~laskuja~

~hää o sellane konka, ain konkahelloo~ (laskee leikkiä)

~eno o nii konka, nii konka, jot joka asjaas konkahelloo~

(vrt. tekee vastoin tapoja)

~konstaeloo, vähän niinkun semmosie juonen konkareita nakkeloo~

(puolangan kieltä)

~nuo lapset telmäät ko minkähä konkarit~

~rek ajettiin konkarin toesej jalaksem peälle ja muro ja savkorit lensivät poes~

(muro=suomuta, käytetty johonkin)

~s on konkaria, vanhanaekasta konkaria, tupsu peässä~ (kova ja pitkä heinä, 

kastikka)

~kärme tuli konkarii mum perää~ (kiekkona kiemurrellen)

~ne konkarina tulee ihmisem päälle, niinko astiav vanne~ (käärmeet,

itsen puolustus)

~ikkääk ku maa vähän suli piirrettiin kittiläpiiri ja sittek konkattii~

(ruudukko maahan, kinkattiin)

~toiset meni keppi käres konkaten saunha~ (laskiaisena, laskiaistavat

yhteydessä tulevaan kesään)

~muor aina viel kävelie konkkaa, vaikkei siit mitiän tahlot tulla~

~joka toisel puhheellaa se An-tät jottai konkkajaa~ (nälvii,

tekee vastoin tapoja)

~konkati, konkati, konkati, kierrettiin talua ja toiset oli piilosa~

(piilolukuja)

~kun tuli kottiin niin alako heti konkattaa akalleen~ (kiukutella,

huonojen suhteiden piirteitä)

~kongelonpäristäjä~ (pohjantikka)

~se teki semmosija lenkoja, semmosija konkelopuita~ (lumi, taivutti puita)

~konkelopuu oli ko toinem puu löi sev visthon~ (viistoon,

toista puuta vasten)

~hää otti poikii hiuksist kii ja jallitti suurii pojakonkerilloi~

(riepotti tukasta, pappi lukukinkereillä, lukemaan pakottamisen sairasta 

alkuperää, eroakirkosta.fi, eroakoulusta.fi)

~keskikokosii veneisiim meni siin kymmenen konkii~ (laidan lautakertaa)

~konki~ (teeren makuukuoppa lumessa, kieppi)

~meren konk~ (käynti)

~tekköö hyöt kongi kans, tulloot hyvät~ (kongi=erillinen päälliskappale, 

miesten kenkiin)

~kahev vuojer rippilapset vaajitaar rangastuksen uhalla konkilukkuun~

(rippikoulujen sairasta alkuperää, lähtöisin pakottamisesta,

oikean uskonnollisuuden vastakohtaa)

~ennem pijettihin sitä umpimatosa tai, oli vain se konkimatto~ 

(käytävämatto, tuvan lattialla)

~sitä konkipuutakaa ei passannut tehä uuvesta puusta~ (teerenpyydyksen 

aluspuuta, johon permi kiinnitettiin)

~kai siitä kurjat ilmat tullee, kun konkastani taas nir reppii~ (lonkasta)

~penskat intoontuvat laukkaamaan konkalla heti, kun ilimat vähäkään lämpenee~

(piilosille, rantsilan kieltä)

~konkkahirsi~ (räystään suuntainen kattotuolin tukihirsi)

~mee jalakois siitä konkkailemasta~ (tiehesi, mahtailemasta)

~ei siust tule tanssijuoa ko sie uot tuommone konkkakäpälä~

(yksin ja yhdessä tanssitut omat tanssit)

~kylkiluitej ja tän konkkaluuv välis~ (lonkkaluun)

~konkkaluu~ (reisiluu)

~jott eij oo ollum mitää huanua välijä eik oom mitään konkkapuheeta toisellensas 

sanottu~ (hyvien suhteiden piirteitä)

~nuoin konkikkuan naisen kans ei pärjiä minkiälaine mies, siul on ain konkkapiä puhhiet~ 

(oikullisen, ilkeät)

~jalkani tuleva nin konkkaraks ja kaattuvaiseks~ (kankeiksi, kömpelöiksi,

vrt. hermoradat, yhteydessä selkään)

~koko konkkarolli~ (vrt. konkkaronkka)

~kattos minkälaanen konkkaronkka tuanne naapurihin painaa väkiä~

~pistää semmosen konkkasanan~ (sukkeluuden)

~siä ne nin meni konkkaväärää~ (käsikoukkua)

~älä konki ain vanhoist asjoist~ (hetkessä eläminen)

~ei sano suoroa mut pyrkii voa konkkimoa, vetelemmeä~ (oikea puhe)

~mitä sie haukut ja mitä sie konkit~ (haastat riitaa)

~jänis konkkii~ (loikkii)

~joulu tulee jonkkis konkkis vahva kakko kainalossa~ (joulu=elävä olento, 

haltija, juhlat=alkujaan haltijoiden pyhiä)

~konkkosil olo~ (yhellä jalalla hyppiminen)

~tul konkkuuttamaan omat mossisa moata ja vieraat kotijaa~ (mossit eli lapset, 

mikä heimo, jämsä)

~semmoiset konkot ja pitkät ne seäret~ (heinäsirkalla)

~joukea puu, vähäisen konko~ (loivasti käyrä)

~konko~ (käyrä lasta jolla kohotettiin tuohisidosta, seuraavaa tuohta 

pujotettaessa)

~pistettii tuohe alaj ja nostettii konkollee~ (luusta tehdyllä lastalla, 

omat työt=omat työkalut)

~etkös ala jo konkoo, päevä jo puolessa~ (kömpiä ylös)

~pari niistä on jo konkomaam päev van se nuorin on vielläek kuummeessa~

(lapsista, toipumaan päin)

~alakkoohan konkkoella ylös~ (nukkumasta)

~johan tuo näkkyy alakavan konkkoellav vähä ylöspäen, suattaa se paratas siitä~

(toipuvan, parantua)

~menkääs poijaat pihalle konkottelleen, ei semmosta jytinää kukkaan jaksa kuulella~

(viialan kieltä)

~korppi konkottaa~

~sylissä konkotettaa lasta~ (hypitetään)

~puusta tek jottaev vinkuroo ja konkuroo mikä ol lapsesta hyvä~ (omat lelut,

itse tehtyjä / löydettyjä)

(tähän päättyypi suomen murteiden sanakirja osa 7)