~laskuja~

~korla~ (silkkiuikku)

~minull ov viäl korloosvettä, ku kulkkuin ol talvel kipee~

(kurlausvettä)

~se on niin kormakka tul~ (roihuava)

~kormelo~ (luola)

~se ov vähä kormu, se vie ruan toisen suustaki~ (varpunen)

~johan kormut lykkäs~ (kylmät pakkastuulet)

~ei enää moniille vuosiille ol ollu sellasii kormui kun ol ennen, 

et läks ihmiset ja elävät paleltumaa hengetä~ (kylmiä ja tuulisia

talvia)

~kyl on niin kormu ilma et ei siel huviksee ulkonna oo~

~kormu~ (savipaja / polttouuni)

~siel kuumas kormus tekkiit sauvpottiloi~

~kormulauha~ (heinälaji)

~se on sitte kormulluantonen, kaikki sem pitäis saaja ihtellens, mitä se näkee~

(paheksutut eli vieraat piirteet)

~kormupilv~ (iso tumma pilvi)

~se kormuaa aina kaikkim marijat tästä lähimehtästä~ (vrt. ei jätä muille)

~suloa moatakii viel kormuvoa pakkaine~ (keväällä)

~kormuttaa~ (polttaa puita hitaasti hiileksi)

~kormutti~ (päästi hiiliä polttaessaan puut palamaan tuhkaksi)

~nää on sellasii kormutuulii~ (puita varistavia myrskytuulia)

~sepät polttaat pajan kornas hiilii~ (ahjossa)

~meil ei jussi jurnahtele, kova heinä kornahtele~ (jäkkiheinä)

~mehto istuak kornahti petäjään~

~kornasammakko~ (rupikonna)

~kornasorsa~ (silkkiuikku)

~kornastaa~ (silkkiuikku)

~kyl se sattee eilä vastamäkkee hyppee elikkä kornoo kivenkolossa~ (sammakko)

~ku sammakko peäsee mättäälle, ni se kornoa~

~kun sill on semmonen outo kornaottelueäni ne sanovat että se torrakkoa huutaa, 

se om pahhaen säijen eellä~ (variksesta)

~kyl sie opit elämää ihmisiks, koha käyt pitki tietä ja nälkä persettäis kornii~

(vrt. imisiksi, imi=emä)

~minun sitä piti mennäk kornniek kuinka pitkälti aena pahimiin kohtiin~

(itsepäiset, jännityksestä pitävät)

~ol semmoenem musta noeta, kornikas~ (mustat noidat, vrt. mustaan

pukeutuvat / yöllä harjoittavat)

~lahnan kornikkaita~ (köriläitä)

~lähti männäk kornittammaan taepalelle~ (taipale=kylien väli)

~niin ois ommoo syväntännii kornittanna, jos ois niin käynnä~ 

(kosinta peruuntunut, ei kuulosta pakkoliitoilta)

~sen tuhannen kornoppi, teeppäs toisen kerrav viälä sellasta kiusaa, niin näjet sinä~

(töysän kieltä)

~äskön kävi sellai miehen kornu~

~kyllä tuo hirvi on aika kornu~ (iso)

~kornu~ (savenvalajan työtupa)

~aekkaeset kornnuiloo, ei lapset ossoak kornnuilla~ (nälviä, vinoilla)

~kyl sie makasit ethä sie muute ois kornustant~ (kuorsannut)

~se alakaa siihen aekaan kornuttaak kun hauvetkik kuttoo~ (sammakko,

omat ajanmitat)

~korppi kornuttaa~

~se aina väitteä kornuttaa vastaa~ (tekee vastoin tapoja)

~kornuttaja~ (tukkimiehentäi)

~sammakko on semmone että se kornoa, kornuuks sanotaan kun se pittää semmosta eäntä~

~kon koro ensmäisen kerran talvel kolista, nii siit on kymmene viikku suve aikka~

(vieraat viikot, kertoo uskomusten iästä / muuttumisesta)

~korop parkuva et koko met kaikku~ (korot eli palokärjet)

~kylmää kevättä koro porraa~

~ei siittä jäät aikoin lähäle, koro ronahuttelee niim pitkää~

~koro korottaa keväisiltiän~

~tulee toisii ilmoi, ku korot vaa oikei huutaa~ (ilmoihin yhistäminen)

