~laskuja~

~hyvin ne on korjahenkiset ne Lapin tyttäret~ (vrt. kirjavat vaatteet)

~hokharak o semmone korjankihtava lint~ (närhi)

~jos ojakon on korjankirjava niin tule pout~ (pouta, ojakonna=sammakko)

~koriapaarma~ (kirjava, vrt. täplikäs)

~se on koriaposkinen tyttö~ (koria eli puna)

~häijylääsen koriapää~ (omat voimasanat)

~koriasarvi~ (komeasarvinen poro)

~jos on astijaskih viiru, nii sanotah särme, ei mikäh korjaviiru, vaa halkkiviiru, oikei särme~

(halkeamat ja koristelut)

~juhannuksen koreiltiim pirtti koivunoksil~ (koristeltiin)

~lapset koreilie itteää helmil ja kukkasil~

~ei sellaanen korejjää mitääk kestä~ (jään päälle nousseen veen pintaan syntynyt

uusi jääkuori)

~suvi ol ni sattest ja lämmint~ (suvikuu, vrt. ukon kuu)

~korelol saa hyvi hiilep poies uunist~ (leivinuunin kohennuskeppi)

~koreloittes tua uuni~

~nouse ny toki jo kun aurinkoki on kolomia korennonvartta korkialla~

(omat mitat)

~otas tua korenta ja mennähä vettä hakoho~ (saavin kantotanko)

~noushan jo ylhä, aurinko oj jo kolomen korennam pääs taivhalla~

~johan se aurinko ol laskemas ei se enie ollu kun korennan korkusel~

(heinolan kieltä)

~ei viel oo kiirettä kottii ko aurinko on viel kolmee korentaa yllääl~

(auringon liikkeen seuraaminen)

~aarinko ol korentoo korkeella kum minä tulin kottiin~

~kaks ämpärii pantii viärää korentaa ja olkapiäl kannettii~ 

(väärät kantopuut)

~puisella korennalla vuam painettiij ja kieppautettiij jotta ei ruppeep 

pyykki palammaar reunnoihin~ (pyykkipadassa)

~koevuinen korenta pit ollaj jota kierrettii~ (nahkavuotaa kuivaksi)

~korentamaija~ (sudenkorento)

~korentaperset on sitte koria~ (tunnetaan perseestään)

~minä oon piänenä kattellu korentapuata ku s on fyrränny plumpunleheren tykönä jojes~

(korentapuata=sudenkorentoa, plumpun=ulpukan)

~korentasippoo~ (sininen päiväkorento)

~ei soak korentota heitteä, moa tärähtää ja moam pitäväenen nousoo~

(maan haltijoiden nimiä)

~kuret korennolle~ (huudettiin kurkiparvelle, jolloin lensivät jonoon)

~kohennas nys sillä korennollas niitä kekäleitä yhteen kokkoon, että ne pijan pallaa, 

ja saa pellik kii, ja leivät aijoisa uuniin~ (humppilan kieltä)

~nyt on parruat paris ko hiilkoukku ja korento~ (hääparille)

~pyykärit sotkkoot voatteesaj ja tökkiit korennolla, väljässä veissä siellä 

vielä huuhotaan~ (luomupyykki)

~semmonen korento oli amhesa, jolla sitä heilutethin~ (taljoja parkkiammeessa)

~sillä om pitkä korento perseessä~ (ampiaisella)

~niit on sinisii korennoi ja~

~sattuuhan se korentoo, jos sutteenki~ (vrt. sudenkorento)

~sushaok tae suattaa sitä sannoo korentohaovvikssii~ (isoa haukea)

~korentokuusi~ (pitkä ja oksaton)

~kun mä huomaattin nin aurinko oli jo kolomia korentomittaa ylähällä~

(kurikan kieltä)

~tuloo pouta kun korentopuat lentelöö~ (sudenkorennot, vrt. suven)

~siinä nutussa ol punaista koresteena piäntie ympärillä ja kuppeissa~

(pään tie)

~korestinnaaha tehttiin kirjavvoo semmosillek kuvillen~

(kuvioiksi, koristenauha)

~saunast päästy ruvetan kuust korettama~ (koristamaan, joulukuusta)

~tuohaskiloita, korreuksii kansa tehtyjä~

~mitä ne turhat korreokset siinä tekkee~ (tuohiastiassa,

vrt. käyttöastiat ja pyhät astiat)

~kunn e me ol koska ollu mitte simmot koreurem pere~ (koreuden

eli hienostelun)

~se on tapa eikä korreos~

~veskäpry tullak korhassoo~ (kuohu, koskessa) 

~iso korhake~ (kuusi)

~niihhän tuo tasasestik korhatah hörrittää, jotta ei sitä mikkääv vaevoo~

(kuorsaa)

~karhu se mennee korhole makkaamhan ku se pesästä pölätethän talvela 

ja se pääsee pakhoon~ (korholle eli tilapäispesään, vrt. korju)

~karhu se makkaa korhoksella ku sillä ei ole oikeaa pessää vaan se makkaa 

kiepissä tai puinen suojassa~ (kiepissä eli lumikuopassa)

~sie olet sellai korhu että sie et kuule, vaikka sulle kuinka kiljuu~

(nastolan itä-suomalaiset)

~makasi korhuksella~ (karhu, kaatuneen puun suojassa)

~siull onnoi kor kukkopiänniän puoloi~ (kori, kukkuroillaan)

~astijat oli orrella korissa~ (orret ja korit,

vrt. omituiset skaapit)

~kor o aena punottu ja kannellinem mutta koppa on sama kuv vakka~

(korit, kopat ja vakat)

~yks vaimoneh henk mänii korinee~ (vaimonen henki, vrt. vaimo=yksi

sieluista)

~kori tehhään aena pajusta, vasu pärreistä~

~ne tek ennem puujjuurestakiin korloita~ (juurikorit)

~minä nokin sieltä niitä siennii ja toen joka ilta kottiin sienkorin~

(sienien ystävät)

~kulkumiehijä kun jäi yöksi niin korit tuothi ulkohuonheista pirthi ja 

laattialle petathi vuoje vierhaille~ 

~se sai matteita korikaupalla niistä rysistä~

~korikiikku~ (orteen ripustettu pärevakka, nuorakätkyt)

~henktorreessa korikoettel~ (vrt. henkitorvi, henki=henkisielu)

~korikoppa mukana mentihin puarille~ (juurista / pajuista punottu 

kannellinen kori)

~se ol sellane miehe korilas~ (o=ö)

~tulloo semmosija ahvenen korilaeta kuj juurikoeta~

~tuosha mie senko pujahtamal tempaan ain korillisen puoloi~

(puolukoita, metsästä eläminen)

~venneesä sai jonku korillisen erotellas siikojaki~ (silakoiden 

joukosta, raahe, merisiiat)

~menkääs ny äkkiä hakkeen korilo saunan takkaa~ (uunin 

kohennuskeppi)

~koriloo verettiij ja lykättiin lattiaa pitkin~ (havuista tehtyä pesintä)

~korilo~ (sudenkorento)

~joko ton uunim mahtaa saarak koriloita~

~menes hakema se korilosköp ja koriloit sitä uuni~ (kohenna, kepillä)

~tuikeen näkönen miäs, koriluut on korkeella~ (otsaluut, kulmaluut)

~silmänkoriluu~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)