~korkee etelällä näkkyy olovan tuo tuulehhenk~ (tuulen henki,
keskipäivällä)
~kyllä lämpijää kun tuuli oj jo korkijassa etelässä~
(suvituulet)
~se korkea etelä se tulloo vastakkaen tuom pohjasen kansa~
(omat opit, järkeen käypiä)
~korkiaittep parkattihin~ (otettiin parkkia, korkealta)
~jos vahingon valakia punaa taivhan kovin se ny ruriaa korkiaatti taivhallen,
kyllä siälon ny hätää~ (hätää jossain, revontulista)
~ku pääskyläinen korkeetsi lentää siis on hyvvää ilmaa~
~riävä leivottiin korkeekkaiks kakoks~ (räävä kakuksi, vrt. rääväsuu)
~tuo oj järvivenek kun on nuin korkijakeulanen~
~kuret on semmosii korkiikinttusii~ (pitkäjalkaisia)
~harma korkkikonttinen hirv~ (jalkainen)
~hyvä uuni muutoon, mutton vai niin korkialakinen, jottei taharo päältä paistaa~
(uunin laki)
~hakekaa kakarat vintiltä porstuvan päältä korkialavitta, mutta äläkää kompurooko~
(laihian kieltä, kaakkurin heimo)
~lunta ol korkealta mut, tieki ol korkee~ (omat tiet)
~kumpahan satasi niin korkeelti kun leveeltikkii~ (lumen ystävät)
~Liekomaa om matalamaista, ei se olek korkiamaista~ (kangasmaa)
~tämä mäki ei senthän ole korkijammus~
~korkkeenenäsek kelkat olthin~
~korkijanisämpirtti oo heitetty kylymille~ (pakkasesta, vrt. taivaan isän)
~linnut lens korkeempäevää päe~ (vrt. keski, päivän suunnat)
~tuola se meijä mutasuo on korkeenpäevä puola~
~kukohheltta ol semmonem punane, ei se olluk korkkeaolonen kasvi~ (kukonharja)
~enne ei ilimat lämpii, enneku tuul kiäntyy poes tuolta korkeepohosesta~
(tuulien kääntyminen)
~korkeeta pohjosta kohti~
~tuoltaha se tuuloo vua korkeepäivästä, ei siitäv vielä vällee talv tu~
(lämpimät etelätuulet)
~semmoine korkijasepäine reki ko ol~
~karpaloita korkeentaa~ (kasvoi eräällä suolla)
~eikä muut souvvak kum minä korkeentaan~ (vesillä liikkujat, vähemmistö)
~toisinnaan suap lekottoov ihaj jotta ei tarvihet tehä ei korkkeenttaam mittääk~
(oma asenne työhön, vrt. omituinen "työviikko")
~on suum pykäykses jo vähä sentän korkentunnuk kosk se on jo tasakerras~
(katon tasalla, pykätä=rakentaa)
~limppu leivotaa vaseti korkeikkaiks~ (kovasta taikinasta)
~kun päivä tloo korkeimmispäiviin~ (päivän ystävät)
~keskpäävässä ne hautas ne korkeimmispäävän aekaan~ (vrt. sielujen matkat,
si=päivä volgalla)
~on iham marjapehkon korkkeiset heinikot~ (marjapensaiden ympärillä)
~korkeimpäevä ol lämpöne~ (päivän korkeus)
~minä oliv viälä hyviv vähä poika, jos ma olin neljäv viiren korkeintaan~
(janakkalan kieltä)
~tulee poulat, sulenkorento lenti niin korkeitte~
~pääskyläiset ku lentäät korkeitsi siis tietää tulta~
~tuom meij Ieva kans o nii vaikie kantaa vessaavii, ko se kävelyö nii korkeittai,
jot ves saavist läikkyy~ (kirvun kieltä)
~siit satoa pyy korkeuvelt lunta ja se ei kestäk ku kolme päiveä~ (omat mitat)
~ei verkkuu veij korkeuveltik~ (sanonta)
~se on korkeumuksia vuoria~ (korkeimpia)
~olhan ne korkeueltah hyvinkih kakssataa silmää~ (silakkaverkot)
~no s eij oop pilannup pirttijään korkeuvvella~ (matalat majat)
~kyllä sillä oj jo korkeotta, kuulla~ (keväällä, kuun ystävät)
~jokainen korkeureltansa oksan taittaa~ (tekee minkä pystyy)
