~laskuja~

~sips sips Saaran tyttö, kops kops Koapron tyttö~ (lasta hypitettäessä)

~kops kohallee tultiiki~ (perille)

~saapha sitä kottii männä vajavalki kopsal, ko täst kohast marjat loppuit~

(koiviston kieltä)

~kyllä se vielä kopsasa kunnosa on, ite käö ulukonaki~ (vanhus)

~älkiä kävelkö siin lattial kopsamal, laps herriä~ (lapsi eli pieni lapsi, 

vrt. tyttö /poika)

~se lentää sihi että kopsahtaa~ (lepakko, valkeaan vaatteeseen)

~ne on nakanneet kirvestä että se terä kopsahti honkaan, ne on sillä urheilleet~

(urheilulajit)

~kussa risu ripsahtaa siinä kohta kopsahtaa~ (jänis pojalleen, eläinsadut)

~kyl sitä tos lunta luares kaatuuk kopsattaa tän täst, mut se on niin piäntä 

ja vaaratont~ (nummin kieltä)

~ei oksa puusta kauas putua, juurellen se kopsahtaa~ 

~ei siitä korkialta kopsahra, kum mättähältä maahan~ (sanonnat)

~miss onkii ves likeil, se alkoa kopsauttoa sitä pajua moata vaste~

(vesipajut)

~huiskutat tätille, vilikutat tätille~ (lapselle)

~mehto lenttää kopsautti puuhuu aevav viereeni~ (vrt. pakoon,

oikean suomen luonto)

~kopsaasi saunaham mennes koivunoksista vihiran~ (taikakalut)

~rupisammakon kopsake~

~sai se Antti kopsakan akan siittä Riitusta~ (reippaan)

~se on vielä kopsakka nainen on siinä minulle akkoo~ (naiset ja akat)

~oj jo kopsallinen kuteeta, sais alkaa vaikka kutomaan~ (korillinen)

~kopsa ja konttituohet toesella laella kiskottii~ (kuin kattotuohet)

~kun ne on täyskasvaneita ne on kopseita~ (kurjet)

~se on niin kauvvoin ennenkun se peäsöö siivilleen, se kopsehtaa~

(metso, lentoon lähtieessään)

~oompahan täs taas kopsehtinu sitä sun tätä~ (omat työt)

~minä harvasteeseen kuttook kopsehin~ (hiljaa hyvä tulee)

~kyl se likka marjareisul ensiks kopsii astians täys~

(marjareissut)

~mut oltiim mees sentää siij ja kopsoteltiin yhtä ja toist niin kauvvan 

ku päivä tuli~ (päivän mukaan eläminen)

~kylläpä sinä olet aika kopsu~ (hupsu)

~suojan jälkeen teki semmosen kopsun hangen päälle~ (terävän kuoren)

~ol vaa isos kopsus, siit vaa lusikal otti ja pistel suuhu~

(ruokaa savivadista)

~kopsut ja maksat pestii ja pantii kiehumaa~ (kopsut eli keuhkot)

~ol tetrparviloita~ (teeriparvia, oikeat metsät=oikeat linnut)

~koppakiiski se äsken kopsutteli tuossa~ (koppakuoriainen)

~mitäst sää täälk kopsuta, ruppeks jotta oikke rakentama~

(rakentamisen outoudesta)

~se pikkusen sillai kopsuttaa ja sitte äityy taas suhisemmaaj ja lyömään siipijää~

(metso soitimella)

~mehto sillai kopsuttaa ennenkö se peäsöö lentoo~

~siihen se kopu johti, että talo panthin kahtia ja ruvethin rakentahan uusia huonheita~

(vrt. suukopu)

~kovut~ (kemut)

~käy sitte meillä päin kun on jotakin kopuja~ (kekkereitä)

~ko oikein annetaan nokan pääl ja piretään kovvaa koppuu siit ettei lukematoin pääs 

naimaankaan~ (lukemaan pakottamisen alkuperää, vasurien "rippikoulut",

voitteko poistaa koko maasta)

