~mukulitte housumpolvek kuluva äkkiste rik ko nep palajantakka ova maas kontalles~
(laitilan kieltä)
~pakkanen pannee potunvarret kulkiissansa kontalleen~ (elävä olento)
~kontahleen se näky ja tuntu pakkanen aamula kupsahtanheen, matalaksi se meni~
~kakarak konttaskeleva lystikses~
~kyl ne tikkureisakin tullee konttaan ko vaa hyvä pakanen oj ja viuka~
(kohmettuu kädet, tikkurit=lapaset)
~viime syksyn ol nii kylmie et kälet ol ihlan kontas~ (kohmeessa)
~vaekka mullol kahet sukat lapikkaessan, niiv varpaat män konttaa~
~se on talvella semmottesa jään kontasa maa~
~son ollu pakanen ko maa on kontasa~
~toeset ossoa lumota ampijaeset, ettee ne peäsep pistämää, iham mänevät konttaa~
(ampiaisten lumoajat)
~ne meijjän kersat ol liikkuvaa laijja, ei ne pysy kauvva yhem paikam päällä~
(lappajärven kieltä)
~konttovaa että humu kuuluu~ (lapsi)
~se ku oli kontata jytynny ja höpissy~ (trulli taikoessaan, vrt. trolldom
=taikuuus, trolleilta opittuako, vrt. luolamiehiltä)
~on jo taivas niin lähellä maata, ettei sovi pitkä mies seisomhan, sen täytyy kontata~
(lapissa taivas, uskomus)
~lähethään pojat pistämhään joku rysä tuohoon rantasulhaan, kyllä siiheen oon jo
joku kirsihauki kontanu~ (alatornion kieltä)
~läks konttaamaa pois pakkoo nii jot metsä senku rutis~ (karhu, ihminen=metsän
pelätyin peto)
~määki rupesi syksyl konttama metäs, marjoi noukkima~
~mänkee jo muoskat siitä konteilleenna, ku on jo myöhä~ (joroisten kieltä,
lapsisanoista näkyvät heimot)
~kiärme lähtöö liikkeele konteiltaa~ (paikoiltaan)
~tänä vuonna ku oli kuiva kesä lykkäs marijaa paremmi konteikkomaille~
(korpimaille)
~kontelikko~ (sammaleista maata purojen varsilla)
~kummastis sitä tämänki verran on kontellaha~ (jalkeilla, hyväksi kääntäminen)
~kuon minä vielä tuon kankaan jos täsä kontellaan pyssyy~
(työ kerrallaan)
~joha seun nii kontellaa että jaksaa käyvä jo ulukonaki kävelemäsä~
(taudin jälkeen)
~huulet kontettaa kansak kylymällä ja viimalla, jähmettää että ei soatap puhhuo~
(hyrynsalmen kieltä)
~aiva kontettuu kärek kun on niin kylymä~ (kohmettuu)
~puottelehan vilikkaastip pirttii ennenku kontetut~ (lasten opastaminen
terveelliseen elämään)
~ko krapuk konti siälä, sit napittiin krapuja~ (lainasana krapu,
oma nimi?)