~ylläällä korkeovvessa kulokoo pouvvam pileviä~ (poudan pilvet)
~sielä puolkorkeovvessaha se muatam mollottaa~ (hauki vedessä)
~se o fielloa kaikki tämä korkeos~ (vaaran lakea)
~se antaja ain korkistii et yletti antaa~ (suustaan kiven toiselle käärmeelle,
käärmeiden käräjillä, uskomus)
~korkkaari~ (pitkäkaulainen, kaloja pyydystävä sorsa)
~sen suattaa tehä onkeenniik korkin kuarnasta~ (kohon)
~saa ollah hyvisä korkeisa ettei se vaim pujahajam menehem paulan yli~
(siika nuotasta)
~niitä puunkuorikorkkeja piti ollap potkuisa tihiemmästi~ (rysässä)
~se on nii köykäist, ku korkkii vaa, velem päälläkih pysymäh~ (tiivissyinen
karakuusi)
~korkkirysästähän se loikkaa ihtensä yli ku se ov veem pinnan tasalla~ (lohi)
~jänis ku se on ittekseh, lyyppii sellaist nelijalkaist~ (loikkii)
~kirppu loikkii oikei korkoo~ (korkealle)
~semmonen korko joka on korkiammalla, sitä sanotaham pylyvähäks~ (mäkeä)
~se ei moasta peäsel lentoon sem pittää korom peällen noustaj jotta se peäsöö voimoo
ottamaas siipiisä~ (hapsenkakkiainen)
~poloven korkosena Matti oli jo semmonen sankku, ettei isänsä sen kah enää tahtoonsa
läpitte saanu~ (itsepäinen)
~on niin kamalak kivikot tuosa mikä on tuo korkomehtä tuosa~ (korkealla maalla
kasvava metsä)
~kurkoonen meni korkoosehen~ (kerrossänkyyn, kovakuoriainen)
~Musta Mehto oli Puavon korkonimi~ (lisänimi)
~kun se aena otti niin kaaheet löylyt niin siitä se sen korkonimenniis sae, Löyly-Liisa~
~se se on nimiseppä oekkein, sillä sitä nimmie riittää, kaekkie korkonimmie~
(nimisepät, sanojen tuntijat)
~kyllä ne on korkonimet hauvissa ja ahvenessa nek ku on semmosia roistokaloja sillä
niitä on nimitetty~
~korkonimi~ (sukunimi, vrt. mistä ja kuka)
~kyl nää vinkeit pelii oj jota minkih aikanai om pelattu~ (pelien ystävät)
~siinnä onkij jokseenkin tavallinem penkin korku kun se on kyynärön korkusella maasta~
(omat mitat)
~miähen korkust vitikistöö vaa kasvoi~ (metsässä)
~se on käsiväkevä mies vaikk ei olek ku tuon korkunej jantikka~ (lyhyet ja
väkevät miehet)
~se on kahen kolomen korkunenki ku muut hylykeet~ (iso hylje, vrt. eri laji)
~oli aina kaksi ortta tuola leipävartahan korkuusella~ (katossa)
~hyö ollaa yhen korkukkaiset~ (vrt. pituiset)
~piika pikkaraine, isän poloven korkunaine, äitin värttinän pituine~
~ko pualväli sitä, sauna ol rakenettun ninko korkudem pualest ni, sit tällättin niska~
(lauteita kannattamaan)
~olhan siin korkuut parih satah silmäh~ (hailiverkossa)
~välil ne heittivät knappii taikka hyppäsiväk kilpaa taikka loikkasivak korkuutta~
(pojat, vrt. kiviä, vieraat knapit)
~kuljus ol vet polven korkurelt~ (lätäkössä)
~tulee ukkoissare ku meirän seinäs on~ (siipimuurahaisia)
~mistä jänis varvul leikkoo, ni sen korkuuvvelta sattaa~ (talvella lunta)
~kyllä se noin olkapään korkuulellen nin ku se ponkas siit maasta ni noin se tek
sellasen kiäpin~ (käärme)
~mänkeä panemoa saunoa lämmite, päivä ei o eneä ku korenna korkuuvel~
(vrt. kolmen korennon)
~välistä oikeev villi kala se nousee tuone korkuuelle~ (uistimessa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
