~laskuja~

~pesän ne tekee koivuh, sellassest koivuhhapenehest~ (pulmuset)

~koivunkaarmusta ja jäkälöistä~ (tehty leipä)

~koivunkaarnoi syötiikii~ (tuohen alainen kuorenosa)

~koivunkantoi~ (silmuja, pantiin kääreeseen, kipeän kohdan päälle)

~koivunkantaviinaa~ (käytettiin vatsataudin lääkkeenä)

~mää ole monet mattolloimet färjänny koivunkarpul~ (tuohen alaisella

kerroksella)

~oli semmasesta koivunkaskesta tehty semmanen takkavitta~

(nuoresta koivusta, taakkavitsa)

~koivunkolistaja~ (keväinen myrskytuuli)

~tummaa harmaat tehtih koivunkuoril~

~koevunkuorharmoata~ (saatiin koivunkuorella)

~köyhänä vuanna syätiin koivunkuarileipää~ (leiväksi

jauhettua koivunkuorta)

~kävin koevunkylestä ehtimässä kirvesvarreks~ 

(koivunkuoren vioittuman kohdalle kasvanut kova puuaines, palvi)

~jalaspuu ol koivunkylkijäist, että se hyväst painu~

~taulaakih tehtih tuolt koivunkänsäst~ (käävästä)

~sellasii suurii koivunkärnii siel sylämmaassa~ (vanhoja 

paksukuorisia koivuja)

~oikei vanhat koivunkärrit kaato~ (kärrit eli kärnit, vrt. kärnä)

~konsti siinäkin on, että koivunkääpästä hyvää taulaa saa~

~koivullehillä kellasta färijättihin enne~

~koivunlehdet~ (lapasten koristekuvio)

~koivulliikaa~ (käytettiin veitsenpäihin, pahkaa)

~koivullimikko~ (nuori koivikko, vrt. liminka)

~ennehän net oikein krapasik kojusta, kojummahlaa~

(koivun mahlaa)

~koivummettä ne otti keväillä kun leht ol täys ja tuoh rupes juoksemaan~

~siin oli semmonem piän koivumettä~

~koivummustaa~ (mustunutta koivun sydäntä, käytettiin keuhkotaudin

hoitamiseen)

~pureksimalla koivunmustaa~ (parannettiin hammassärkyä, 

tuohen tummaa kohtaa)

~koevummutkasta oli rivat usseinni~ (ovissa)

~koivummäihää ei pal saannus, se ol nii ohkaist muh hyvää se ol~

~koivunnuavoo~ (kerättiin yskänlääkkeen osaksi)

~ko tuli koijunnila, nilotethin tuohia~ (juhannuksen jälkeen)

~koivumpahkoist ennek kuppii koversvat~

~niil koivumpahoil paranee kaik~ (ajokset, pahkoilla painelemalla)

~kopsa on tehtyk koivumpahkurast~ (pahkasta)

~minä oon syönyj jo koevumparkista lähtiin kaekki evväät~

(omat eväät)

~koijumparkila tulle kansa semmonen färi~ (mimmonen)

~koivumparkkileipä se sitte kauhian sito vattan~ (veti kovaksi)

~koivunparkkives~ (auttoi vatsakipuun)

~koivumpartaa~ (naavaa, käytettiin keltaiseen väriin)

~koivumpihkalehril tulee ja keltast~ (väriä)

~sitä koevumpintasuksea~ (koivun pintapuusta tehtyä)

~koevumporosta keitetääl lippee~ (porosta eli tuhkasta)

~koevumpökkö~ (kääpä)

~koijurrisuja panhan lalva vastakkain~ (riekkoansaan)

~koevurritvosta tänäkik kevväänä tehtiiv vispiläv varpuja~

(riippuvista oksista, ritva)

~koivunsaht~ (sahti eli mahla)

~koivuntoukkii ja ruukattii~ (ongessa syöttinä)

~tarttee olla lankajen keitos ja lipijäkalal livotukses~ (koivuntuhkaa)

~kalutah tuast koivuntuahest~ (tuohiterva)

~koivunurvet on terrijer ruokaa~ (teerien)

~syä koivunurpuja~ (pyyt)

~hakemahan koivuvvanhempia luuraksi~ (koivun vanhempia)

~koivunvarputerva~ (koivunvarvuista poltettu neste)

~tosa oli piäni koivuvvesa ja on noin suureks jo kasonnu~

(puiden ystävät, huomaavat kasvun)

~on tullun niin tihiä koivuvviitikko jottei taharol läpi päästä~

(vrt. viita, viidakko)

~kul löytäsik koevuvvissaa siitä niitä saesih hyvijä puukoj ja hupporim päetä~

(koivun visaa, hupporin=taltan)

~viety riiheen ja pitkä koevuvvihta taetettu kätteen~ (kuolleelle)

~koijunvittikko~ (nuori koivikko)

~koivuvväärä oli tota pitkä~

~koivupurjeit kyll ennen ol~ (purjeena toiminut lehdekäs koivu,

kankaiden myöhäisestä alkuperästä)

~koivupuuhu jos tuluo sakijoa lehtijä ni tuluo hyvä vuos~

~kuusi leppää lujempi, katajaenen koevupuuta~

~koivurekoksi~ (sanottiin valkoisella kirjailtua paidan etumusta)

~koivurieska~ (vanteella ympäröity, piti taikinaa koossa)

~koijurievikkö~ (koivuvesakko)

~Sutelan koivurossaa siel om porovikkoi~ (tatteja)

~koevuroosku~ (musta rousku)

~niissä ol koevusekkoo ja lehtisekkoo mehttee~

~tääll ol mennä kesäm paljo koivusiänii~ (haperoita)

