~laskuja~

~mut ko se kopo siit pehmisty, nii ei siihe sit ene piruka men~ 

(jäälle kulkemaan, vrt. jäällä liikkuvat eläimet)

~en oo ottanna lihhoa sen kopo koommi~ (syötyäni pilaantunutta lihaa,

liha=pieni osa omaa ruokavaliota, poronhoitajilla isompi)

~maa on kopone~ (kovettunut, vrt. sukunimi koponen)

~kaikki kuunteli kopolla korvim mitä tulemam pittää~

~sanottiin koposiks niitä kun tuohest tehtiij ja pantiin kivi siseän, 

että se paino upoksiin~ (verkon painoja)

~aivan säkkipimiä ei ethens näje merkkiäkhän, kopostelemalla pittää kulukea~

(kittilän kieltä)

~elä nouse käsin koskematta, sormin kopottelematta~ (aarteen lukuja)

~setäni oli hyvä kopotosta hyppeen~ (tanssi jossa koputettiin lattiaa 

vuoroin kengän kärjillä ja kannoilla)

~kora kopottaa sil nokal~ (palokärki)

~kun on sula moa se heti sen vein särpää poes ja jeä jeäpi kopottammaan~

(lätäkköihin, keväällä)

~nuorrahan tuo mäni minunnip poekani ja minä teällä vanahana kopotam moalimassa~

(örkkien sodat, vasureita=elämän vastaisia)

~syksyl ko maa ol kopottun, haetti vet metäst~ (metsälähteestä)

~kattoo kon piru rikkeimestä kopasta~ (piru-sanan alkuperää,

voi tarkoittaa kaikkia pyhinä pidettyjä eläimiä, tai yöeläimiä)

~kyllä mää kopan tehem mistä puusta vaan kun se vaam mänty on~

(omaa hauskaa)

~olsit ottannu oikee suuren kessim mitäs tohot tollassee koppaa mahtuu~

(kessit ja kopat, kessi=pärekori)

~meni koppojen kansa mehtää~

~linnut nyvithin niihin höyhönkophin~ (kynittiin, höyhenkoppiin)

~omin koppisas sitä piti ennev vanahaan toemeen tulla~ (oikean suomen 

rakenteesta, mannesuomen vastakohtaa)

~kotio koppahan maata, äitee vällyyllä peittelöö~ (vauvan)

~koppa vietiim pellom pyörtänöllej ja lapsi pantiis siihem moota~

(lapsenkopat)

~niitä ol semmone selkäkoppa siikoja~ (selässä pidetyt kopat)

~mukulas saavat tuarp puukopam puit ihan täyttö~ (lapsille sopivat työt)

~se pittää olla isoperänen semmonen koppa että sinnem mahtuu palijo niitä~

(mertaan, nahkiaisia)

~vasat ne kulukee emmiisäj jälisä~ (poron vasat)

~puupiippu puupiippu tiitterä koppa tiitterä koppa~ (koppelon ääntelyä)

~maa ottaa koppaa~ (alkaa kovettua, vrt. pääkoppa)

~silloin kun ne sen koppans ajo ei niil ollum mitääv virkaa~ (ravuilla)

~hyvim piikkimäinen se koppa sillä~ (kierrekuorisella simpukalla)

~on kun koppa mättääs~ (sammakon nimiä)

~pullistaa se koppakin kannon päässä~ (sammakko)

~vesiojat oli niin koppii täys et voi pyhä aika~ (oikean suomen luontoa)

~syäs säästäin savee, sano koppa poikaas, mailmansivu om pitkä~ 

(eläinsadut)

~saimma ongela oikeita koppaahavenia~ (isoja ahvenia)

~soattovat semmoset koppaihmiset silimie~ (noitua katseellaan)

~ei siinä tarvihe koppailla, eikä makkeilla kuhan piät omista asijoista huolen~

(omiin asioihin keskittyminen)

~älä lenkoile ja koppaile siinä tyihän päältä~ (ylpeilyn vieraudesta)