~se akka piti sempäivästä suunkopua~

~minä anna sulle emä kopuva~ (vrt. huutia)

~siellä talossa on kova kopu lapsilla ne ei tohi paljon leikkiä~ (vrt. kuri,

vieraat talot=vieraat tavat)

~myö leikittii koppuu ain keväheel pääsiäise aikoihi, kuka ol kopu heittäjän ni äkkistää 

viskais kato ylitse kopun, se ol karttu tai kepako pätkä, ja siit hää juoks ympär ottamaa 

kopun ja huus tullessaa jot, kopu o koton~ (leikkien nimiä)

~meirän Jaska on väljän luantoonen, ei se piittaa kovinkaa nuukaalla, kunhan kopu 

ylitte menöö~ (isokyrön kieltä)

~kopuk kii, kopuk kii~ (koputa kiinni, jättiläinen kenkiä ompelevalle pojalleen,

jättiläissadut)

~kopukalla minooh ruukannu käyvvä katiskoilla~ (pienellä lautalla)

~ko oli tulvavesi, ni emmä päässy yli muuten, ko täyvyimmä tehhä kopukan~ (lautan)

~kopukka~ (metsästäjän risumaja)

~puseron hijakki poimittihin täytöhön kopukoita~ (raakoja suomuuraimia)

~kyllä heilä oli kopukka tinka~ (kiista, vrt. tinkata)

~puolaman kartteja ja hillun kopuloita~ (raakoja marjoja)

~aijai kun siit tul sentä komeit kopulia~ (pohjaongella, isoja ahvenia)

~imisä koira ko on kopulillaa~ (emä, kiimassa)

~kopuloi sielt tuohkonti pohjalt evästä syyvväkseis, jot jaksat paremi kävellä 

viimise matkan~ (omat matkat)

~pimmeä saona, kun sieltä kopuloe poes~ (vrt. montut, maasaunat)

~täytyy vähä kopuloitat tota pessää~ (tulen pesä)

~se o joteski häi miäs ko se niit mukuliaski kopuloitte~

(häijy mies, lyö lapsiaan)

~se ol ku mettäkana semmoine kova kopura~ (naisten päälaite)

~siit on kova kalanperkuos eles, kun isä toi noin paljo ahvenen kopuroit~

(työn jakaminen)

~hiiret on syöneet juurkasvit iha kopuriks~ (omat hiiret, vieraat kasvimaat)

~siinä assuu muuvvaa Hiero-Taava, laisesak kyllä vain ei se mikkääk kopusakka oo~

(maakuopassa asuva hierojanainen, ei pidetä noitana)

~porot uunista kopusteltii~ (kopistettiin)

~kopusukot~ (tietäjät, velhot)

~niit on sellassii kirjavii tikkoi jotka koputtelee tos meilänkih seinis~

~leivät on uunis, koputteleha jok on kyps~

~poijat kengänkannalla koputtelloot jeätä, jo kesttää~

~koputtaa noukallansa~ (tikka)

~sinnep peäs sittek koputtamalla jos peäs, ja eihän sinne aena peässykkää~

(tyttöjen aittaan)

~saonassa se veleho sittä siitä jalakkoa kylyvetti ja koputti~

~kyllä son nyv vain paras ko lähettä siittä, iliman pitempiä nokan koputuksia~

(uhkaaminen, väkivallan välttelemistä)

~ukkomehto viiloo ja sitten koputtaa~

~lähti siitä poika kouluun kum minä sitä vähän koppuutin~ (kovistelin,

kaikki luonnoton=pakottamisesta alkunsa saanutta)

~kyllähän se Tyyne koppuuttaa Vikkejä että työhönnis sitä pitäsil lähtijäv 

vain eipä seuh hetas lähteen~ (hetas eli kärkäs, omituinen toisten

työhön pakottaminen, laitonta oikeassa suomessa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)