~suatii tänä uamun verkost oikei kolkkijamp hauk~ (isompi)
~enne juotii kolkist~ (puinen 1-korvainen astia)
~ne o isoja kaloja kolokkijaeset~ (kolkkaamalla pyydetyt kalat)
~monet kuulevat tyyhiä kolkkinoita ja pauhinoita ja näkevät joutavia~
(henkisten vaivojen oireita)
~huano pitkä kolkko kevä~ (kolkko eli kylmä)
~vaikka keväppuali oli kolkkoo ni, se hautoo nys sen etee~
(hautoo eli paahtaa)
~s om pikkuusen toisella luannolla ilama ollu, kuivempaa ja kolokompaa~
(nurmon kieltä)
~onki ollus semmosta erinomasen kolkkoo kevättä~ (kylmästä pitävät)
~se sato seittemä viikkuva yhtpereä ja se ol nii kolkkuva koko syyskesä~
(kolkot syksyt)
~oli jo aeka kolokko ilta kun hämärree alako ollaj jo~ (rautavaaran kieltä)
~eilennii tuntu hyvi kolokole ilema~ (kylmälle)
~ehän se ennee jalakoja palelt, mut kävhä se pohjatuul kolokost siltä~
(kolkot tuulet)
~kolokostis se puhu vastennokkaa~ (kylmä tuuli)
~ku se lauha on ja sitte tullee kolkko, se ottaa semmosen uhman~
(usvan, talvella)
~se olahtelloo kovala iänelä, sill o kolokko iän~ (joutsenella)
~äänestä kolokosta korpin tuntee, laulusta linnun pienen~
(laulun sanoja)
~missä on sellasset kolkot rannat~ (kiviset ja karut)
~on niin kolkkorantanej järvi~
~kolokko on ollak kun ei oul lapset kotona~ (lasten lähdettyä
maailmalle)
~kolokko messä~ (vrt. lähteä messiin)
~kolokko syksy on eesä taas~ (vrt. lämmin ja iloinen kevät)
~se on tosi kolokkua ko syväsä mehtäsä eksyy~
~onhan se kuolema kolokko vieras, eihän se heti unneop poes mielestä~
(elävä olento)
~tuo pöläkkä se tekee kolokot purvut, nii ettei pääse kulukehanka~
(pöläkkä=pyry, purvut=kinokset)
~ulukona ov vasta kolokko tuisku, aivan on savuna mailma~
(ma-ilma, maa ja ilma)
~jo on kolokostip puolukoita~
~siäl o viimäs yän ollu niim pali pakane, et pääse kolkokaloil~
(kolkkakalaan)
~pittää männä kolme aijja kolkkooksee ja noppii yheksää sortuu kukkasii,
ne ko pannoo korvatyyny ala, ni näkköö sulhasestaa unta~ (juhannuksena,
lemmen aikaa)
~mennääj juokseen kolkkosta~ (piiloleikki)
~kyllä kaet se tältä kolokkouvelta soattaa vuosi tullaj jos tahotaan~
(kylmästä kesäkuusta, vrt. vuosi=kesävuosi)
~se tuli kolokkuhun sitte~ (ensinnä löydetty, piilosilla oltaessa)
~nym minä tuuj ja sem minä teej ja tuohom minä kolokkuni paan~ (luettiin,
piilosilla)
~sem piti ollav vahtina jottei kukaap päässyk kolokkuhun~ (etsijän)
~kolo kolo kouluhun takareki tauluhun, ja tähäm minä, jotta joka ei ool lymys
niin olokohol lymyn takana tähäm minä kolokkuni pannas saaj ja sittel lähti~
(etsijä, lymyleikit)
~kakarat on kolkkulymmyysillä~
~kyllä se veskorvo tuolla kolokulla tulloo hyvin kotia~ (kolkku=leveä suksi,
vesisaavin kuljetuslaite, vrt. kola)
~taivaalla valakoset kolokkupilivet~ (poutapilvet)
~matteen kolokkuussa sitä piti hipsuttamalla mennä~ (hiipimällä)
~ku on kuiva ja lämmin iho ja vesi kolokollaesta, niin kun kerran hirvijää
karraottaan niin sitä karkastaan~ (kylmällä veellä karaiseminen)
~ilima kolokostuu, kylymenöö~
~ilima kolokostuu tulleeko Laurivvilut~ (vrt. lauri=yksi eläinhaltijoista,
vrt. variksen päivä, karhun päivä, oma kalenteri=palaavien ja lähtevien
eläinten päiviä)
~yritti kolokostummaan van sitte lämpisi jälelleen~ (kevään ilmoja)
~kylymäks män ilima, kolokkon aeka laella~
~ilima on taennuv vähän kolokota eelisestään~
~pruukaa kolkota ilma, ku se sieltä pohjasesta takasin tullee~
(pohjoisesta palaava ukkonen, elävä olento)
~hyvä on yöllä yksin olla kuutamella kolokotella~ (kuun ystävät, kaksin)
~puhun kaikki ulos mikä minun syräntäin kolkottaa~ (puhumalla parantuminen)
~kolokumpiilosella yksi ol ulukopuolella ja heitti kalikkoa, ja kun kohalle osu
joutu kiertämmää ja muut ol parressa piilossa~ (leikkien sääntöjä)
~jokikisen paikan ne mukulat kolokkuaa, mikee ei saa olla~ (lasten elämää)