~morsia voaa koppailoo~ (viedessään sulhasen lahjan takaisin, 

vaikka päättänyt hyväksyä kosinnan, vanhemmat häät=näytelmiä)

~kum mettäs rupee pelaan, niin se ensin koppailee~ (metso, 

kopauttelee nokallaan)

~ne sinnek koppassoo jos missä viheltellöö~ (miehet, naisten perään, 

kesäinen metsä=lemmen paikka)

~kyllä sitä koppastihim palijo~ (seurusteltiin, tytöt ja pojat)

~joko se ny Liisaki poikain kans koppasee~

~ei siitä tullum mittääv vaikka net kyllä koppasit~ (tapailivat)

~onhan ne soanna lohijakkiij joskus ihan käellä, koppasoo voan kiinik kun 

se leppee veem peällä~ (konneveen lohet)

~tuupas sinäki koppajavolle, muuten jäät iliman~ (lapselle)

~koppakatiska ol huokii tehä, hapaasta voan nielu mutta kyllä mateita siltä tul~

(nielu, pärekopan suuhun)

~se kävi hianosesti, se koppakeinu (äänettömästi,

kattoon ripustettu lapsenkori)

~tuoll om minull viel vanha koppakessi, jossa kerälloppui ja tilkkui 

pilettih tuvan seinäs~ (omat säilytyspaikat, vrt. vieraat skaapit)

~koppakiikuks laittovat hyvin tehyn kopan, ja lapsen siihe~

(nuorassa kiikkuvat lapsenkopat)

~musta, koko iso, maassa se on ja puissa, ku on hakatuita vereksiä, 

se niin koppaa ihmisseen kiini, kouristaa~ (kovakuoriainen, 

vrt. tukkimiehentäi)

~mukulakivet net pittää olla verkon koppakivet, ei niissä saa olla teräviä syrjiä 

se koppatuohi kulluu rikki~ (pyöreät mukulakivet)

~pua ne evviät siihe koppakorrii~ (kannellinen ja sangallinen juuri, 

päre tai tuohikori)

~koppakorri haluvaa ollan nuin uusisa puisa~ (kovakuoriainen)

~se o semmonen koppakoora ettei se puusta mittään toimee saa~

(toimettomat eli kyvyttömät)

~älä kos sih vatih siä koppakoura, purutat sen maah viäl~ 

(kymin kieltä)

~ei pilä olla koppakoura maailman tavaralle~ (ahne)

~seun semmonen koppakoura, että sen pitäs heti koko maailma saaja~

(tavaran keräämisen vieraudesta)

~älä ota niitä koppakouralla, että saa vähän toisekkin~ (lapselle,

omille tavoille opettaminen)

~anna minä otan koppakouralla~ (omat mitat)

~koppakoura se kouristaa kun ihollep pääsee~ (koppakuoriainen, 

itsen puolustus)

~ota oikein koppakourallinen~ (marjoja)

~tänne on tullu nii paljo koppakuirijaisija, ettei niil o päätä ei määrää~

(vrt. kuoriaisia)

~se anto koppakäellä~ (kopista vanhimmat)

~koppalon~ (tuntee höyhenistä, koppelon)

~koppalatikka~ (kuoriainen)

~koppamato, jolla on seittuinen kova koppa ympärillään ja harmoa mato sisällä niissä~

(kotilo)

~mutta Nerkoos ei olen ni hullua malesta että menis koppamertahan~

(järvien nimiä)

~eikös se okkiiv vähä semmoene koppamies~ (vrt. poppa, noidasta)

~se ei okkoa koppamuijii asja vaan jokaisen oma asia~ (naiminen,

ei kuulu toisille, vrt. lemmentaiat)

~niitä ei ennää oon niitä koppamummie, kun sehij Jokelar Reeta kuoli~

(noitien nimiä)

~koppamuor avusti äitiä~ (synnytyksessä, kätilöt=synnytykseen

erikoistuneita noitia)

~näin kait minä kun ne ne koppamuorit sito niitä~ (napanuoria, 

vastasyntyneiltä)