~koro laulaa kuontalol jos se lopem myöhäseks jäi kehruu, ei sitä kesäl ennää voinu kehrätä~

(virolahden kieltä)

~kuulha ko koro laulaa, vettäkhää huutanoo~ (vettäkö)

~eihän siellä asu kun koro ja piru~ (vrt. korppi, pilu pilu)

~koro huutaa näläkee, kyllä on pitkä kevät~

~koro metässä niir rumalla eänellä koristaa kylymiin ilimoin eillä, pohjatuuliin eillä~

(mikkelin kieltä)

~ku kuulet koro eäne, elä mää lammi jeälle~ 

~koro soi päivällä pohjatuuleks, oamusella hyväks ilimaks~

~siitä tuloo sajes kun koro niih huutaa~

~koro laulo että tullee huomena pouta~

~koro on toenen tikalla nimi~

~koro se korisou mehässä, kun se lyö pitkään, on pitkä kesä, kun se lyö lyhyeen, 

tuloo lyhyt kesä~

~olen kuult korroo ev vaa ole näht~ 

~vanhan vappun käki kukku vaik ei muuhal nii honkan korost~ 

~ei siittä korom pualelta mittään saak ko s on kuivaa~ (päreitä männystä, 

koron=tervaroson)

~siittä korosta saa hyvvää pihkaa kun sen vaivaa hyväks~

~tikka tuala koroo hakkaa yhtäkyytijä~

~korom piälet tervottuu~ (tulee pihkaiseksi)

~kalveksi käskevät sitäki kovvaa joka kasua korosta sisäle~ (kovaa kohtaa, koivussa)

~siinä kun on se koro nin ei oteta sitä sehän soattaa hyvinnii pitkälle olla syömmestä laho~

(puiden tuntijat)

~se pittää kevväällä aika metelin ko se semmoseen korroom puuhum päristellee~

(tikka)

~koro~ (suksen pohjan ura)

~on siinä aenae yks koro ollu siinä mihinkä se lamp on syntynnä~ (kuoppa, syvänne)

~koro~ (matalikko, saaren ja mantereen välillä)

~jonka koro ensiksi löytää, siitä tullee uusi koro~ (karttupiilosilla 

oltaessa)

~elkiä nyt siinä lapsii aikaa ruvetko koromaa~ (irvailemaan)

~sanotaan koroks taas semmosta konnei karppua eikä mittään ook ko on korokylki~

(kuoretonta puuta, vrt. korojen suosimaa)

~korokylkisiä mäntyjä~

~korokärk~ (palokärki, myös korolaulaja)

~koronem porraa~ (itkee, korkeasta äänestä)

~koron laulu~ (tiesi jäiden lähtöä)

~korvesa korompäristäjä on~

~koronpäristäjäki huutaa niinkö keväillä~ (vrt. kutsuu toista palokärkeä)

~koropuu~ (pystyyn kuivunut pihkoittunut mänty)

~palomettäsä niitä on enimäkshen niitä koropuita, joka oj joskus mailmasa palan~

~se ku aina korostelloo, nii jottei naisihmine millää ilkii sitä kuulla~

(puhuu rivoja)

~kojjunoksa korvottaapi, vittavarpu virvottaapi~ (tuutulaulua, kojju=koivu)

~mä oli nin kiukkune, mut ei mä korottan ääntän~ (tunteiden hillitseminen)

~se korotti äänesä, huus suurel kulkul, mum mie aukasin oven aukki ja käskim pihaa~

(antaa vetää)

~ylpeys se on kun kukiistaa vaan kunnia se on kun koroottaa~ (ylpeys ja kunnia)

~sehän seol se ihtesä korottamine joka asijassa sillä työnä~ (paheksutut

eli vieraat piirteet)

~koro korotta kevättalvesta, korr korr~

~jos tikka korottaa pitkään tulee pitkä kevä~

~korot ku välil keväisell oikei korottaa, sanotah että tulee toisii ilmoi~

~Kontijonmäessä korotettiin~ (odotettiin, vrt. tyhjillään olevat kontioiden

asuinpaikat, voitteko palauttaa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)