~poron kopara ja koparan kynnet~ (sorkka, kavio)
~se piätteli toisela koparala oksasta~ (kemin ahmat, montako jäljellä)
~varo näävelijäs~ (viiksiäsi)
~koparaheinä~ (lapinorvokki)
~laskiaisenna eli lihavannatiistaina eli koparajuhlana keitethiin kropulihoja~
(poron päästä ja sorkista)
~koparakontti~ (lyhyt luu poron sorkan yläpuolella)
~se koparavelli oli hyvvää, ko ne oikein kiehuit ja hauvvuit~
~ne kapanpuolukat saen niiltä rantamättäeltä melekein ku yhestä kopareesta~
(kasasta, tervon kieltä)
~koko kopare tul kaloja~ (nuotalla)
~tarvihtoo sitä lapsakkakiis sev verra ihteesäs sittoo että kopareessa pyssyy~
(koossa, lapsen saanut)
~toisinnaa ku tulloo paljo kaloja siis tehhää neljä viis koparoo, toisinnaa
tehhää vaa yks koparo~ (lumeen kuoppia, jäälle, kalojen varastoksi)
~mehiläiset lentäät yhes koparos~ (parvessa, vrt. yksin liikkuvat kimalaiset)
~koparoittee jäkälää näkösälle~ (porohirvas)
~et siä näit kopaskoi laita enäh jalkahas, tosson puhtaht ja lämpöset sukat~
(lasten terveydestä huolehtiminen)
~lapset olliit jo kartanolla kourat kopassa uottamassa marjamiehiä messästä kottii~
(säkkijärven kieltä)
~mie koppaam puita ja tehläh siit valkeja toh~ (iitin karjalaiset, mie=itä-murteet)
~tul sellane puuska ja koppais iso lätäkö vettä siint vonkast ja vei määele~
(ojasta mäelle, tuulenpuuska, vrt. pyörre)
~millä se oikein koppaa ittelleen sitä tavaraa~ (tavaran
keräämisen vieraudesta)
~meinasin tässä kalakeiton kopata, mutta tul tää saeilima~
(kopata järvestä, omat kalakaupat)
~siitä minä sev voan koppasij ja hyvin se o onnestanu~ (vaimon naapurista,
lähelle naiminen)
~ei nep pääse manalaiset sisäle jos vielä tulevakki koppaamhan~
(henkiolentojen nimiä)
~onhan niitä siukkaukssii millon se koppovvaa mahasta millom piästä~
(siukkaukssii=vaivoja)
~men ny sedäl kät koppama~ (omien kätteleminen)
~se mehtkana kopatti aena~ (riekon ääntelyä)
~se on sukkelaa se kansa ko se tullee niin koppeeks ko hyviä aikoja on~
(ylpeäksi, vrt. itsenäiseksi)
~ei sun kannata olla kovin kopiaa~ (ylpeilyn vieraudesta)
~se nakkas kopejastin niskojaa, eikä puhunum mitää~
~ne kaik läikkyit, ne ol niin kopiat~ (kiilteli, koristelut)
~tehhää kopjaast putsokat, sit männää kummiloi virpomaa~
(putsokat eli kimput, mistä)
~kot kot, kopeikka kopeikka~ (huusi mehtikana, riekko)
~lukoo kopeikoitaan~ (riekko iltahämärässä)
~se manaa ja laskoo kopeikoita~ (riekko soitimella)
~kopee kopee käk-kä-kä-kä-kää~ (riekon ääntelyä, käkättäjä)
~tuota polokuva kun jonku matkaa meet, niin kyllä se siellä talloon kopevuu~
(polut=omat tiet)
~minä eksyn Kokkokankaaseen, sielä minä harhailin ikäni ja aikani ennenku sitte
viimmen koppeusin ihimisten ilimoihin~ (isot kankaat, kotkien aluetta)
~lohi koppeusi onkeen~ (oulun lohet, vrt. kuollut joki)
~kyllä nuita lapsia saa aamulla herättää, ennenkun koppeutuvat oikein herälleen~
(oulun kieltä)
~kuhan tässä sevverran koppeetusin että alakasi ies pihalle piästä~
(toivun, vahvistun)
~kopeikkoa~ (kivistä mättäikköä)
~sieko tuolviisii kopelehit ni sie säret kaik astiit rimusiks~
(pirstaleiksi, vrt. riimut)
~no kesäaikaa jottai viel kopelehin metsäst marjoi ja~
