukka, vrt. lehtimato)

~ne ei siit koivmetäss asukkoa, eikä männiköis~ (laulurastaat)

~kuusi ja koijumettä se vettää lumem päälensä~ (lumiset 

talvimetsät)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)