~laskuja~

~kona~ (juurista tehty kannellinen kori)

~sen lähteen pinnalla on niin paljon konnoo, jotta eijou tavallen juontiveiks~

(konoo eli limaa, vrt. konna)

~minä keräsin kaikellaista maan konnaa~ (joista keitin lääkettä)

~minä jo konahtelij jotta mitäs työ tännet tuletta toesen nurkille~

(pihoihin menemisestä)

~mitäs hulluva toi tyttö tuos taas konahtelee, pitkös sin nyt särkiäm min ainuva asettim~ 

(mäntyharjun kieltä)

~se on sellaane konahutes notta sen pitää jokahittelle aina konahrella nottei suaraa 

sanaa saa suusta~ (kuortaneen kieltä)

~asijasta sitä soattaa vähän konahtookkiv vaekka missä~ (asiasta konahtaminen)

~istummaan konahti~ (karhu, takapuolelleen)

~ovat niim peuhoi noi lapset, konaaleevat kum mitkä~ (hangoittelevat, 

oikuttelevat)

~em miä niih hyvii ol tehny kum puumiähet jotka niitä konaalee~

(koristelee, haravoita)

~mitäs siäl konnailet mnuun kapinoitani~ (pengot)

~ei talvi ennen tu, kun kaikki konakot ov vettä täyteen tullu~ (kuopat)

~meiläm perämettä on semmosta pahhaa konakkoo~ (kivikkoa)

~konaska~ (vihertävä leväkerros)

~se hirvi o aeka konaski~ (isosta hirvestä)

~kuussakkanen onkii kanatti, kolmisakkanen on hoikkaa nuoraa~ (sakkanen 

eli säikeinen)

~vai kehtoa se tuo kontektyör köyhännii kakaralta tirhenteä pilettijä~

(junien ja rahankäytön myöhäisestä alkuperästä, eivät kuulu suomeen)

~tuo ratijo om minusta jo kumma konek~ (radio)

~ihiminen ei oo mikään kone~ (omat työt, ihmisten tekemiä)

~kyllä se sukkela konet onki~ (näkinkenkä, vrt. taikakalu)

~niihel loehtuisaj ja niihen konneihesak kansak ajoi pois kiiran~ 

(pahan henkiolennon, noita)

~eikö se on noitaan koneeta~

~semmoinen kone ol vanahassa moalimassa, että vastasyntyneellel lapsellet 

työnnettiin sentyylinen työkalu kätteem miksikä sitä toevottiin~

~tuo meijjä akka on semmonen kones, että sen kans saa mennä työhön kun työhön~

(moniosaaminen)

~se ol nii konien näköine, toisist paikoist ruutukkaine, toisist paikoist sinine~ 

(taivas)

~näötteek konneele~ (pelottavan kummalle)

~meä näi koniellista unta~ (kummallista, poikkeavaa)

~sillä sit ol konneelliset puhheet~ 

~se oli pikku konheelinem mies~ (seppä, kätevä, pystyvä)

~siitä oli sitte noim pyhäiltasinkiv vähä niinkun kilpapeliä että kuka osas 

konneenkokkasempia juttuja sitte kertoo~ (hauskempia, längelmäen kieltä)

~koneenkoukka~ (noita)

~äejjähän ne konehtel ennen~ (teki taikoja)

~minä sitä koneheli~ (ihmettelin)

~se vähän konehti ettei peässys syömmeen asti~ (nousemaan myrkky,

verenmyrkytys, parantavat noidat)

~konelehteliit sil karhu käpäläl~ (pyyhkimällä käpälällä)

~taejossaan konelehteloo~ (taijoissaan)

~oonpas teijä lapsila monellaisii konelija~ (leluja)

~vähä aekoo kun koneltiin niil luikkamoesissa läksvät poes ja huusvat koeraasap poes~

(vieraina pidetyt metsästäjät, vrt. muualta tulleet)

~se ol ukko sittä konellunna niitä rosvoja~ (kehottaen jättämään hänen 

aittansa rauhaan, poliisien turhuudesta, saapuvat myöhässä toteamaan

rikoksen tapahtuneeksi)

