~laskuja~

~kuu korroin korinast viis vareksev vaakunast~ (kesään, koro=palokärki)

~korina~ (sammakon kurnutus)

~sinne ne kaikki joutoa, hukan persiisen ja alas louhikollen, 

niin jotta korina kuuluu~ (myötätunto, vieras käsite joillekin)

~toest ku ne korsnoo muatessaa, se männöö yhtenä korinana~ (kuorsaa)

~se hakkee siält semttii korimpajui niitult~ (pajukorit)

~koripohjas tulluo kuvottuu ruuvvut vinnuo~ (vinoon, ruudullinen 

kudontakuvio)

~korimpohjaseksiki sanottu täälä, pienisilmänen s oli~ (pieniruutuinen 

kangas, vanhempia kudontoja jäljittelevät kankaat)

~hienoist pajuvittoist tekee korii~

~koripajum pitää olla oksatointa ja notkiaa, no helekutis, josta kerran kuori 

pois luikistetahan~ (irrotetaan, karvian kieltä)

~siält sai hyvii puita, koripuita~ (metsästä, oikeat jokamiehen oikeudet

=tukevat omaa käsityötä)

~enemmä saap ain niist suopetäjist koripuita ain~ (pärekorit)

~välisä oli se koripuu ja alapuolelep panthin toinen elikkä nyte~

(lohipadon selän eli juonen kahden puolen olevat puut, kannattelevat 

painokiviä)

~kiskottiin koripärreet männystä~ (pärepuut)

~polttopärheet olik kaitasemmak ku koripärheet~

~sellainen koriska oli~ (johon kerättiin kivijäkäliä, värjäykseen)

~korisolmu~ (kurkussa liikkuva kuhmura)

~kyl sade tule kosk kon korise~ (konna eli sammakko)

~koro se korisou mehässä~ (palokärki)

~mie en korist nuorenna, a nyt itseki kuulen kun käym makkaamaa~

(kuorsannut)

~heinil ja koivuil sit juhannuksen koristettii huoneit~

~tuo vyö sitte koristaa sinun tanttuvas~ (hamettasi)

~teot ihimisen koristaa eikä sanat hyvätkää~ (tekojen kautta)

~koitak kovaa koristaak kurkkuas, eikö se sitte lähäres sieltä~

(kalanruoto, vrt. ruotojen poistaminen lapsilta)

~kuules ku honkankoro korista ja päristä, ny tle melkkiä sare~

~koristaja eli honkakoro~ (palokärki tai tikka)

~sukka ol mone koristeelline, letitysneuletta koko vars tai sit viirukkaista~

~kehtaa hää tuo vanha akka viel niin paljon koristeleija~

(koristelut=taikamerkkejä, vrt. harmaaseen ja mustaan pukeutuneet vasurit)

~kylläpä itänen taivas koristeleikse~ (aamurusko)

~heinil ja koivuil sit juhannuksen koristettii huoneit~

~nyt oj jo semmonen koristellii, uamukauvet ihteesä laetteloo~ 

(liikaa laittautumista oudoksutaan)

~maat koristelloot~ (kangastaa)

~olihan niitä nyt koristeluitaki ommeltu~ (koristeompeleet)

~ne seinällep pannaan koristiksi~ (oksat)

~koristinkampoja oli kylällä muilla vua ei minum piässä oo ollu~

(kampoja päässä, kylällä=vierasta alkuperää)

~naistev vaatteiss on koristoksii, noit helminauhoi~

~jopa laiho koristuu satteej jäläkee~ (laihot)

~niin on koristunna jottei tulet tervehtimäänkääk~ (ylpistynyt)

~ei enne olt mittää mokomaa ei suuta pesty, nyt näät korisutetaa, 

kulkkuu korisutetaa otetaa suuhu vettä ja korisutetaa~ (vieraita 

hammasharjoja edeltäneet vieraat suuvedet, vrt. kerkkien ja

heinien syöminen)

~korittel itettäs ku läks iltami~ 

~tupa koritettiij juhanina koivuj ja pihlavan oksil~

~ai hyvä ihme sitä ennistä ko ne toivat korittai~ (marjoja metsästä)

~se etti korivittoi~ (joista punoi koreja)

~ne suluhaspojat korijassa istuvak kekotti~ (ajelureessä,

vrt. sukulaiskansojen häät)

~älä nakka meneh, pan korjah~ (säilöön, vrt. korjata talteen)

~kyl se elämä niim pali korjaantunk kyl onkin~ 

~asja korjaus iha iteläs~

~korjjaatummaam päehhän tuo ilima näättää olovan~ 

(pielisjärven kieltä)

~kyllä se vielä korjaoteisil lehti puussa~ (jos sataisi,

kuivan kevään jälkeen)

