~laskuja~

~kokoussaumaa on enään vailla sun pieksus~ (sauma joka yhistää kengäkset eli terän 

äärinahat kautoon eli terän rintakappaleeseen)

~olkos Aatu sin kokoveikkas~ (kokoveljesi, vrt. velipuoli)

~kotona kuvottiin kokovillasta nelivartista sarkaa, se uli sta parasta miestevvaatetta~

(vaatetta eli kangasta)

~jo sulla pitää olla huono hoksa, ko et hoksannu sitä~

~mikäs lintu siellä mehässä koksahtelloo~ (mehän linnut)

~tul siihen ihan aitvierreen siihen istummaan koksahti~ (karhu mökin aidan viereen,

oikean suomen luontoa)

~töyr lenteek koksaht puul latvaa~ (teeri)

~miul ̮ov veikkone omat koksiin~ (keinoni, vrt. hoksiin, k=h=x)

~viissattaa lohta tuli yhesä kovusa~ (yhellä kokemisella, oulujoki ennen 

vesistöjen tuhoamista)

~eiköhäl lähetäp pojat kiekerön kokkuun, tiijjäv vaikka sais meton pyhiksi~

(kiekeröistä eli lumikiepeistä pyytäminen, millä keinolla)

~siin on kolomem miestä aina siinä kokuporukasa aina~ (lohta pyydettäessä)

~olimmaham me kokureissulla kerranki~ (lumijoella, kalajutut)

~kokkakinnas on ko tehhään kokkuumalla~ (koukkuamalla, virkkaamalla)

~siis kokutellaa niit kekälii siis hiilet lähtööt pois~ (koputellaan,

kekäleet ja hiilet)

~oesih hyvä sammaleen kokuuseä, eivät oesim märkii eikä niin kuiviikaaj jotta murenoot~

(kokuu eli keruu, koota jotain)

~kokkuunuora avataan kun kojetaar ryssää~

~se oli meleko iso, kokuvenneeksi ennen sanovat jolla kuluki tuosa nuilla pyyvyksillä~

(merellä, ii)

~eihää sem pojan o luvust eikä laulust, kun se on aina kolat jalos~ 

(kolat eli sukset, vrt. poikien sisään pakottaminen)

~jiäkola~ (liukumiseen käytetty jäälohkare)

~onko sulla kolahöylee, että saat sinne suksen pohojaan kolan höylättyä~

(uran, olaksen, vieraat työkalut=vieraat sukset-ko)

~kyl ne jänikse siält puskie välist ja aira alt oliva ittelles semmose kola tehny~

(kola eli polun)

~suksen peellyskolat~ (päällä olevat koristeurat)

~se menee kaikista kolahloksista pohjaan ja on sielä monta voorokautta~ (lahna)

~jokkaesesta pienimmästäki kollaoksesta se hätkähtää ja huutaa ja ätisöö~

(lapsi kätkyessä)

~se sai siinä semmosen kolahuksen että Iitasta tuli aivan toisellaine~

(henkiset kolaukset)

~sepäs se älähti, kehen kolahti~

~siin oli ukkosta, täällä aika lailla kolahti~

~se lähti niettä kolahti ittellänsäs sittes sillon mäihän aikana, ei se tarvinnuk kiskoo~

(tuohta, karkun kieltä)

~ilema kolahti kylömäks~

~no jopas kolahti, tässä saa kohta tehät töitä lapasek käissä~ (kylmeni syksyllä)

~se kolahti vielä kylymältä sormmee~ (vesi keväällä)

~suapik tähä koht kollauttua vaim pittää se sivu aijjuas sollauttua~ 

(neitojen aittaan pyrittäessä)

~ei ny oo aikaa pittää puolista kö piliviä nousee, voi piijjaan iskiä valakijaa ja kolahuttaa~

(omat kiireet)

~kolahuttoahan se vähäm mieltä, kun kuulii surkeita~

~eihä se kalakaa mis liiku näi kolakal~ (kylmällä, vrt. kolea)

~ompas tupa holahtant kolakaks vaik ekle lämpiis~ (eilen)

~iltapäivä on niät kolakampi, ennen ku aurinko piässöö täytteen~

(vrt. aamupäivä)

~kolakaksi se mennee pirtti talavella jos ei joka päevä lämmitetä~

~nyt o nii kolakka kel jot reit särkyyt ko mua on jiäs~

~yöllä kylmää hanget kovaks, ni on nii kolakka uamusilla~

~hiä se ehkis kolakoip käyvessiä, eikä istu iänettä~ (kolakoip eli tarinoi)

~taitaa vällee sattaa lume maaha, ko ilma nii kolakoituu~ (vällee

eli pian)