(kesämuistot)
~laps sai konttia laattial, annetii kopelia että viihty~
(kopelia eli leluja)
~ohan se Heikka vielä kopellaan oleva ukko, vaikk on jo yheksännellä kymmenellä~
(kunnossa, voimissaan)
~tuos tuva ympärseehä nuo kopeltelloot joka yö~ (jänikset, omat kotieläimet,
vrt. etelästä tuodut koirat ja kissat)
~ei nin piäntä sakkia ettei yhtä kopeloo~ (sanonta)
~sennii kopelo~ (kömpelys)
~no se oli nii kopeloo maata ku on mättäi nääs ja semmossii~
(epätasaista, vrt. kopeloida)
~kyl tikka kopelon löytää mihi pesän hakkaa~ (onton puun, vrt. koppelo)
~nuoroa myötem peäsöö siihen käsiksi ja kopelolla ottaa sen kiven sen suusta.~
(korpin pesästä, näkymättömäksi tekevän kiven)
~kopeloijjaaha koproo jottei kuoltuu hirvitä~ (kätellään,
omaa vai vierasta)
~ähä sen kopelokopra, eik siul kestä keäs ne luskat ko sie niitä pitki
lattijoa tiputtelet~ (lapselle)
~Eeva on ollu kopelokopra aevan ikäkaotesa, ei ou osanna tehä mittää
näppäräsormisen työtä~ (kopelo, näppärän vastakohta)
~sielthä ne lapset kopeltaat tuppaa, jot lattiapalkit notkuut~
~ei ne kakarat sanomalla hoksaa, niillem pitää mennä käsin kopenehin
teköhön~ (tekemällä opettaminen, sanomisen vastakotaa)
~ei se saakkaa olla mikääk kopenokynsi joka teköö reiru puuastian~
(käden työt)
~nin sito oltu toas teällä kotomökissä kopereella~ (koossa,
sisarukset)
~minä rupesin siellä koperehtamaan, heti paekalla rupesi nukkumaan
ja heti paekalla alako korsatah hörröttee~ (parantajan työ tehty,
uni hoitaa loput)
~sellasee koperikkoo, nii paljo kallijoo jottei tolkum määrää ja siihe hää tek talonsa~
(huonoina pidetyt paikat)
~eihä siin mikä kestäj jos ei siin koperota ole~ (kuoppaa, puulusikassa)
~sillä tytölä ol jo pienenä hyvä onnen kopero leuvvassa, kyllä se semmonej
jottai ennustaa~ (onnen kuoppa)
~yöks kaevaa sinneh hankeen koperosaj ja siellä se o~ (teeri)
~ne kasaantu kaikki yhteen koperoo~ (pääskyt, kylmällä ilmalla,
vrt. viileät kesäkuut)
~on siä ollus sev verta koperua jotta laksot ov vetänyh hiukaj jäähän~
(koperua=pakkasta, laksot=lätäköt)
~kopero~ (kovakuoriainen)
~koperoihti ne ennen~ (sijoiltaan menneitä jäseniä,
omat parantajat)
~ko tullee koperoimhan kysymättä~ (poika kopeloimaan,
kysyä pitää)
~soot sellaanen koperokoura, jottei sun kourahnas pysy mikää~
(ilmajoen kieltä)
~koperorelli~ (ruutumainen kudontamalli)
~ensimmältä ne oli omantekosia, tommosia läkkilusikoita,
ihtem minä oon niitä koperrellu~ (uistimia)
~sisuksen kopertivat ja varreh heittivät~ (jättivät, puulusikkaan)
~missä oli tommottii tekomiähii ja oli aikaa joku vanha kopersi tehrä~
(puulapiot itse)
~ko sieltä kopertaa kalan kiini~ (paljain käsin, vanhin tapa)
~siä on yällä taas hiukan kopertanu~ (jäätänyt maata)
~sit se kopers kynsiäh~ (kouristi, haukka)
~sillon tulee huano talvi ku sataa lumen sulaam maahan, maan tarttis
ensi eles vähä kopertua ennenku lunta sataa~ (jäästä lumeen)
~se vähäj jääty suajaj jälkeen, nin että juur pinta oli pikkasen kopertunu~
(lumen pinta, jäätynyt, kovettunut)
~alko kopertuas se hanki~ (keväällä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