~noukittih johonkii koppanaa~ (mesimarjoja, pieneen pärekoriin)

~siäl ol että kiahu kaloi ja miä otin koppanan ja se tul pualilleh~

~tuo Kaisu koppana, vähän äkkäämätön ollu ikänsä~ (vrt. äkätä

=huomata)

~kippaappa koppana kiukaalle~ (vettä)

~koppana~ (koppelo, vrt. koppa-ana, haltijanimet)

~mitäs nuoista mittoo, pannaa koppanajavol~ (omat jaot, summittaisia,

vrt. grammojaan mittailevat kauppiaat)

~tulkaa tän hyvvää marjapaikkaa koppanajakkoo enneko loppuut~

~pitää joutuu koppananjaolle~ (kalojen jakoon)

~koppanaskali, se ov vasettu, terävä ja ymmyräinen, ja sillä pistethän reijät 

kophiin ja sitte männyj ja kuusej juurela neulothan~ (omat langat)

~tehtiin semmosia koppasia~ (tuohesta, pieniä koreja)

~lapsille tehtii pien ja ohemmista päreistä marja tae tokkakoppanen~

(nukenkoriksi, lasten hyväksi tekeminen)

~kaekkiim parraetes saes sellaesilta, jotka os sellaesia koppaniekkoja~

(tietoja noidilta, noita=vastaa kysyttäessä, vrt. vieraan tiedon

tuputtajat, skoulut)

~ja sitte koppapiiput, ittet tehty visasta, ja on se joskus ollu ojospuutaki~

(suorasyistä puutakin, piippupuuna)

~tämon niin nivasta puuta ettei tästä saa koppapäreitä millee~

(nivasta eli kieroa)

~koppapäähän kuuluu potkut ja porstuva ja perä~ (rysän runkoon)

~älä sentählen komentele min töitäim, siäkih tulet vanhaks ja kopparaks, 

etkä kaikkii jaksa enäh huamata~ (vanhempien komentamisesta,

tapojen vastaista)

~kotkankynnet ol isoi kopparoi~

~sehä ol oekee semmoenen koppar ja luotti niihin taekoesa~ (noitien nimiä, 

taiat=uskon asia)

~koppariisko~ (kuoriainen)

~saona piti lämmitteä, siellähän sitä kopparoetiin~ (taiottiin, 

hoidettiin kipeää jalkaa)

~tuolta Sölkäsaaren puolelta niitä senthään saapi oikein koppasölkä affenia~

(ahven=lainasana?)

~koppasiipi~ (kuoriainen)

~saje tullee huomena, ku koppasontijaiset auringon laskun jäläkii vielä lentää~

(kuoriaiset)

~löysim mää mennä kesänä koppatiiram pesän tuolta karvolta~ (luodolta)

~toiset ol koppatuohikaisia, toiset ol paulatuohikaisia~ (tuohivirsut, 

koppa=päältä umpinainen)

~koppatuutu~ (nuorakehto)

~olihan täällä niitä isoja tietäjiä, koppaukkoja~ (noita=iso tietäjä,

koko elämänsä pyhittänyt)

~se oli semmonen koppaukko ja veleho että suluki veret ja paranti moahiset~

(moahiset eli ihottumat)

~koppavasu~ (selässä kannettu pärekori)

~sill on aina semmosia eesottoja, koppaviitosia~ (päähänpistoja,

vrt. pääkoppa)

~kumminniin ne koppavirsut pysy paremmij jalassa~ (kuin paulavirsut)

~flikk oli koppavoonu kans yhyrelle kirkonkylääselle, no arvaa sen se 

jätti sen kohta sitä enämpää haistelemata~ (ylpeillyt, likkojen

haisteleminen)

~ne koppaämmäthän ne om poahelluk kippeitä~ (painelleet taikakaluilla)

~koppeilevat vaen koko pyhäpäev vaen kirijaa sitä ei muisteta ottaak kätteen~

(omat kisat, vieraat kirjat)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)