~reirusti vain kylän kohoralla vaikka taipalehet konttien~
(kontaten, isojoen kieltä)
~se tuppas juamaan sahtia nin että se kontti tual~ (paheksuen)
~silloon ne jo konttii maam päälle käärmeet luolastaan~ (keväällä)
~kaikkein tartti saalap pyhäjalkumeks nää konttiaiset~
(nauhattomat tuohivirsut, tanokkaat)
~konttihonka~ (iso mänty johon eväskontti ripustettiin)
~konttikassi~ (vinoruutuiseksi kudottu pärekori)
~se ol muuten niinkuv virsu, mutta siin ol vartta kortteliv verran~
(konttikengissä, varrelliset tuohijalkineet)
~konttikessi ol päreist kulottuj ja tek ne toiset tuahestkih, joka osas~
(seinälle ripustettu säilytyskori, jossa kuomumainen yläosa)
~tekihän ne semmosia isoja konttikessujakin oikee~
(miehet, selässä kannettuja pärekoreja)
~konttikirjasia sukkia ja vanttuita~ (vinoruutuisia, tuohta jäljitteleviä)
~vasuja monellaesie konttikirjasie~
~nin kun se on konttikirjonen vasu, se tehään toeseen tapaan kerrassa~
(vinoon punottu kori, kuin suoraristikkoinen)
~joka ei osaa konttikivestä tehä, ei se akkaa tarvihte~ (tuohella
päällystettyä verkon painoa, miehen laatimat pyyntivälineet)
~pittää lähttees syömmään nyt on aorinko jo konttikoevum peällä~
(koivun johon ripustettiin kontteja)
~jo sitä ihekkuhhii outti, että se alakas paenuva konttikuusen tuakse~
(aurinko illalla, kotipuut)
~konttikopoja~ (tuliaisia)
~konttikopalla kannethan kalat kothin, kun järvistä pyyvethän~
~ota konttikori selkähäis ku määt marjaa~ (selässä kannettu tuohi tai pärekori)
~konttikostiket~ (lauha)
~konttilauha~ (iso lauhalaji)
~sitä konttiluun yvintä meilläki oikeir rassaavat sen sieltä luun sisältä~
(luuydintä, poron jalkaluusta)
~meni notta konttiluut kolaji~
~ja se olkii hyvä aurinko ilmal, kun onkellaki ol~ (konttimainen koppa, kaloja varten)
~kun niit ol ennen konttimertoja semmosija että puusta tehtii, pärreestä se kehys
ja sitten nielut siihen langasta voa~ (päremertoja, pesä päreistä)
~konttimolli~ (selässä kannettu kori)
~niitä tul konttimiärittäe~ (muikkuja, oikeiden vesistöjen aikaa)
~mithään se nuittenki vihilä käyminen hyöytti ku melkeestä vuosikymmenen oovat
konttiparina elähnee~ (vieras vihkiminen, oma yhessä eläminen)
~ottootev vaen tytötkik konttipusunnuk ja lähettääl leher riivinttää~
(selässä kannettu kori, vrt. pusata)
~ennen kyl annettiin konttipuuroo, se oli riiskryynipuuroo ja jottaam muutaki~
(kävelemään oppineelle lapselle)
~laskupeä se ol ja konttipeä~ (suden kiertonimiä)
~sillä on suu aoki niin kun konttiremu vaen~ (metsolla, soitimella)
~no kah, konttirässänä~ (kivikala, myös konttiräsä)
~äitee, viäkkö mua konttiseliäs, eres pikkuusem matkaa~ (vrt. selkärepussa)
~ny hän tahtoo olla äireen selijäs konttiselekää~ (lapsi)
~ni ennev veil laskemista nin konttisotallahan niitä sai kantoos sieltä~
(kaloja, vesien säännöstelyn tuhoamat kalakannat)
~mull oes tasattuita konttisärmijä~ (tuohinauhoja, kontin punomiseen)
~konttitana~ (tuohinauha)
~niit oli pauliaisia ja konttitaniaisia~ (tuohivirsuja, vrt. paula)
~se konttituohi oli kolomatta tuumaa levijää nauhaa~
~konttituohet eärystellään~ (tasataan ääristä, reunoista)
