~siin om puun kolha~ (puupökkelö)
~mie kolhasi päin tuoho ove kammaa, kon muistant, jot tei saunas o nii matala ov~
(kirvun kieltä)
~minä kolhasim peäin~
~sitä kolohasi onni~ (hyvästä onnesta)
~ko saunaakii männööt ni siit jos onkii vähä kylmäkolhakka tupa ni sen tiij̆jät
että helposti vilustuu~
~kivirakka on semmosta kolhikkua~
~oot sie kolho ko et ossaa hiljallee kulkee ees syvänyöl~ (viipurin
kieltä)
~tikakolhot~ (pesäkolot)
~se oli simmonen kolho mut kyl siin viäl pihkanen kuari oli~ (ontto puu)
~törmän kolhoo~ (rantatöyrästä)
~säynäjät tulevat kutemaan törmän kolhooseen~ (veen ja maan rajaan,
törmän alapuolelle)
~se on ninku kolho puus, sill ei olt tietuva sen enempeä ku puus kolhol~
(puun kololla, nimeämättä kuollut lapsi, vrt. puihin hautaaminen)
~kolhopoika~ (vrt. puuhun haudattu)
~ne o siit kolhoja jotka silviisi kuoluot~ (nimeämättä kuolleet lapset,
vrt. omat nimet=jälleensyntyviä sieluja, vieraan nimen antaminen
=pahinta mitä voi tehdä lapselleen)
~kolhokas~ (isokoskelo)
~kolhomies~ (isokoskelo)
~se ol saar aika ja sit kesti siin kuukauev verran~
(keväällä, saaressa kalastamisen aikaa, vrt. kalastusleirit,
perinteisen elämäntavan jäänteitä)
~sie senkih kolhopää~ (omat voimasanat)
~kos sitä tehthii ja jos siittä sattu tulheen suuri se tehthiin kollos~
(kollos=laskos, poimu, leninkiin)
~niit oli oikeen kaukaisilla mettillä niitä koleja ko vanhat äijjät siä
hiiliä polttivat~ (sysimiiluja, hiilillä omaa käyttöä?)
~kivikoli, pelkkää kivee ja sammalep päällä~ (louhikko)
~koli koli kollaa takareki tallaa joko lymys ollaan, jokei oo lymys olokoon
lymyn takana ny minä tulen~ (lymyleikit)
~jos uuni oh huonostee kolittu, nii tulee tikuraa~ (häkää, saunaan)
~se piti vääntääj ja kolian nätiksi~ (koivuvitsa)
~kolia~ (kyllästää kalaverkko kolilla, puuhiilillä)
~se tiäsi piäntä juhulaa ainaki ämmillek ku päästiin kolijaisille~
(kankaan valmistuttua)
~pitee koittaa että mä saisin tänäpänä kolijaiset~ (kankaan valmiiksi)
~sitä pittää ollak kirkas jiä kolkalloo suahessa~ (kolkkakalaa)
~jottai kolikkeita ol mitä laittoit lapse ettee~ (leikkikaluiksi)
~nuo joutavat kolikkiet sais viijjä pois kolajamast ko niil ei tie mittiä~
(rautun kieltä)
~Jussi julma järvessä, piä kolikka korvessa~ (sanonta)
~kyllä se pittää tuas kolikkakallaan lähtee kuha ensimäiset jiät tulloo~
(jään läpi kolkkaaminen, tuntuu väärältä)
~kolikkarautu~ (iso taimen)
~vähä se niitä kolikkasilliä on~ (isoja sillejä)
~ei siitä pääser rannastakan ylös, siin om paha kivinen kolikko~
~sai haovvin kolikoita ja suurija ahvenija~ (pohjaongella)
~kyllä seki huano pirtim paikka kans on, semmonen kolikkonen mäjen poski~
(kivinen)
~kolikkokala~ (iso kutulohi)
~kolinat kualemaa, helinät häitä~ (tietää)
~oja pittää sellase kolina ja pulina~ (keväällä)
~elä riähötä, heetä tyhjät kolineet poes~ (lapselle)
