~kottuas kon rapakost vahta~ (konna vahtaa)
~ennen konna kuuluu kun näkyy~
~konnat siit kuto sellaista konna kotkeluo~ (kutua)
~konna kurrajaa~
~konna jos tappaa, ni sillo äit kuoloo~ (uskomus, pyhät eläimet)
~konnat ku hyppiit ylämäkee päi, ni tuloo saih, ku hyppiit alas ojii päi,
ni tuloo pouta~ (konnista ennustaminen)
~se on se joka kulkoo vesiä myöten se konna, se ei taho pakalla olla~
(pakalla eli maalla, vrt. paikka)
~älä mäs sinne, konna vie, sanottiin kul lapset pyrk rantaa~
~konnat~ (lapasten koristekuvio)
~tervashan se on kehunna niin että sinä konna kipristelet ja käpristelet
vam minä miestä lämmittelen~ (tervas tuohelle, kaikki elää)
~konna~ (tietäjä, velho)
~voipas konna, minkä kepposen teki~
~konna vieköö semmosem miehe~ (omat oikeuden jakajat, eläintoteemeja)
~voe konna kuitennii~
~kato konnaa, minkä tempun se teki~
~voe konna kun siell oli palijo vettä~ (omat voimasanat, omia jumalia)
~kaikkia konnaa puhuin ison aikaa~ (leikkiä)
~ja yhen kerran sattu semmonen konna tappaos meille~ (hauska, huvittava)
~oli konna mielesä~ (konnuus, kepposet)
~joko sie alat tuas konnaijja~ (kiusoitella, haastaa riitaa)
~konnakat kurnuttaat~
~olhav vaan konnamain kun sil taval petti toista~
~sillä se on semmosek konnamaisep puheet~ (leikilliset)
~no toas siinä konnamaesuuksiesi latelet~
~konnahytelö~ (kutu)
~sill ol konnajjuonet mieles~
~kävin ujumas ja leikkasij jalan konnankarppii~ (simpukkaan, näkinkenkään)
~siit sammakonklutust tuli sik konnanklopei~ (kudusta, nuijapäitä)
~kyl pitä suvem päälp piäni ojakonni oleman kon tosa kuljus o noi surematen
tota konnankluttu~ (pieniä ojakonnia, konnankutua, laitilan kieltä)
~konnankorpi~ (rentukka)
~puron partaat on ihan kellasena konnankorvia~ (rentukoita, vesikukat)
~ehä teä ook ko konna kotkellosta~ (kutua)
~konnat siit kuto sellaista konna kotkeluo~
~sitä on konnankotlaa rannoilla keväisin~ (kotlaa eli kutua)
~sillä on kaekki konnankoukut~ (viekkaudet)
~konnakopra~ (niittyheinä, kasvaa kosteikoissa)
~konnankoura~ (alvejuuri, metsäimarre)
~konnankrapsukka~ (rentukka)
~konnankriba~ (syötäväksi kelpaamaton sieni)
~konnankuherma~ (sammakonkutu)
~viittiikii vanha miäs tehrä tuallaasii konnankujehii~ (vrt. tehdä
vastoin tapoja)
~konnankulju~ (konnalammikko)
~ai kui monel vuotta om paljo konnankultsuu~ (kutuvuodet,
vrt. kutujen häviäminen)
~liki pinta on konnal liiva valke~ (maassa, vaalea hieno hieta)
~konnallimast tulloo mummukkaine~ (kudusta, nuijapää)
~konnalirputtaja~ (kuovi)
~konnanmarja~ (mustakonnanmarja)
~konnamaukkuu, ojassa ko oli~ (kutua)
~konnampiur~ (kosteikoilla kasvava heinä)
~ole nähn konnanpoikki rapakos~
~älä mene konnampoika~ (käärmeelle, konnaa nuorempi jumaluus)
~käärmheele pittää sanoa, oota ootak konnam poika leppästä kalikkaa nin se
seisoo siihem paikhaan~ (vrt. leppämies, metsänhaltijan puita)
~konnampolv~ (ukontatar)
~konnamputki~ (suolaheinä)
~uijjak konnar ruatikaista~ (uida sammakon lailla)
~konnanrove~ (tuohilevyistä tehty rasia)
~konnasylöki~ (sylkikaskaan toukan vaahto)
~konnapiperöönen~ (harmaa yöperhonen)
~konnaruoho~ (pullosara)
~konnehikko~ (kivinen metsämaa, ryteikkö)
~neät siinä nurmej juuressa jos jonniillaesta liikkuvata konnijaesta ja väevettä~
(hyönteisiä, tervon kieltä)
~konniaenen~ (henkiolento, harhanäky, vrt. emuuton)
~oot ko konnikaine ikkää~ (alastomalle)
~jos konnikaist minä päin loikkiit jalois ja ääntelööt, ni sinä päin sattaa~
(sateeseen yhistäminen)
~kons om paljon kuna kevväin konnikkaisii, sit tulloo hyvä tarttuvuos~
(perunavuosi, vrt. tarto)
~konnikainen~ (iso kovakuoriainen)
~össie märrännyt konnikkaine itsetäski~ (märännyt itseäsi, lapselle)
~konnikkaisen hetelmä~ (kutu)
~konnikkaise hyyhmä~ (kutu)
~konnikkaisen koipia~ (kirjontakuvio, käytetty etenkin harakkapäähineessä)
~niinku konnikaese kutu~ (omat vertaukset)
~kaik luosat on täys konnikkaishötelöö~ (lätäköt)
~konnikankuraks sanottiin sitä mistä sikiää ne sammakonpojat~
~ne on nii hiljasii ne rupikonnikkaat ne ku kävelööt mankiit eivätkä lainkaan kurnuta~
(kävelee mankii)
~en minä viittinyt elemmäksi mennä, kun tuli vastaan semmosta konnikistoo~
(kuoppaista, vaikeakulkuista)
~konnikkaist ei saant tappaa, kons lapset käivät kepil sonkima, ain sanottii jot,
nyt kualoo issäis, kuin tapat~ (vrt. konnan heimo, konnasta polveutuvat)
~rapu on iso konnikka~
~voe sen konnikka mikä olit~ (voimasana=oma jumaluus, toteemi)
~siinä konnikos on huano mettä~ (kuivahkolla rahkasuolla / soistuneessa korvessa)
~se on semmosta konnikkua ettei siinä ok kasonnum mitää, semmosta kontua vain on~
(risuista, upottavaa)
~se mua on semmosta konnokkoo ettei siellä taho piästä minnekkää~
~kääkee, lapset poes siitä rantaruohokosta, siinä on vaekka mitä konningaesija~
(ötököitä, lasten opastaminen terveyteen)
~konningainen~ (koppakuoriainen)
~minev vieraan tuluva nähäny, ennenku konnisti ovesta sissää~
(haapaveen kieltä)
~kontti pyssyy konnollaam mutta laukku laskee luttuun~ (kontit ja laukut)
~konnosen kota~ (tikuista tehty pieni kota, vrt. haltijoiden elinpaikat / uhrit)
~nousie niist talvikonnuksistaa, talvihorroksistaan~ (käärmeet)
~se om mehtäsian konnunteko, nytpä mehtäsika konttuo tänä päevänä soapi~
(pilvettömästä poutasäästä, metsäsika=mäyrä)
~konnuuksishan se sitä puhu~
~sanovat ne joku konnuvissaan juusoksiki hyyssää~ (koljaa, merikalat)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
