~laskuja~

~sit mentti samplestama, samplei kokkoma~ (sammalia)

~tuuloo nii kovast se reppii taas saajetta ja kokovaa noita pilviikii kyl se kohta sattaa~

(koiviston kieltä)

~joko työ kokosija talavipuita~

~hiiriki jos kokuaa niin se on toiselle hyväksi ja toisellep pahaksi~

(roskaa tavaroita, kaikesta ennustetaan)

~pualukoita kyllä koottii~

~meni vaaramia kokkohan~ (vattuja)

~ylempännä, vaaral laitassa olema pruukanhe mustikoita koota~ (pruukata,

vierailta tuntuvat sanat)

~kokuappas repo kuonos ettei minun tarvihte~ (sanallinen häätäminen,

vrt. tappaminen)

~on parasta, että kokkoat luusi ja pakenet hyvän seän aikana~

(uhkaaminen, väkivallan välttelemistä)

~lumisatteet ne sattaa kirppuja, huurupilivet tietennik kulukoo allaetij ja ne niistä 

vuorista kokovaa niitä kirppuja~ (uskomus)

~tuuppas, että saan vähä mitata joko tätä sukkaa pitäs ruveta kokuahan~

(kaventamaan)

~tullee semmonen telkkeri sukasta ko oikeij jyrkhän kokuaa~ (kaventaa)

~kootahan että se kapistuu koppaham päin~ (rysän suuverkko)

~sittek kolmek kyynärää pitkästik kuothiin itteääm mertaa ja sitte alethaan kokoamhaaj ja~ 

(rysät ja merrat)

~sillä kovottiiv verkko yläpaulan kohlalta silmistä~ (puikkarille)

~se koo´ottii siit kassaa ja kallistettii siit venehesse jos ol vähemmä kalloi~ 

(vannerysät, isoja)

~sia koota~ (sija eli vuode)

~tilat pittää kootap päeväks~ (tilat eli makuusijat)

~kun nes sihen airam päälä ittes kokosivat rivviin ni, niit oli oikeen, välliin tais 

ollap parriin sattaan teeree~ (oikean suomen luontoa, somero)

~ne oli oikein koonnu ittensä siihen yhteem paikkaan~ (lahnat, vrt. kutu)

~se täyty hyviv välleenä se pohja sinnep panna, se halkes sittek ko se kokos ittens~

(yksipuisen astian pohja, kokos=kutistui)

~kon tuli isot satteet ja maa koopaantu~ (kuivui, kovettui, kesällä)

~on sielä paam pohjassa lämmintä vettä, kooppaa sieltä~ (padan)

~se piättää siitä varresta kooppaa noi siitä läjästä että saapi lipon täythöö~

(lipon täyteen kaloja, vrt. haavin)

~otti sev vanhan koopenan kun äite nin sitä tuputti ja yrmi sitä toista sulhasta~

(väärät päätökset, toisten kuuntelemista)

~jollei uitimpuu tulekkaal läppeen ni koorauspuu tällätään uitimpuun taaj ja sillä veretään~ 

(talvinuotan osia)

~koorlakkosuarsa~ (silkkiuikku, koorlokka)

~ne nukkukin nin kovasti että ne koornas siinä~ (kuorsasi)

~sammakka koornaa sateita~ (kurnuttaa, vrt. samma-akka)

~kyllä sammakkokin koornaa, kun mättäälle pääsee~ (sanonta)

~mun on kurkkuni taah niin koornee, ku sain kylymää tos eilen~ (karhea, käheä)

~älä tee koornulle pahaa~ (sammakolle)

~pukkaas sää muu, jos mää koorsaan~ (pukkaa eli tönäise)

~män kous lämpäre vuatetta pilalle~ (lämpäre=iso pala, vuatetta=kangasta)

~siitä on kasvanna hyvin kous mies~ (pojasta)

~ottivat alijuksi poikija, poikasija kututtii koosa koosa koosa~

(kesyjä merihanhia, hailuoto)

