~suuria koljattia että aivar ruman suuria~ (kulkumiehet, pienuus=kaunista)
~kylymäks koljahti ilima yhtäkkiä~
~eiks se mettäsä vähä liukkaan koljakastakim mahra olla ei se niin sulanu oos siä mettäsä jää~
(kevätkelejä)
~vanaha ukon kolijake~
~kylymän koljakka yö~
~syksyllä ko se kura tiälle jääty se maantiä tuli niin koljanteeks ja routaseks~
(syksy ja kevät, yhenlaisia)
~syksyn keveän tiet käö koljanteisiks ja talvellakin suuren suojan perästä kun se jeätyy~
(suuret suojat)
~s on tavatom miähenkoljo~
~olipa se suuri mathen koljo~
~sen kolijo, mikä olet~ (omat voimasanat)
~ku se on korjaamattomanna kal ni se koljointuu~ (kala, pilaantuu)
~annethaan apajan koljointua~ (pidetään taukoa, odotetaan lisää kaloja)
~aennaev viime yönä ol sekkeetä kun kuukiip paestook koljotti~
(selkeät yöt, kuun öitä)
~koljottaa jyrhämä niinku se olis paljo korkiamala~ (kangastaessa,
näköharhat)
~siinähäm met pirtissä nukkua kolijotettihin~ (sallan kieltä)
~no mitäs siinä tahalasa saunan jälistä ittesä jähyttää ko alasti koljottaa~
(omat ilot)
~älä huutaak koliota sillä lailla~ (oikea puhe)
~koljotti männäe yönä etten suana muata yhtään~ (makuurauha)
~suur poja koljotti tiet ilkaa pienemälleis~ (ilkaa eli kiusaa,
lasten opastaminen omille tavoille)
~kun jatkuu tuommosta koljotusta~ (kylmää ilmaa, keväällä)
~ne siitä kiven kolojusta niitä hijomia teki kiviliippoja~
(kuusamolaiset, vrt. kivisiä työkaluja)
~pannaa pitkät kolijut nin suajaa helepommi hirret ylös~ (koljut
eli aluspuut)
~kylpäs on koljuu tuo maa ko paljastu~ (koljuu eli jäistä)
~juoksivat koljuttivak koltup päällä~ (lapset, vrt. kolttasaamelaiset)
~tätä tietä jouvut kolmkantua kolme tieristeyksie~ (kolmekantaan,
kolmen yhtymäkohta)
~koltkanta~ (kolmio)
~sillä ne pan kivet kolmkantaan~ (taikamerkiksi, estämään väärää
käytöstä)
~otetaan kolomkantoja näree oksija, sittä lepäoksista kolomkantoja,
yheksän kolomkantoo, koevuoksista kolome kolomkantoo, ne pannaan siihel
lähevvetteen~ (parantavaan taikaan)
~isot jääkolokarhet~ (vrt. lohkareet)
~kolkasta kivikkua, kolkhaja kiviä~
~om meijänki kohala kolokaskivi joka kaato venhen~ (iso veenalainen kivi)
~siihen on niiv vaaralinem mennä venheläki, s on niin kolokaskivinem paikka~
~kyllä sitä kuh hilijalleen kuleksii niin suattaa suahak kolokattua aeka
laella matteeta~ (kaavin kieltä)
~ennem poekassa myö kolokkoamalla säynävijä~ (pyydettiin, jään läpi)
~tommosisa matalisa lammisahan ne on kolokannee~ (kaloja)
~lähethämpä kolokkaamham matheja~
~kaekki syöntä pitelimmä, kun yöllä alako kuuluo koloketta ylisiltä~
(pitää sydäntä, säikähtää)
~lautaset olliit kolkikkaiset~ (saunan lauteet, nurkasta nurkkaan,
oudoksuen)
~ämmä ain sanoi, mänkää kolkkaa istumaa, kons oli ukonilma~
(kolkkaa=sisänurkkaan, soppeen)
~kissaha makkoo tuolla uuni kolokalla~ (kodinhenget)
~jourun marjareisul semmoseen mettän kolkkaan etten meinannu osaa pois tulla~
(hyvinkään kieltä)
~vesheinää oj joka maan kolkas~ (mitä niistä)
~kyllä myö joka kolkka kierrettiin~ (koti=omin jaloin kierretty alue)
~siinä se assuu aivan kylän kolokalla~
~joka kylän kolokasa seki on komunnuj ja kulukenu~
~jossain Kuusamon kolokassa nurkassa ne puhuu niin ettei ymmärrä~
(vrt. etelä-saamen kielet, voitteko palauttaa)
~ku s on nyn nii häjyllä kolokalla~ (tuuli, suunnalla)
~pojastha se polv muuttuu, tyttärest kolkka kääntyy~ (vrt. polvi paranee)
~kolkka tää kevässuvi~ (kylmä, vrt. kesä)
~se on niin kolkka korpi et~ (synkkä, jylhä)
~syksyllä on semmosta kolkkaa~ (ilmaa, synkkää, kylmää)
~nythän tuota eijj ouk kolokkasyksyy ensinkään~ (synkkää syksyä,
jokainen syksy erilainen)
~se on kolkka toi Pyhäjärvi~ (pyhät järvet, vrt. saivojärvet)
~purjiet olliit melkei nelikolkkasii~ (kulmaisia)
~pönkää tuo ovi ettei se kolokkase eestakasi~ (pönkätä ovi)
~syän kolkkasi niinku kaksi puuta~ (sudella, rovaniemen sudet,
montako jäljellä)
~sielä ois järvellä hyvä kolokkajää ko ei oo vielä luntakaa satanu~
(jääsyksyt)
~matikkoeta etupiässä soap sillä kolokkakalalla~ (matalikoista,
matikoita=maakaloja)
~syksyllä kuj järvi jeäty peäs kolokkakallaa~
~se on kolkkakalastusta, kun napittii ohkosej jää alta kaloja kirvespohjalla~
~kolokkakurikka~ (puunuija, kirveitä vanhempi)
~jäehen tultuva ensmäenen keetto on kolokkamatikka~ (keetto?)
~iso kolokkakivi teijär rannassa~ (rantakivi)
~kolkkakivikko~ (louhikkoinen karikko)
~joka kevän ennev vaajallyöntijä niitä pittää tehäp palijo kolokkanoita,
tuppaavak kesäm mittaan tippumaam pohojaan~ (kolkkanoita=verkon tai
rysän painoja)
~kolokkanokaksi se isävaina on sitä sanonu~ (korppia, omat nimet)
~Jäläjjärvessä ne kuuluu vetävän kolokkanuottoo~ (pieni poveton
rantanuotta, syksyllä vedetty)
~oltiin kolkkapiilosilla~
~kolkkapäitä~ (nuijapäitä, sammakon poikasia)
~ukompilven kolkkare~
~peesiäistem pyhinä oltiin suurisa sakisa kolkkasilla~ (leikittiin
piilosta, pääsiäinen=peesi, pesi, paasi, pasi, vrt. volgalaisten
pas=jumala, pyhä)
~ennen aina lapset juaksi ja kolkkasta mentiij ja puisa keinuja~
(puihin laitettiin keinuja, pyhätapoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