~tuomosia koneloja vesi tehny~ (onkaloita, joen törmän alle)

~eiks teil ou mittiä koneloita tuon lapsen kättie~ (leluja)

~konemmies~ (noita, tietäjä)

~konepussi~ (taikapussi)

~sitä sanotaan aunioittemiseks ko jottain koneppuita veistetää hahmolleen~

(tarvepuita)

~konepuita o korvet täynä~

~niitä parahia puita otetahan aina koneppuiks~ (nevapetäjistä)

~konerrasva~ (hylkeen tai valaan rasva, vrt. parantamiseen käytetty)

~hypätäk kongahttaa ja samassa puotakse alolleen~ (varis)

~siin on kaks puuta konkelosa~ (yhteen kaatuneina)

~konkelloon koatelloo puut~

~ku oekeem pahhaan konkeloon kaataa puun nii on se lujasa~

~konkelhom menny, se kitkasi niin~ (puu)

~oikees asioos pirä ruveta junkkaroottohon ja viämähän asioota konkelohon~

(isokyrön kieltä)

~mäjel om pal konkeloi, son sellai kolunem mäk~ (keloja, kivikkoinen)

~se oli sinnek konkelhon kiivenny~ (konkelopuuhun, ahma)

~konkelo~ (tyvestä ontto puu)

~soon juuri siinä paikas, mison se konkelo puu~ (omat pyhäköt)

~se ouli semmonen konkelo mänty~ (väärä, kiero)

~jossain konkelos~ (kivikossa, talvehti käärmeet)

~se om monastikki semmosisa konkeloisa se pesä ettei pääsel likellekkää, semmosisa rovikoisa~

(jääröykkiöissä, hylkeen pesä)

~kahteloo kun kärppä kongelosta~

~silloon tuloo hyvä vuasi kun konkelo laulaa~ (tikka)

~sanotaan että konkelo kolistaa ku se hakkaa~ (isotikka)

~taitaa tullap pitkä keväk kun konkelo nim pitkään kolistaa~ (tikoista

ennustaminen)

~konkelo huutaa, se tullee sae~

~tule joulu jonger konger, soavat lapset voita syyvvä~

(joulun kutsuminen, selvästi haltija)

~joulu jonker konker tulloo, ajjaa lapset laantalah, hyvät lapset jolkkaa katsomah~

(lauteiden alle, joulukuusta)

~konkin, konkin koira mettääm mennee, kipin kapin kotiot tullee~

~luettiil lorua jonkotellen konkotellen koirat mettääm mennee~ 

~olet sinä eri konho kun tuollaisia teet~ 

~konhommat sano äännee~ (loitsusanat)

~päivä rupiaa rouvehtihim pojat, nouskaa jo~ (valkenemaan)

~se oli iso koni~ (hirvi, sanojen vanhemmat merkitykset, kaikki maa ja

karjatalouteen liittyvä myöhäistä)

~iso koni se emä siinä~ (emähylje, hailuodon hylkeet, montako jäljellä)

~ilkijiä hiä aina konikehtua~ (kiusoitella)

~konikevä~ (myöhässä oleva kevät)

~konilauha~ (jokin lauha, heinäsukuja)

~konilouve~ (harmaalokki / kalalokki)

~koninmarja~ (sianpuolukka)

~koninmarja~ (tyrni)

~se muisti niitä vanahoja laoluja ja taekoja~ (vanhan muistajat,

vrt. uutta keksivät)

~konimpolovi~ (metsäkurjenpolvi)

~konimpolovissa on semmosia mukkuloita välillä että alakaa se toinen nivel sitten~

(heinätietäjät)

~konimpuola~ (sianpuolukka)

~nurkkaansa hautoo ja koninpäätä keittää~ (huudettiin piilosilla)

~on sillä konimpää, se tietää ja muistaa kaikem maalimal lorut ja asijat~ 

(hyvästä muistista)

~koninselekiä~ (jokitöyräiden harjanteita, koni=jokin haltija)

~mitäs sie tulet tähän kronkkuhmaan ja konisehmaan keskelä jumalan kirkasta päivää~

(jumalan päivä, vrt. jum, juma=elävä taivas, sinitaivas)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 7)