~mie en taejjat tästä ennää korjaatuu millokaa~ 

(tulla terveeksi)

~pihlaasta otettii lehtiä ja marjoja ja siitä se korjaantukkii~

(omat hoidot)

~Mikko läs viel viimel viikol, a nyt korjahuus~ (läs eli sairasti)

~kun sillain kalampyyryksijä vähän korjailee nim pitäs saataman kaloja sitte~

(omat työt)

~ne korjael taekamummot~ (silmäyksiä, vrt. noidat)

~ne niitä vuah hieromalla korjjaili~ (vatsavaivoja)

~se oli taas erittäin se jäsenten, jäsenten korijari~

~niitähän oli niitä nivelen korjareita~ (paikalleen laittajia,

omat parantajat=erikoistuneet johonkin)

~ota se muijjas korjanperräeseks ja tulette kelin aekaan meillä käömään~

(rekikelit)

~min oon komija iliman korijastuksija~ 

~talos ku oli paljon tavaraa, nii siit miniät imehteli et kyllä on kaasnaa korjattu~

(vieraat talot, omat miniät)

~koko päevän se ruokapöytä oli korjoomatak kekrinä~ (omilta kuulostavat pyhät,

sukulaisten henkien ja haltijoiden syöttäminen)

~korjaama hynthemä ja lähemä poies~ (hynttyyt)

~semmoin iso kivi ol sen koivuv viäres niin se ehti korjata ittens sinne~

(käärme, kiven alle)

~voitattiloi käytii korjaamas Palompettäiköst~ (tattien ystävät)

~syksyl korjattii karpaloi ko hallat jo käivät~ (syysmarjat)

~sit pääsiäisaamun käytii korjaamas niit munnii~ 

~siis tyttö mäni ommii sukulaisii korjaamaa morsiusapua~

(vrt. vieraisiin taloihin, kaikki vieras=vierasta alkuperää)

~morsiam männöö koasen kansa tyttölöi korjaamaa~ (kutsumaan tyttöjä 

lähitaloista, laulamaan läksiäisiin)

~ko jumala henken korjaa, ni piru tua perillissii~ (jumala ja piru,

vrt. piru=korppi)

~kevä ja syksy on semmonem mikä korjaa vanhoi pois~ (tautien 

liikkuminen)

~surma on ottanna ja korjanna~

~korjaks sä ittes pois ja pia~ (oman tilan suojeleminen)

~korijaatko luusi~

~kumpika oesiv vahvempi niin se se soapi korjatuksi sen kentän~

(painissa)

~ei se niit muit kipuja niin korjannum mut sit hammassärkyä se korjas~

(erikoistuminen=tietää mitä tekee)

~oli sellai korttimuija, korjaaja, joka Iitast rampin korjas~

(kouristuskohtauksen, vrt. gramppi)

~ku nuam palaa ja lohahteloo ne puut ni kyllä se ittensäk korijaa se 

karkkovalakija~ (harvalle ristikolle puista ladottu valkea)

~korijaappa poika valakiijjaa eihän täsä nääk kirvestä silimääm panna~

(korjaa eli kohenna)

~en oov viälä sijaani korijannu~

~korjooppas nuo tilat~

~koriaa sie vuothet~ (sijat, tilat ja vuoteet)

~jos siel joku päivä mänyö ettei soan nin toine päivä korjoa~

(kalaonnen, järvellä)

~pakkaine korjoa moata ja päiväpaiste korjoa moata, ko moa o pöyheilleä~

~keliä se korjaa~ (lumisade, omat ajoneuvot=talveen luotuja,

vrt. omituinen teiden auraaminen)

~se kuoltuaan ihminen tapansak korjaa ja kaikkis sitä kiittää~

~kyllä se niin korjaa huohneen ku on matot~ 

~täytyy vähä nurkkii korjaat ja suveks~ (suvisiivous)

~saa korjaamasta päästyäki korjata~ (tavaroita, lapsiperheessä)

~kun kalat on korjattu niin net virutethan~ (perattu)

~pilalles siinä männöö lapsi jos sitä sillä laella korjataa~

(pelotellaan, henkisten vaivojen syitä)

~kyllä tuahikatto semmonen katto on ettei yks ihminen elä niin kavvon 

että se korjattavalle tullee~ (omat katot)

~vesi rupesi korkiamhaj ja lumi sullaamhan~ (keväällä)

~ilma korkenee~ (kylmenee, vrt. korkeapaine)

~ei kas siittä kunnia korkene että stä hurjuuttansaj joka paikasa näyttee~

(kunnia ja hurjuus)

~ne pan johonkin korjinkii~ (talteen, lapsen syntymätukan)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)