~koivusiäni~ (rousku)

~niil Aholan naisiil ol sellain koivusilkki~ (koivun värinen 

silkkiliina, koivu=omia valkoista tarkoittavia sanoja,

vrt. lumi, joutsen)

~kuivam puun sysi se pala ylön hopusta, huvempi ku koijusysi~

(sysi, vrt. hiili)

~koivutuhkista oikkeen ois se lippee pitännä keitteek~

~paljo lujempi tämä on kun nuo koivuvarpuista tehyt luuat~

(variksenmarjan varvuista tehty)

~siin ol sellasta hienoo kuivanutta koivuvesakkoo~

~siäl ne olivak koivuviirakos~ (omat viidakot)

~kauniis koivuviiras~ (nuori ja tiheä koivikko)

~siäll o oikke hyvä koivvitiskä~

~haetast luudaksi siält koivvitikost~ 

~ei uo oikei runkookaa sellasta koivuvitsikkoo~ (ohuita ja nuoria koivuja)

~kirvasi sielä lapiksi koijuvittiköissä~ (kirosi lappalainen, 

vrt. nähtyään mailleen tunkeutuneet valkonaamat, oikea lappi

=koko suomi)

~jos on kojakampiih huonen niin kyllä sitä nuorena tarkenoo~

(kojakampi eli vetoisampi)

~menn yönäki semmonen kojakka~ (kylmä tuuli)

~niitä laihoja kojamija, että eij oo palijo lohem makustakkaa~

(kojamat ja lohet)

~sieltä saaha isoja kojamia~ (uroslohia joesta, jään alta)

~isola kojamala on iso koukku nokassa~

~iso kojama ku teki nii suurek kivet vieritti pois~

(kutukuopasta)

~a mie ko laiton tuvan lattiin, ni siint ei kojama enniä käy~

(kojama eli veto)

~kojama~ (kova pakkanen)

~iso kojamo kum mikä, ruskija koukkusuu~ (uroslohi)

~pian se käyttää jovesa että ko, sattuu tuommonenki kahenkymmenen kilon kojamo~

(lohien koosta)

~siellä käy aika tuulen kojanne~ (viima)

~kyllä siittä lähti hyä kojastin~ (uroslohi)

~minkäs kojjee sinä siitä tiet~ (kojeen)

~samoila koiheila~ (kojeilla, pyydettiin lasku ja noususiikaa)

~siel käyp kylmä tuulen koje~

~lähtää tuonne tyynehempää, täshän ollaa ihlan parahas koehes~ (tyyni ja koje)

~pohojasesta käy kylymä kojes~ (viima)

~kävi oikeen sellanen koje~ (siian uidessa pinnassa)

~tänä keväänä on mahottomat kylymät kevätkojot, ei tule hauvin kuvustakkaan mittää~

~käyp sellane kojo, ett ei taho tareta mitekää~ (kylmä kevättuuli)

~käv semmonen kylymä kojo selekään~ (vilunväristys)

~kyllähän sen arvasi, että kojot siitä tullee~ (lämpimän alkukevään jälkeen)

~ulukona on taas niin kylymä kojo, että sisuskalut tahtoo jäätyvä~

~tänä kevännä on kojjoa kyllältä asti~ (kojokeväät)

~kuv vuam myrskyt on tulossa niin kääp vakituinen kojo nuissa jalossa~ 

(kolotus)

~täsä taitaa muuten tulla kojo ruummiiseen~ (vilunväristys)

~kojos näyttiit sorsatki, nii ko ois ilmas uiniet~ (kojos eli

vedessä näkyvässä varjossa)

~alakkootenpas jo nousta kun ijästää päevän kojo näkkyy~ (vrt. kajo)

~eihän se syök kala kun kojo käöpi~ (veteen varjo, päivän laskiessa)

~se ottaa semmosen kojon tuo järvi~ (puiden kuvastuessa veen pinnasta)

~hongan kojo~ (kelohonka)

~kojo~ (kukonkannus)

~kojo~ (kuikka)

~päivä kojjoo taivaar ranta oj jo valkee~

~jos rupijaa luita luisteleen ja jäsenijä kojomaan, tietää ilimain muutosta~

(kolottamaan)

~kojohonka~ (kelo)

~se ov vihelijäistä ko ov vaim monta päivää kojoilimoja~ (kylmää tuulta)

~joku ku oo ollus semmonen kojokevä~ (tuulinen)

~kui korkeeks kojostaa mantere rannat~ (vedessä, vrt. kajostaa)

~ijän taevas jo kojostaa~

~se on ikkäeseksie ihmielline kojoti~ (kojasti, pitkä poika)

~vähä kojottoa ninku kivistäis peätä~

~tuota ronkan seutuu niin kojottaa~ (lonkan)

~säehen eillä varsinniik kojottaa ja säelöstellöö~ (säiden eli

ilmanmuutosten)

~mikähän lienöö kun peätä kojottaa~ (kolottaa)

~voe tokkii kun ei herkii tuota hammasta kojottamasta~

~pohojosesta kylymästit tuullak kojottaa~

~kun se tuolta jäijem päältä rupesi tuultak kojottammaan hittaasti siitä 

oikija kesä tullee~ (tuulemaan, mereltä päin)

~ku se noem paestoak kojottaa olokoon Kojola~ (mökin nimenä,

vrt. paikannimet)

~pakkasiksi se kojottamalla pallaa, tuiskuksi roehuvaa~ (revontulet)

~aorinko kojotti korkealla~

~aamurusko kojotti~

~puhuu kojottaa ihan niinku isänsäkki~ (periytyvät piirteet)

~korkeella kojottaa kävellä~ (pyy, pitkin askelin)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)