~niill on niitä kousia, kousiloita~ (vrt. goose, aljoperinteen

vieraasta alkuperästä)

~koosahanahelta ottivat poikasia~ (merihanhelta, vrt. otimme)

~koussikal mie heiti vettä kiukoal~ (lyhytvartinen vesikauha, kuuppa)

~siinä suahvir reonassa ol semmone iso koossikka jolla vettä otettii~

(saavin)

~kehtajaa hää mättää lirputa tuon koussika kans kaike päivää, ottas oikee suure veskapan~

(valkeasaaren kieltä)

~se o se luinen koussikka, se ov vuoltuh hienommaks se kärkpuol~

(veitsimäinen nyljin, tuohen kiskomiseen)

~ei kukka vaa olp päässys siit koosinkki millane se o alust ollu~

(maailma, vrt. unohtuneet luomistarut)

~se ot sit vähän koosinkki aurinkost~ (suuntaa)

~hänel ol, kaikellaisii moan, koottoloi ja, nuoita, yölepakkoi kuivattui ja, 

pirumpaskaa ja vanhaa miestä ja kaikkii~ (noidalla, pirunpaska=hajupihkaa)

~heikko se on toi toinen, mut kyl hän siit kopavuu~ (voimistuu, 

toinen kaksosista)

~piaaha siä siit kivustas kopavuit ku taas jo jaksat liikkeel olla~

(toivuit, paranit)

~menkhön, ei se korvhansa kopahuta vaikka moon täs huutanu perhän~

(vähäkyrön hoo-kieli)

~kessi putos uunim päältä ni että kopaht~ (pärekori)

~tuommoinen mies se on aena silimällä piettävä, kun se ottaa toeselta mitä kättee kopahtaa~

(varastamisen vieraudesta)

~kaho silmällä ku helmellä, mut elä kouralla kopase~ (kielletyt kosketukset)

~en oes huohmannae jos eij oes käspuolesta kopassu~ (sallitut kosketukset)

~ne ol siihe aina juostak kovasseet~ (hirvet vaaralle, vrt. makuupaikat)

~se tullak kopasi minnuu kohti hamppaat irvessä~ (nurmeksen karhut,

montako jäljellä)

~se kyllä koetti vaekka mistä kaotta utsia sen asian tietoosa van tyhjän se kopasi, 

en sanonna~ (oma tieto=salatietoa, periytyvää tietoa)

~jos palokärki kilijuu ja kopajuttaa mettäs puihin~ (tietää kylmää ja sadetta)

~jot o vähä viel tuo lum kopakkaa~ (kovaksi jäätynyttä lunta)

~aika kopakat kelit onkii~ (jäiset)

~vielähän se ellää, sehän on kopakka muori, kyllään kehrejää ja kuttoo vanttuita~

(iän mukaan tekeminen)

~se on aeka kopakka töehen vaekka se on niin vanaha~

~kopakka~ (päreistä tehty madepyydys)

~semmosija sillä on ne kyntyräeset, kopakat~ (sorkat, hirvellä)

~niill oli jokin kopales sittel leikkinä ja mikä kulloonkin~

(puun kappale, lapsilla leluina)

~sain koppallisen krapuja häthättää~ (rapujen määrästä)

~olem mää aika kopalokoora konen saa eres neolansilmääl lankaa~

(pöytyän kieltä)

~minä kopalsin mansikat tuosta aholta~ (vrt. koppasin)

~kukahan kopalti minun kinttaani uuninkorvalta~

~kopankorva~ (rentukka, konnankukkanen)

~tual oli Laakspohjan rannas vähän kauhiast simmottii kopankukkasii~

(rentukoita, vesikukat)

~maat alakavat ollam miehenkantavassa kopanteessa~ (jäässä, syksyllä)

~siello oekeen semmonel lentokeli ku on tuota kopannetta tuossa lumem päällä~

(jäistä kuorta)

~veem peället tulloo jo kopannetta~ (jääkuorta)

~kutook kopampohjaa~ (ruudullista kudelmaa, pärekudosta muistuttavaa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)