~oleks kuullu mettän koran porraava~ (koran eli tikan)
~kora huutaa pitkää kevättä~
~kora korraa~
~kyl ny kylmää piisaa, kun on pohjatuuli ja kora porottaa~
(kevättuulet)
~kora kopottaa sil nokal~
~kora laulaa~
~suap se köyhä koroo nähäk, kun ei vilu viskook, nin ainaik näläkä puisteloo~
(koroo eli kurjuutta)
~no jo meni ilima koraksi, lumen tuo satanee~
~a ku neä korat loppuu ni sit mie tulen~ (kovat tuiskut,
ilmojen mukaan liikkuminen)
~pittää ajjaak kora pois kankaasta~ (selvittää sotkeentuneet loimet,
vrt. henkiolennot)
~minkähäl lemmon korat siinä om paasa, kun ei kiehu~
(huonon onnen haltija?)
~kuv vähä tulis tuulenkorraa kun se on täältä myötäsestä~
(korraa eli virettä)
~katok korannusta minkä teki~ (voimasanat, haltijoiden nimiä)
~sen koranus, ko venhen vei, emmäkä met pääse yli~
~koranus tuli~ (kummitus)
~kylmä vesi ku koranus tuola auttossa~ (notkossa, kora=kylmä)
~koro vaa korahtelee puussa~ (palokärki)
~jos se korahtelloo lähttiissä, niin se jonkun kymmenkunnan kilometrin nelisttää~
(hirvi)
~jos ojakoppa jossam pensaas korattaa~ (sammakko, tietää sadetta)
~riskkeej jos kuulloo tahikka liikkeen, sillon se korahttaa lähttiissä~
(hirvi)
~kyllä siellä nyt ilima korahti kylymäks~
~kum pannaan tuliseen uuniin niin se mustaksi korahtaa leipä ja jeäpi uuveksi~
(uuveksi eli raa´aksi)
~se sitte vaan korauttelee, ääntä pitää~ (emäsorsa, poikasille)
~huutoa korrauttelloo~ (korppi)
~ja harvaksee korraattelloovat sillo ku pyytävät vettä sattee eilä~ (sammakot)
~vetteä korrauttoa, jos se vetteä pitkeä, se o pitkeä kevättä~ (tikasta)
~nälkä korahuttaa sisuksii~
~lohi oli semmonen tta se kun näki jotta nyt on heän ahinkkooj joutunna niin
sillon ylihim mäni aena lohi nuotasta korraotti~ (oikeat veet=oikeat kalat)
~niit ol niim paljon niitä mehtoja, kun ne männäl lipitti oksii alla että niitä oes
ampuvak korraottana viis yhtä aekoo~ (metsojen määrästä)
~Vilanter lyyvä korrautti puukolla~ (vieraat puukkojunkkarit)
~kyllä tänä päivänä ol sitten korainen ilima, mahoton rönttä koko päivän~
(vrt. kurja, kylmä)
~korassoo ol, tuul ja myrskys, ei tahtonna pystyssä pyssyyk~
~semmonen korakka kävi harteissa yhellä kotvoo, ei aottanna rohot ei hieronnit,
senkun tuskasi voan~ (hartiavaivat)
~a nyt ku tuuluo pohjoisest ni on oikei korakka olla vaikk onki kesä~
(ilmat ja vuodenajat)
~siellon semmonen korakka, että mehtä paakkaa~ (pakkanen, vrt. Kora
=kylmän haltija)
~vietävän koramo~ (voimasanat)
~siä korasit taas viimme yänä niin että miä em meinannu saala nukuttuu ensinkään~
(kuorsasit, anjalan kieltä)
~sen kalansaalii toinen silimii, korraa~ (silmää, pilaa katseella)
~tämä kirnu on vishiin korattu~ (pilattu, ei tule voille)
~älä poraa, äite tua paljo koreita~ (leluja, lapselle)
~ei saav vasempaan käteen esiks koretta antaa~ (lapselle lelua, vrt.