~kesäntulo ei olluk kontimista, se tul niir ruttoo~ (ruttoo eli nopeasti,
vrt. saamelaisten Ruto-haltija)
~johik kontiainen se oli~ (kovakuoriainen)
~kyllä ne on niitä kontijommija~ (sanottiin karhuja ennen)
~hampaat kun kontiemella~ (kontiolla, konti-omi, konti-eme)
~viiren kuurenkymmenev vanhaam minä liipehrij ja pääsil liikkuum mutta nym minä
olen tullun niin kontijommaks~ (kömpelöksi)
~kontiokkii on talven pesässiä~
~kovat on koprat kontijol miullon kolmii kovemat~ (taikalukuja)
~vain sitä kontijua sitä ei oo ollun näisä seuvun, karhukontijua~
(karhukontiot)
~niillä oli kontien kulukkutorvi~ (tietäjillä)
~suurta koirasta karhua sanothan kontijoksi~ (vrt. emäkarhua)
~se on kum minkä mörönkonttii~ (karhun nimiä)
~kontikain~ (tuohijalkine, kontikaisvirsu)
~ne kontikkaat om moninkertaset, ne tuohet pantiiv vastakkae että korreet puolet
tul peälle~ (varrellinen tuohijalkine)
~kontikkaat lapast~ (vinoruutuisella tuohipunosta muistuttavalla kuvioinnilla
koristellut lapaset)
~kyl se siäl jo kontikoittee pitkim permantoo~ (lapsi)
~olen minä pari päivää jo ollut kontillani~ (seisaallani, elämä voittaa)
~on se lato siksi kontillaan että kun siihen katon panee niin tovin se menee~
(kestää)
~olen pikkusen tossa kontillani~ (makuullani)
~rytkötin hetken aekoo kontillan sitten lähin jatkamaan töetän~
(oman työnteon luonteesta)
~oli tusina revästysvaajoja ja kontillinen nopoja äijjillä ko ne meni mettää~
(isoja ja pieniä kiiloja, puiden halkaisuun, lattiapalkeiksi)
~myö tulttiin sieltä kalasta niim myö soaittiin hyvim monet kontilliset mujjeita~
(juukan kieltä)
~se tua Liisa on sellaane kontinkantaja, jotta taloosta taloohin kuliettaa
juaruja ja kontittoo jokahitten päälle~ (juoruilee, tekee vastoin tapoja)
~ne jäivät ne kontikantajat suut lokallie, kun ei käyntkeä höijä mielteä myöte~
(lemin kieltä)
~jos mettässä kulukee kontinkieli auki, ei tartte ihimetellä vaikka sinne
varisee neulasia~ (vrt. vähissä vaatteissa)
~kontinkieli~ (kontin läpän tuohi tai nahkahihna)
~kontinkiäli~ (lasten käyttämä leikkikieli, vrt. aiemmin aikuisten
salakieli)
~kontinkirjainen~ (tuohesta tai päreestä lomittain pujoteltu kudos)
~semmonen kontinkirijanen~ (ruutukuvioin koristeltu sukka tai lapanen)
~minä neolon sukkaani kontinkirjavaa~ (vino tai suoraruutuisesta kuviointia)
~kuvottiin sitä vaatettaki ennen kontinkirijavaa~ (kangasta,
vrt. tuohen jäljitteleminen)
~siellä on puolukoita ihan kontinkirjavana~
~kontinkirijua~ (kahella värillä neulottua vinoneliökudontaa
jossa seuraavan neliön silmukat poimittiin edellisen sivusta)
~tikuthin ennen kontinkuvaasia, niis jäi suut pykälällen~ (naisten
vinoruutuiset sukat)
~monta loiretta oon tehenyk kontinkuvaasesta mutten yhtään nukkaloiretta~
(loiretta eli vuoteen peitettä)
~kontinkuvaanen kurottihin kaharella färillä yleensäm mustalla ja valakoosella,
s oli sopivaa kesätanttukangasta~ (tanttu eli leninki)
~kontinsilimällek kujottihin~ (konttisukat)
~kontinpohja~ (seulaset, tähtikuvio)
~sen äit ol oikee kontintekijä~ (vrt. tuohi naisten työnä)
~ei semmosia kontiomehtoja ookkaa ennee nykymoalimassa~ (vanhoja ukkometsoja)
~se jo kontiskeloo tua meirän piäni poika täyttä päätä~
~kuhu liikku siel ain toist konttija~ (juoruaa, moittii)
~nuita lapsia täytyy aina koittaa kontita kaikim puolii, että ne leikkis siivosti
keskenää~ (vrt. lasten toimiin puuttumisen vältteleminen)
~kontkat luistiit hyväst jeä pinnal~ (itse tehty luistin / lyhyt suksi)
~kontka se o kaikei huonompoa sortuu lohi, käykkäleuka ja musta niiku riihpiru~
(laiha lohi)
~kontkana ei uo nii hyvä syyvä ko taimentka~ (urostaimen, taimen=naaras)
~isä ois pannum minut kaasakoulluuv vaii toiset kontihti että sillä lailla niitä laiskoja tullee~
(laiskoiksi eli istumaan opettavat koulut, voitteko poistaa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