~se kun on poekarakkoen tapa, jotta sitä yökauvvvet kolokuttaaj ja könyttään
tuolla taepalella~ (vieraat koulut, omat koulumatkat)
~kuka kumma se sielä kolokuttelloo näin myöhää, pittäähä se männä iha kahtomaa~
(säämingin kieltä)
~kuolemaha se siel jo kolkuttelloo~ (elävä olento)
~kum minä näen, että miehess ov vika, niim minä alon tunnom päällek kolokutella~
(tunnon eli oman tunnon)
~kyl ne kaikki kelpaa ku pohjatuul kolkuttaa ikkunalautoihih~
(vararuuat talvella)
~Hilja kolkutti miulle tuot sie laskemaa~ (sisään, tansseista palaavan siskonsa)
~sillä näky kolokuttaja kaolassa olova~ (vrt. vasurien aataminomena)
~vieläkö se akan kolla ellää~
~vanaha ukon kolla~
~jo alkaa kollia näkymhään~ (sarvensa pudottaneita hirvaita, rykimän jälkeen)
~sitten neäs vanhin kollassa~ (joukossa, toimi menojen vetäjänä)
~sem pit olla nuoremman kollasta~ (leikin alkajana)
~kolla~ (saviastian palanen)
~kolla~ (mustaherukka, kollimarja)
~ota tytty syykkyhy, pirä kollasti~ (nukke, kauniisti)
~ota lukka kollaha kätehe kus syät puuruu~ (lukka=lusikka, kollaha=oikeaan)
~ko em mää päässy eilen ehtoolla aikasin maate, ni kollaannuin semmotteks
et ei tullu koko yänä uni~
~kollavunnun enkä nys saa unempäästä kiinni millää~
~laps on niin kollaantunnu, ettei osaa nukkua~ (herännyt kesken unien)
~ei oo poijasta kuulunu luunsurua, eikä kukkaan eis kollaha koko asijaan~
(luun surua)
~pitäs ies vähän tätä mökkii kollahtook~ (kohentaa, korjata)
~se kun toesinaan noustak kollahti kun näky yli puijen latvaen kollotti,
isä sano että se sillä keinon kangastaa~ (pihlajavaara)
~Piätiläm Mooni kollailee~ (kummittelee, vrt. kuolleiden nimien
vältteleminen)
~mentihi kollamehen~ (mustaherukoita keräämään, ylistaro)
~onko teille tullu yhtään kollamia~ (ilmajoki)
~ei niitä kollammarioja kannata lähtiä noukkimaha, ei niis puskis oo kuv vähä
joitaki rutiaasia~ (luonnonpuskat, vähemmän marjoja)
~kollampuska~ (villejä länsi-rannikolla, hämeessä punaisten puskia)
~kollaja~ (jokivarren järvimäinen laajentuma)
~sillä koakolla on kaks issoo munan kollaketta~ (kuikalla, vrt. kaakko)
~kollami~ (mustaherukka)
~maistaha miu otrakollamoijjai~ (ohrasta tehty nostattamaton leivonnainen,
paistetaan kaalinlehdellä)
~paa kollamoine uunii paistumaa~
~rukkiist tehtii kollamojauhoi käskivil~ (vrt. aiemmin jostain omasta)
~toisinaan kollamustuu nin ettei pääsen nukkumisen alakuunkaa~ (kesken unia
herännyt lapsi)
~se laps istuu vua tuola nurkassa kollamustuksissaa kun sinä torut sitä~
(paheksuen=teet vastoin tapoja)
~ko yän kollasta nii ei päeväl jaks tehd yhtikäs mittä~ (eurajoen d-kieli,
vrt. rauman)
~kyl se ko valvo ja kollasta, kyl se heikonta nuariakki ihmissi, mutt ei nes
sitä usk~ (valvominen heikentää, nukkuminen vahvistaa)
~kyllä se mettät kollaa kun se syksyt marjastaa ja siänestää~ (koluaa)
~vanhaan aikaan oli niitä semmottia kaikkia kolpakoita ko kollas yällä,
n oli haltioita määrä ollas sitte~ (henkiolentojen nimiä)
~on taas koko yösse jossan kollanu, ku o nii nääjäynny~ (väsyneen näköinen,
vrt. näivettynyt)
~peevkaore makka ja yäkaoren kolla~ (päivä ja yöihmiset, vrt. kuu)
~itkii kollaat kiukussaan tuas nuo lapset~ (tunteiden ikä)
~kyllä ne ois sikijäkki saanum marijasa ollav vain ko ne väsy niin ne kollas
peräsä ja niitä sai lähtäv viemään kotija~ (sikiöt eli lapset, alavieskan
kieltä)
~eihän ne nuoremmat, Poajoem mummo se lokkas ja kollas mehtälinnut~
(lokkas=nyppi höyhenet, kollas=poisti untuvat hautomalla kuumassa
vedessä, kaapimalla veitsellä tai kärventämällä tulessa)
~toi teirän tupa kollaa tän mäel hyväst~ (häämöttää, siintää)
~Suursaar kollaa niin, että on ihan erillää, kolme maata~
~syksyllä usein kollaa~ (näkyy kangastuksia)
~kollavaami~ (sarveton naarasporo, myös kollavaan)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
