~ne on vaan kuivettunutta kolvaa ja aurinkon polttamaa nurmee~
(pihat, kuloheinää)
~kotvakoivu~ (vanha, pystyyn kuivunut)
~tupsumänty on semmonen kolvamänty~
~pitänöökö häntä ottoa takki peälleen, kolovallaene se on ollu tuuli tännäe päevänä~
(kolea tuuli, puolangan kieltä)
~kolvaam pitkäkonttine~ (pitkäjalkainen hyönteinen, kolva=voimasana)
~siin on semmosii kolveit siin jojesa semmosii lahtipaikoi siin virran suajasa~
(kolveit eli poukamia)
~antaa apajan kolveintua~ (olla kokematta jonkin aikaa)
~ei saanuk kolveta ja remutak ku nuottaa heitti se oli särkikala nii arka
siitä kolpeamisesta~
~kolpea pojat ylös, ku ei milhääm meinaa nousta~ (kolistele)
~olen kolvenu joukon kelleksiä haamulesa~ (suksipuita, hahmolleen,
haamu-sanan alkuperää)
~mitäh sitä aina kolvit~ (moitit, loukkaat, teet vastoin tapoja)
~yks kotvipettää oj jälellä vielä entyisestä männiköstä~ (vanha suuri petäjä)
~siin on syörrauv vijat kolovipetäjässä~ (sydänraon vika, laho sydän)
~kala ei liikus se kotvittaa~ (viivyttelee, odottaa, vrt. kotva)
~minä saen siellä kotvittaah hyvär rykösen~ (omat ajanmitat)
~kotvita minnuu vähä aikoa~
~sua tässä tuas ruokoo kotvittoo~ (odottaa, tee itse!)
~kotvitettaaha vielä vähä aekoo, eiköhä nuita ruppee tuoho vielä nousemaannii~
(kaloja apajaan, hankasalmen kieltä)
~annetaampas kotvittuas se aikoa kun keitetäär rantakeitto~ (omaa kalastusta,
veen ehdoilla)
~jätethään kolvittumhaan jotta kalaa ehtii kokoontua siihen~
(kuoppa josta siikoja lipottiin, lippo=haavi)
~sellasel puul iskiit komahuttiit jot nyt o häät lopus~ (iskivät
häätalon salvaimeen)
~kun siinä oj jurmuja paksussa kuoressa~ (petäjässä, nuotan kohoiksi)
~minä otin semmose ison kangin ja sillä pari kertoa siihen kuusenjuureen
komaotin oekee isostin nin sillon hyökkäsi siihen jokeen~ (saukko,
oikean suomen luontoa)
~kaksikorvasesta katajatoopista vuorotellen ryypätä komautettiin~
(joulusahtia)
~jos onssisus puu on nin se komahtoa~ (ontto sisus)
~ontto puu piästää komaka iäne~
~totto pan komakal iänel~ (totto eli tuohitorvi)
~se tuli mua vastahan Mustasluoman komantehes~ (komanteessa eli
notkossa)
~mikä sä oles muu komteerama, kyl mä jo iso miäs tierä mitä mä teen~
(komentelun vieraudesta, sanakin lainaa)
~älä sie kontieroa liikoa sitä minijäijäis~ (minijääsi)
~komanto~ (kuoppa, syvennys, luola)
~ol semnen kome seljäs~ (kome=tuohikontti, vrt. komea)
~sil oli se komes seljäs ja siäl oli sit leili ja voirassii~
~on niin kome ilima~ (pilvinen, hämärä)
~semmonem pilivikomek ko on~ (hämärä pilvisää)
~se men yli maantiä ja pysäs sihe istuman komia häntäs kans toiselp pual~
(kettu, omien jumalten hahmoja)
~pieni on nätti mutta iso on komia~
~Viiksjärver rannasa on kauhian komia liete~ (lieterannat, vrt. hiekka)
~ku savu nousoo ylähä suorahan on tieros piremmäksi aikaa komiaa ilimaa~
(savutietäjät)
~kyllä on komee keli~ (oli)
~on niin komeja kuumpaiste että, melekee on kum päivällä valosta~
(kuun ystävät)
~komijata kessee~
~se oli siksiik kommeeta juhannuksena nyt on toas tämmöstä öhötystä~
(pilvistä säätä)
~se hyvin komijasti laulo~ (vihervarpunen, raitarinta!)