~on se tuo poeka ilikiö, ee tottele ee mittää, se on sittä kolineesta koottu~
(ilkiöt pojat, vrt. pahoin voivat)
~harvoin miä tottoh tulen tiän ja suures palas keitän, miä laitan piänen
palan kolinjalalle ja siin ei men paljo puita~ (kolmijalkainen padanpaikka,
avotulella)
~älä kiipee poika sinne muurin päälle taikka puttoot siältä kolin kollaa~
~poika tuli tikoolta alaha niotta kolin kolia~ (vahingoille alttiit pojat)
~kolipimi~ (syyspimeä)
~kolisova~ (koliseva, ukonputki)
~sittä siellä louhen kolossa ves kolaji kulukkees, semmosta rulupatosta pittää
kulukkiissaan~ (louhen kolot, vrt. louhikko)
~ja pohjaseen kun se mennäk kolisoo sen tiettää että ilimat jeähttyy~
(ukkosen suunnasta ennustaminen)
~kyllähäm min en yhtäät tykkääk kun tenavaan annetahan kolaatan n ottei
ihimistem puhek kuulu~ (oma ja vieras lasten kasvatus)
~ee soak kolista, että soahaah huilata~ (huilirauha)
~niin ne menee yli ek kolisee~ (hirvet aidasta, aidat=eivät kuulu suomeen)
~puree nokkaansa nin että kolisee~ (metso kiimassa)
~se tavasta kolisee ja ov vähä kipiäki~ (vatsan oireita, vrt. kovalla)
~ko kävvyy vatsaa kivistämmää, niin sanotaa jot vatsa kolajaa,
taitaa tulla vatsantaut~
~kylhä sitä kihupyhäiltan käi viel mone huonie ove takan kolistajat
ja kuulu monelaista luvetosta~ (kihupyhät)
~ennenaikaan aina se poro kolistettiin~ (iskettiin tainnoksiin,
ennen teurastusta)
~männäk kolisti vesi~ (kevätpurossa)
~kolme kuukautta kesään siitä, kun konkelo kolistaa ens kerran~
(palokärki)
~taitaa tullap pitkä keväk kun konkelo nim pitkään kolistaa~
(tikoista ennustaminen)
~pohjatuuli kolistaa huaneek kylmiks~
~jos palokärk tule nurkkin kolistelema, ni se tiätä valuvaara~
(tulipaloa, metsän ja kodin linnut)
~kaik ne karvamannikkaiset, kaalmaaot~ (kaalimadot)
~lehtivastalla ripsittiij ja parret kolisteltiin~ (katto, seinät ja parret,
vrt. suojelevat taiat)
~sit pääsiäinen ku se loppus ni sit mentti hanoi kolistelema~
(kiertämään taloissa hassusti pukeutuneina, vrt. kekrin tavat,
kaksi vuodenvaihdetta, uusi vuosi ja vanha vuosi)
~yhres kivikolistoss ol sitten surempesä~ (hollolan sudet,
oikea suomi=täynnä elämää)
~sais tuo ilmakin jo vähä lonsita, tuppaa noi nurkat nin kolistuun~
(lonsita eli lämmitä)
~kun iltasella näki että kolistunneet oli seät niin se yön käveli
ja laetto savuja hallaa vastaan~ (isä illalla, vrt. halla
=haltijan nimi)
~kolistustuuli~ (kevättalvinen myrskytuuli)
~ja ensimäise ker ko alotettii kierteä kolisuttoa, ni ol lohi~
(verkossa)
~kolita~ (värjätä verkot tervalla)
~nuita rysäverkkoja ruvettiin yhteen aikaan tervaamaan tuolla kolitervalla~
(tervan käytön myöhäisestä alkuperästä)
~mettäkset kolitta~ (metsot)
~koli koli kollaa joko lymyss ollaan~ (lymys eli piilossa)
~kaikki muut meni lymmyym muuta yks jäi kolittaan~ (lymyleikit)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
