~koitellaanhan konoja lyyvväk, kennem persek keikahttaa~ (painia,
mitellä voimia)
~no yhren konon arvoituksem minä nys sano~ (kansan_perinne,
kaikkien panos yhtä arvokasta)
~laps herkes itkemäst ko sai konose~ (lelun)
~se äijä huus siit onks pirruu niemes kononennää korves~
(pirua eli kononenää, korpin nimiä)
~sen tulen kononenä~ (voimasanoja)
~myö kävimmä konottelemassa Harjun tyttöin aittain ovilla~
(vokottelemassa)
~no Eeron kanshan se on konotellut jo vuosikausia~ (seurustellut)
~ku minä kyssyin siltä onko siinä perrää, että se sitä Villejä konottelee,
niin se heti tussahti~ (suuttui, vrt. tuska)
~musta metto konotti latvuksesa~ (mustat ja kirjavat metsot)
~myö kun männä konotettiin suksella~ (talvimuistot)
~kuikan rietas tuolla uijak konottaa~
~konsapa sinä tulet meillen käymään~
~konsahan aeka tassaonoo~ (aika tasautuu)
~onha sitä konskuttai ja konsmittäi tässä elämässä~ (jep)
~ihmisen elämä on kirjava niinku tikka metsääs, kons on sellane ja kons on tällane,
kons om millanenkii~
~kun ei konsa kukat kylmä onha niitäki marjoja~ (muuraimen)
~no virpovitsat, ol jos ol kons varraine jot tuota, peäsiäine ni ei ollut viel lampaita
pajulois~ (pajun lampaat, vrt. kissat)
~mie tuu, kons kerkiän~ (oma elämä, kiireetöntä)
~käytiihä laskiaisen nyt kons ol mis sellasta mäkkii ni lapset käiväthä ne mäkkee laskemas~
(antrean kieltä)
~vitmii pantii Ietla keikkumoa, kons mihi lähettii~ (kangaskätkyeen)
~ohimet vai sit kovast tykkäät kons kivistää päätä, sit ne oikei kovast tykkäät~
(tykkää eli tykyttää)
~konsa~ (pakkasusva, sumu, vrt. usvan aika)
~sitä ei nähä enneä kuunakonsoa~ (kuuna konsanaan)
~ei meil vieraat konsaa tule ilman tuomoisita~ (tuomisitta)
~toista älä konskaa sano, katso itse uot pahemp~ (sano eli moiti)
~pien niiko konsannaa vierasta~ (pidän eli kestitän, vrt. pidot)
~kantovat konsanaan hyvikkeitä, sanottuja varppaallissie~
(varpaallisia eli rotinoita, lapsivuoteeseen)
~se o niät sillä laella konsanaa~
~se ellää konsanaan ommoo elämeesä, se ee välitä muista mittää~
(oman tien kulkijat)
~jo siinä tuosa tuomipenshasa oli palion pikkulintuja~ (vrt. puussa)
~se ämmä ol ja sellane konstniekka nii se tek pojal vastataijan~
(taijat ja vastataijat)
~ei teije konsseljumala oltkoa koa nurkas~ (lankojen värjäyksen
epäonnistuessa, kodan nurkassa pidetyt perhe / kodanhaltijat,
onnen antajia, töiden suojelijoita)
~sae tulloo, kun konssikka kivelle nousoo~ (konna, sammakko)
~konsta köhönii~ (konna, liikkuu hitaasti)
~älä konstal, ko siit vahink kumminki tlee~ (lapselle)
~varon nyj jottet sä kaaras sitä tuukillek kun sä siinä konstaalet~
(lapselle, tuukille eli pöytäliinalle)
~äksyn eukon kansak pitää aina konstailla miel sovinnossa elee~
(äksyt eukot, vrt. tyytymättömät)
~elä konstaele ja ryppyile ihan ilimanaekojaan, kyllä se mualimanranta sinuttii neuvoo~
~välhin sataa ja välhin poutaa sanothan että ilimat konstailee~
~sanok konstailematam mit om mielessäsi eli ooh hilijaa~
~konstaeloo vähän niinkun semmosie juonen konkareita nakkeloo~