~kyl mää kumminki sain nousemaaj ja ni höllää ja komiaa tuli~
(leivästä, oma=itse tehty)
~paree komiaa kourallinen ku häpiää helemallinen~ (sanonta)
~komian tähärem meillä poijasta Matti tehtihin~ (omien nimien taustaa,
alkujaan toteemien eli sukujen perustajien piirteitä)
~pirettiin komioita häitä~
~se sano lomahutti niin komiast~ (komea puhe)
~soon komia, joka kynnyksellen astuu~ (kynnys=rajatila, pidetty pyhänä,
vrt. haltijan olinpaikka, vrt. saamelaisten ahkka-haltijat)
~kessää viel piisaa komiast~
~kommeastis se hiihtel~
~on komimmallansa~ (lasta odottavasta)
~tekee komijaa~ (siemensyöksy, tod)
~jopa on komiahenkinem mies ku porolla on noin komiat valjhat~
(liiasta koreilusta, vrt. kuvat sukulaiskansoista)
~komeahorma~ (maitohorsma)
~komjaaset kulkoo aina myähääsin, sanoo Lahtisen Sanna~
(vrt. henkiolennot)
~hää ko komialuontone on, ni sitä pittää siit ain olla niim muoi seläs
ja mitä erräämpää vaa sais~ (muodin mukaan elävästä, muodit=vieraita muoteja,
oman tekemisen vastakohtaa)
~kyl se vilkas poika o ja komjasmaine nii~ (vrt. vilkkauden muuttaminen
sairaudeksi, vasurien elämässä kaikki sairautta)
~s oon niin komijanhenkinej jottei se maharum meillet tulemahan~ (ylpeä)
~komialluantoonej jottei eres näje~ (eteensä)
~harmaata ja mustaa ja valakoosta lankaa jotta tuli komiarraitaane~
(sukan säärestä)
~kommeansorttista männikköä~
~oli sillä komianvärinen läninki, melekeen se jo silimiin otti~
(leninki, oulaisten kieltä)
~se on ikäns ollu semmanen komeli, viälä vanhanaki se komeloittee~
(laskee leikkiä, oma elämä=pitää nuorena)
~tuo Rempsu on semmonen komentiija että se pakkaa määräilemhän miten talossa
pittää ellää~ (vieraat komentelijat)
~kyl sielä olis olna mustikoita mut ku se messä ol semmoista kommeikkova~
(kivikkoa, ristiinan kieltä)
~Pyhännäjjoella meillä on niin kommeikko niitty~
~se on nii kommeikkosta moata~ (louhikkoista, vrt. komea=paikannimi)
~kommeikkomuata on tieläpäip paljo~
~kotonas koeraki komele~ (komeilee, sanonta)
~ei sitä karu, että nuarena komeilee~ (kadu, tekemättömät asiat,
kaduttaa tehtyjä enemmän)
~enne se pit ollak komija nahkakukkaro taik siit neulottunnoa pussi~
(tupakkaa varten, vrt. itse käärityt)
~se poika se puhui suomet lapit kaiki, s ei kommeilennu~ (omat
kaksikieliset, toinen kotimainen, viro kolmas)
~heittäkää, poijjat, vaah het pois mielestännä tuommonen komeilu,
ei meijjän talo pijäs semmosta päällää~ (oikean suomen luonteesta,
jokaisella perheellä omat tapansa)
~se o sitte niin kommeista maata~ (korpi, kivikkoista)
~komeissa~ (lumoissa / pilatussa taudissa, taikasanastoa)
~ei sitä tierä onko se hullu, vai viisas~
~ei siint saa selvää millo se haastaa tosissaa millo ilvehtii~
(ilvehtijät, omia esiintyjiä / viihdyttäjiä / noitia)
~mitä ne komeloittivat sittev vaa~ (nuuttipukit)
~siellä mänee mehon komeloita että jutisee~ (metson)
~komelo~ (puun ontelo)
~se on sellainen, puutorvi nin ku vanhoa, komelohonkoa tehty enne~
(ontosta hongasta)
~mull eij ooh haluva komennellat toistel lapsija, omatki oj jäänyv
vähällek komennukselle~ (vrt. omituiset skoulut)
~siellä oli Sotkamom puolella yksi mumma joka niitä komenteli~
(paransi loihtimalla, ihottumia)
~siin o hyvä komennos kum miäshaltija o~ (talossa, kodinhaltija)
~paa pata oikees puolee komentaa~ (uuninsuun viereistä leivinuunin
sisänurkkaa)
~ku meitillek kakaroina komennettiin kaikemmoista, ni tuli miäleen,
onkohan kaikki ihan niin tarpeellistakaan, mutta olipa kai~
(vrt. ei komennettu omia lapsia, vapaasta tahdosta oppiminen
ja pakottaminen)
~ei minuu komennettum mihkäh viarah tyäh~ (vieraille tekemisen
vieraudesta, orjasuomi=oikean suomen vastakohta)
~jätä hiilii uunikomentoo paremmi paistuut huttukakkarat~
(hutulla eli puurolla täytetyt kakkarat)
~komentosisuksine puu~ (ontto)
~tikat tekkööt pesijää komentosisuksii~
~tavallisesti ol vuan ne kaks tuppoo ja porstuvam pohjassa siellä
jonniillaener ruokakomero~ (vrt. huonetta)
~telekkä tekkee pesäsäp puunkomeroon~ (vrt. isot pöntöt)
~kivraoniossa on komero~ (kolo, onkalo)
~sormet ihlan komeros kun en arvannu ottaam minkiälläisiä kätimiä~
(kohmeessa, käsineitä)
~taitaa olla vähä pilivikomeroo, kunnei ehelantähtee näy~
(harsomaista pilveä, iltatähteä)
~oli komerokiukkaita, joihii oli muurattu savukomero~ (savesta
korkeampi osa, jossa savuaukot, kiukaan etuosaan)
~pihal ain komerrettii moata~ (oikeus omaan lapsuuteen,
vrt. luonnottomat kerrostalot)
~olihan niitä ennen tääläki niitä komesmiehiä~ (tietäjiä, velhoja)
~kylläpä sinoot nuortunu ja komestunu~ (vrt. elänyt oikein,
oman mielen mukaisesti)
~joki syöpi rantovaaj ja kasvattaa sinne alles semmosie komettoja ja komeroeta~
(onkaloita, jokitietäjät)
~ysömp kometto kalliossa~ (isompi)
~ons puu, kometto honka~
~tikka teköö pesäsäk komettoom puuhu~
~kaikkia komehuttahan tuohestakiil lähtie joka vaan tehlä osaa~
(omat komeudet, vaativat taitoa)
~kommeuesta ei ole pathan panemista~ (sanonta)
~toikin oikein komeval äänel kukkuu~ (käki)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)