~syksy siint tulluo ku ilmat kolakoituut~

~sil kolakoukul velettii kivet kielelleh, ennen ku kivil saunavesii lämmitettii~ 

(kiukaan kielelle, nostettaessa kuumia kiviä vesisaaviin)

~tule isä kottii, tuo lapsel tuomisii, tuo saikka sarviniekka sekä kokkapää kolaitsu~

(tuomiset)

~punaselkih langall olvat kolasii tehneht miesten paitoihin~

(kolasii eli kirjailuja)

~se kolanne on nii syvä jottei taho onkiissa riippanaru riittää~ 

(kolanne eli syvänne)

~niitä reikiä kuokithan, kolari se sitä tekkee~ (tervahaudan polttaja, 

vrt. nokikolari)

~nostaat kolarikepilä havvam pääle turphen~

~kolaskonuu ol kaulukses~ (koristeita, kirjailuja)

~mis eletiä, siel koletua~ (kolistellaan)

~ei kollaa ommaatuntuva~ (vaivaa, oma tunto, jokaisella omanlainen,

vrt. vasurien samoihin arvoihin pakottaminen)

~kolaas toi uuni, kun oh hiilet ihlam peräs~

~meeppäs kollaamaan uuneja, että saahaan poruva lipijän juureen~

(poroa eli tuhkaa)

~kävi noissa mettissä kollaamassa~ (koloamassa / kuorimassa puita, 

tervahautaan)

~ei ne silloi enäh ruukannuk kolook koleppuita nii ko vanhat, vääntöi vaa otettih~

(vääntöi=tervarosoisia puita, tervanpolttoon)

~se tul koleist parempaa tervaa~ (kolotuista puista,

kuin tervaskannoista)

~sill oli vähäs kollee ääni ko se yälläkil laolo, se kolautteli vähä rivosti~

(kaulushaikara, vampulan haikarat)

~hajes noita kuivia koleita pannuni ale~ (koleita eli

puun kuoria)

~kolehii lijotettii kuumas veles ja täl velel haulottii kipeit silmii~

(omat keinot)

~kuori lähtee koleehensa keväällä~

~tuohi oli löyhimmäs, koleen aikana~ (koleen eli nilan)

~voi miten pahalla koleella ajo uuvella reillä~ (jääkelillä,

puureet)

~ko oli semmosia kolijoja iltoja niin ne puhu että saattas tullak kuurahuomen~

(pakkasaamu)

~kolija oo ilima, taivaalla oo semmosija piliven tollakoita~

(ylivieskan kieltä)

~ei sillä oot tuolla heinällä kasvun intoa kun on nuin kolleat seät~

(kasvun into)

~kyl tarvittis tulla lunt enemä, met o viel nii koli ete siel mikkä aja~

(koli eli jäinen keli)

~kyllä se nin kavvan on kolleeta ajjaak kul lunta tullee~ (jäisellä maalla)

~hirvijätpäs seä lähtijän näi kolijal~ (hirviä eli uskalla)

~näitä kotajoloi voip tehä syksykolialkii~ (syyskoliat)

~toisel o heliäs ääni ja toisel semmonen kolias ääni~ (kelloissa)

~mie olin siit koljanna pojalle, ku ol töhränt issesää sen näköseks~

(suuttunut, vihainen)

~kolleehkoita ilmoja tuppaa tulleen~ (ukkospilven mennessä pohjoiseen)

~viimäskevän tul semmonen kaatosare ja koletut maa~ (kovetti, maan kuivuessa)

~ei se ole hyvä jos kovin aikusin kesä tulee se ku sitte kolehtii~ 

(tietää kylmää, säätietäjät, ymmärtävät sään oikean luonteen,

pitemmät jaksot)

~noapurin poeka särki jalakasa tuolla voaran kolleikossa~ (kivikossa)

~ollus semmosek kolleekot, yäkylymäsijäki~ (keväällä)

~saaraampahan tolta kolleikosta vähäl lissää puuta hautaan tervaskantojel lisäksi~

(tervanpoltto, omaa vai vierasta)

~se o routivaa maata ja pakkastalavena se käy kolleiseksi~ (kylmät

ja lumiset talvet)

~on kolekkellii olluk koko syksytalavi~ (jäistä, kylmää)

~tekköö niit jäniksen kolenoi~ (mutkia)

~kolenikaz joki~ (mutkikas)

~ei tuokaak kolero ota akkoo kun äetijään kiusovaa~ (teettää töitä äidillään,

tekee vastoin tapoja)

~tual Luumäjel, missä on oikei se tervamaa, nii siäl laittaavat kolettervaa tervaspuista~

(kolopuista, tervamaat)

~siin on koleus silti vaikka aurinkoki paistaa~ (kesäkuussa, vrt. kylmä kuu)

~koleva männikkö~ (oksaton, hidaskasvuinen)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)