~se konttituahikaim pysy ilman nuarata~ (jalassa, päältä umpinainen
nauhaton tuohivirsu)
~kontiista keitethin konttivelliä~ (jaloista, luista)
~tuohimeshän rovevärkkiä ja konttivärkkiä hakehan~ (tuohimetsään,
oikeat jokamiehen oikeudet, ja naisen)
~kumpi voi keikauttaat toisen nurin niskoin ni se voitti sitte, s oli konttiväärää~
(kaksi makaa selällään jalat koukistettuna, jalkapohjat toisen jalkapohjia
vasten)
~konttiytimet syöhään~ (poron sääriluista)
~siinä mie kontolla istu ja mieti tätä mualima mänyy~
(kontolla=kynnyspuulla, oviaukon alahirrellä)
~minun kontallenhan nuo pan sen~ (kontolle, vastuulle)
~se jäe minun kontallen~
~jos toisellen käyp joku konttonen niin toiset hyvittellööt, jotta niin se pit käyväkkii~
(kolttonen)
~kaikellaisii konttosijjaan tekköö~
~minä menir Ravanterin konttuuriij ja sanon että vieläkö se terva kelepaa Oulum porvarille~
(kapitalismin myöhäisestä ja vieraasta alkuperästä, ei kuulu suomeen)
~kuka oli konttosillaan kellä oli kelkka mukana~ (kontallaan, pilkillä)
~siäl oj jo kura konttunu~ (kohmettunut, syksyllä)
~ensin ku kälet konttuu, nii sitten ne kynnistelie~ (kohmettuu, kihelmöi)
~ne on issoo linnunkontturroo~ (härkälinnut)
~sitte issoo kontturata ihav viimeks~ (kutee lahnoja)
~ne oli nahkasarvet vielä nuilla hirvaskontturoilla~ (poroilla, kevätkesällä)
~koira kantoo rettuutti issoo luun kontturoo pitkän matkoo~
~ei ou ennee oekeen semmosta konttura ahventa~ (isoa ahventa, miksiköhän)
~tos kontturoittee eikä mäk ku käsketää~ (poika, käskemisen vieraudesta)
~yks tyhjä toine pohja kolmais konnulta pois~ (aivastuksista)
~kyllä niitten nyj jo kelepaa, ku saivat konnun peensä peelle~
(vrt. kontu=turvemaja)
~omilta kontuiltaan lähti~ (vrt. kotikontu)
~sin jäivätten kotu ja konnut, tän vaa täytö lähtii, ikisiiks ajooks~
~syksymattina karhu kontuunsam mennee~ (syyskuun lopulla)
~täytyhän siin kärmeiten ollaj jo ulkona talvikonnustaan~ (keväällä)
~se öhöttää kun karhu konnussaan~
~nouse kontijo konnustas, peto pellon pientaresta~
~alakakeehaan pennut suoriituva sieltä konnullenna makkoomaan~
(heinäveen kieltä)
~kyllä se Mattikin oli sitä vanhaa Kontolahlen kontua~
(perua, vrt. turvemajaa, talvimajaa)
~se om mehtäsian konnunteko, nytpä mehtäsika konttuo tänä päevänä soapi~
(mäyrä poutasäällä, oikean suomen luontoa)
~siit ol palannus se kontu ja kaikki pois~ (maasta pintakerros)
~kontu s oom mettämaassa vain~ (metsämaan pintakerros, kangasturve,
kuntta)
~kontu~ (mättäinen ja sammaleinen rämemaa)
~ei se nävy, se on konnun takana~ (tunturin huippu, sumun)
~tulkaa nyk kattomaan ko Leo kontuu jo~ (konttaa, lapsi)
~tuuli puhalsi siältä kontusemmalta pualelta mettästä~ (mettän puolet)
~makaa ninku karhu kontuissaan~
~n ool kontuksis~ (kohmeessa, perhoset talvisin)
~siinä se tua poijjan vintiö on kontullansa kurakos~ (kontallaan)
~siälähän se noukkii marioja kontullansa~
~alahuuli oli lerpalhan ja ylähuuli kontulhan~
~kontuturpheessa ei ole maata, maata ku tullee se om multaturve~
(kontu eli suoturpeessa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