(juonen konkareita, vrt. juonikas)
~oon kuulluk kun toiset konstaat~ (tekee taikoja)
~se tuas konstoo ruuvan kansa, ei kelepoo mikkää~ (oikuttelee, lapsi)
~see vitahautomine oliki konstelist tyät, ei sitä kaik osanu~
(vitsan hautominnen)
~tyttölöihe perriähä ne pojat o juossiet pitki aikua, eihä se mikkiä uus konst uo~
(tytöt ja pojat, yhteen soppii)
~se ol sievä konsti pientä tarvista varte~ (tervan polttaminen padassa)
~ei niille enee lapsii tulek, kun ne osovaat konstilla keikauttoo~
(käyttää ehkäisyä, omat ehkäisyt)
~eiköhän pojat aleta taas pistellä, ei matka jouvu tällä konstilla~
(vrt. pistäytyä)
~siit on konsti sitä vestää~ (kuusamasta, kovapuut)
~ei ollum muuta valkeen konstija kum päre~
~mu em miä op paksuj jään konstil kuullum matehii saaluks~ (nuijimalla,
paksun jään aikaan)
~olha niilä enne sekkii konstina, että minkälaene poeka niile tuop vettä jouluyönä~
(tytöillä taikana, vrt. juhannustaiat)
~siitt ei tahtonup päästäk ku konstilla sivu~ (kummittelevasta paikasta)
~omilla konstillaan ja taijollaan se on itek komuskoenu ihtejään~
(parannellut, oma hoito=paras hoito)
~em mää muistam muita konsteja ko konttiväärää ja kuperkeikkaa ja harakantoussua~
(joululeikkeinä)
~tekköö kaikellaisii konstiloi ja kepposii~
~ei nua nykyaikaaset tanssit oom mistääk kotoosim mutta se oli jotakin kun ennen konstia hypelthin~
(hypellä konstia, vrt. eläimiä jäljittelevät omat tanssit)
~en tiijjä, mite se minut konst, mutta konstina se vua ol minut~ (nainen
taikonut, lemmentaiat)
~minä oon nähnyk kun tervahaotoa on konstittu kerran~ (taiottu)
~kun siirtää kolmannen ja neliännen oikian lykyn kaharen ensimmääsen lykyn taa ja kutoo ne ensin,
tästä tulookin jo konstikairaa~ (lykyn=silmukan, konstikairaa=palmikkoneuletta,
vrt. taikaneuletta)
~ukonkynsi, on se vähän konstikalu mikähän oesi ollukkis sitte~ (taikakalut)
~saarnaa niin konstikhaasti, konstisanoja~ (omat saarnat, viisautta,
vrt. vasurien suomalaisia paheksuneet ja tuominneet saarnat)
~on se vain niin konstikas elävä~ (koiperhonen, vrt. sielulinnut)
~hyvin se Tiina konstikkaasti juttel~
~kyl siin on konstikas poika, kyl se suap nauramua vaik kenet~
~ossoo se olla konstikaski kun sen peän ottaa~ (ottaa pään, vrt. olla jollain päällä)
~jonkii elläime siärluusta tehtii se konstikka~ (tikku jolla kohotettiin tuohta,
virsua parsittaessa, nostikka)
~jokka nyk kutoo kaikkia konstillisia kankahia niin niill on usiammallaasia
kurontamallia~ (konstilliset kankaat, vrt. kuvioidut)
~s on semmonen konstimaakari ollu aina semmonen kovin ykspäinej ja kurikas~
~kyllä se poika vian tietää ja korjata osaa ku sillon aina konstipussi mukana~
(konstipussit, vrt. taika)
~niill on ollu seittyisijä konstpäivijä~ (taika / merkkipäiviä)
~konstirasat~ (kuviolapaset)
~saarnaa niin konstikhaasti, konstisanoja, pittää vähäm päästäp päälle,
ennen ku ymmärtää~ (saarnojen alkuperää, vertauskuvallisia)
~juhulampyhinä oltihim palijon konstisilla~ (leikkisillä, juhla=joulu)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