vanhempi molempikätiseksi opettaminen)
~kore~ (kylmä tuulenhenkäys)
~kyl se muuten ols ollu hyvä hame, mut kyl se oli vanhal ihmisel liijan korjaa~
(räikeän värinen, vrt. korea)
~sittep pantiin korreeta paperia ja lankaa ja mitä lastem miäleen tuli~
(himmeliin, yhessä tekeminen)
~hames on koriaa väärältä pualen, mutta oikialta pualelta soon menny niin hallavaksi~
(haalistuvat vaatteet)
~värjäsin nin korreeks klänninkini, että lehmäkkin mua pelkäs, kumma rantaam menin~
(kirkkaaksi)
~enempi vaen semmosta mustavalttoo se tul niilläes sijammustikoella, ei se tullunna
mittääk korreeta~ (omat väriaineet)
~linnuist on usseinni uros naarasta korijampi~
~lepän kuarest tuil korjema punast~ (kirkkaan)
~ja tullee korijam punertavankeltasta~ (väriä)
~kuv vaattehep pitää ollam melekeen aina siniset nii täkki saa ollak koria~
(punainen)
~tunherra, jokka on hyvin korijoja~ (punatulkku, kirkkaan punainen)
~närhi on semmonen kirjava, hööheniltää aeka korrea~
~koria on auringon alusta, ei ole huomisen pouasta tietua~
~kaikkein koreempi paikka on tuas rannalla~ (koreat paikat)
~siit kaasijast riippu kuinka koreeks morsiain oli säälitty~
(puettu)
~siel on kanervat korjas kukkases~ (kanervakuu)
~pantii korrii helminiekka neitti morsiimem piähä~ (neitti eli
päähine, häissä)
~van se on sitte hyötee ja korree laps~ (hyvinvoiva)
~naisillet tehtiil lipposia, ne oli oikein koriastin nahkalla koristettu~
(jalkineet)
~nii uhkeis vaatteis käyt, kyl sie olet korree~
~tule korjoi ilmoi ku koro naputta~ (tikka, vrt. Koro-haltijan
eläinhahmo)
~kyl siitä huamiseks taas korree pouta saaraan, ko länsi tollai ruskottaa
aurinkon laskeisa~ (läntinen taivas)
~ei siittä koreeta pyykinkuivausilimoo tullum mutta on hän nyp pestynä kumminki~
(pyykkäysilmat)
~olihaa pitkä korree syksy~
~jos ilima on tämän korreemp, niin seon pilalla~ (sanonta)
~laoloo innittää korreest~ (hyttynen)
~se on ny sarellu koreeta saretta~ (kesäsateet)
~soli suurin ilo kun se valakija paloo siinä korijasti~ (takassa,
omat ilot=omat jumalat)
~ai kun lapsella on koria miel~
~min tul mielein niin korjaks kun mie kuulin ettei se asia niin ollukkah~
(koreaksi, mieli keveni)
~olkaa koreestiv vaan taikka tulee haltija ja ajaa kaikki pois~
(lapsille marjametsässä)
~ook kaoniina korreena lapsena~ (hyvän toivominen)
~anna nyk korree käsi ja sat tärillep päivää~
~tänä iltana pannahan jalaalla koriasti~
~kelepas pannak kintula koreast~ (tansseissa)
~pöytä ol koreannah~
~köyrinä laetettii pöytä korreeks kaekesta evväästä, jotta kuka tahhaa tul
talloo sae syyvväksee~ (kekrinä, vrt. itseään lihottavat omaan
napaan tuijottajat)
~niiren välit oli kauan poikki, mutta sitte Matti meni puhumhan hyvääkoriaa
ja sai Maijan leppymhän~
~koitappas suksutella, jos se suopus sinnuun, ku korijasti sitä katot ja
makijasti nauratat~ (suopus eli kiintyisi)
~se on niin korree ettei viiti meelläkkää käyvä~ (ylpeä)
~niin koreana käveli tuosta sivu, ei ollu nähhäksenskhän muita~
(teki vastoin tapoja)
~mihkäst menet ku niin keinaat koreih itteäs~ (laittaudut)
~mites sie olet arkena noin korreissais~ (arki ja pyhävaatteet)
~kyllähän se siinä teppaa kun annetaaj jokin koree kätee~ (lelu lapselle)
~koree meni jo tonne mettän taka~ (päivä)
~karhu laukko ihav vierestä~ (sallan karhut)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
