~laskuja~

~korveen pohjas ei oov vettä, kun jokin nokko~ (korvon, tippa)

~kannoom minäkin avennosta seittemän korveja aamulla ja seittemän illalla~

(korveja eli korvallista puusaavia)

~korvelusrievun reunat i nenärievun reunat päärmettii~

~korvenkaras~ (pystyyn kuivunut kuusi)

~korvenkelo~ (vanha kelohonka)

~korvenkolokka elit tapijorriih, seehtemev viikom peästä neolaset on sulassa moassa~

(vieraat viikot, omat kevättuulet)

~onnii eri makkeemppoo kun se lokkuulintu vaekka korvennellaahan sitä sittäel lokattua lintua~

(höyhenineen paistettu ja kynitty lintu, vrt. lokakuu)

~kesällä tahtoo mullair rintaa korvennella em minä tiijjäs siitä talavella mittää~

(kesävaivat, vrt. hengitys, närästys)

~voi korvennettava, kun sattaa taivaan täyvveltä~

~voe sen kolomestik korvennettava~ (omat voimasanat)

~yhressä korvennoros oli sitte karpaleita~ (notkossa, karpaloja)

~kyl sekin kans sukkela on, se korvennus~ (närästys)

~iha itsee korvennuttaa tuos aurinko paahtees~ (itse=keho, ruumis)

~musta kun korvempiru~ (eli korppi)

~vanaha korvempohja semmosta mätteikköö~

~mitä sinä sillä korvenpuoleisella käillä syöt~ (vasemmalla, korven puoli)

~korvenas se seipään kärki valkiaas, ni siit tulee vahvempa~

~elä vie piätäs likelle tulta, tuas korvennat tukkas~

~tänä kesänä se meinoa korventoa kaikki tyyn~

~kas kun täs nyt korventaakin toi päiväi~ 

~oikee ku tuas korventaa, iha on sulloo tässä~ (sulaa lämmöstä, joo ei)

~korventa, virventä, värventä, värävärä vää~ (luku närästykseen)

~se niir rinttoo korventtaa ja väkevvee vettä kohottaa~ (suuhun)

~minun sisuksijan on korventanna koko viikon~ (vaivan pitkittyessä,

tee jotakin)

~lapsella on hivukseva pää kur rinttaa korventtaa~ (äidillä odottaessa)

~minuu sit korventaa tuon Jaskan metkut~

~kyl se siit oikei korventaa mieltä ko iest on makija takan syöp ko sus~

~oekei alako ommootuntoosa korventoo~ (oma tunto, omien lainen)

~ol sillonnii jiällä koko korvento, kuj jiän yl hirvee jälitettiin~

(kovalla pakkasella)

~pantiin se liha uuniij ja sittek ko se korventu vähä ni sis se käännettii~

(lihaa palvattaessa)

~sielt kosest saapvat pal korveksii~ (korpisärkiä)

~ei korppi korveten valakene~ (sanonta)

~olis ny juatavaa, kun ihan kurkkua jano korpee~

~ku sillä laella korvettuu pinta, ni ihaha sen luulis olevaj jo hellä~

(palaneen ihon)

~mustat korviaiset~ (sienet)

~kaikkii tuohest nypläsvät, korvirenkahii, sormuksii ja pesintuppui~

~kopssoo oun tässä korvitellunna~ (kopsaa eli koria)

~vakka ov valamis mutta on korvittamata~ (korvalliset vakat)

~talaveks suolattiin ihan isot korvot siennii~ (mitäpä käytetty ennen suolaa)

~miehet niitä korvoja tek puhettöinä~ (puu=miesten, tuohi=naisten)

~oleks sie korvu, kun et tavalliist puhetta kuul~ (kuuro)

~jo on orava puhas, jo on korvukset kasvanna~ (korvatupsut)

~on ku huuhkaja, mutta ei ole niitä korvuksia sillä~ (pöllöllä)

~korvuskuusessa musta pyöree tiukka kaarna~

~lupakorvuistin~ (huivi jonka morsiamen äiti sai sulhaselta, 

kosinnan hyväksynnän jälkeen)

~ei sillä kosala tee ennää mithän, ei muuta ko paiskata methän~

(tylsällä puukolla, rovaniemen kieltä)

~kuka pääs esaks, siit ol tosa ja kosa~ (esa=ensimmäinen)

~kosake~ (viisivuotias poro)

~kosatus, s oli nelivuotinen~ (poro)

~kyl ne kaikki ittellek kossee, kyl jokkaisen täytyy ittet töistäns vastata~

(vastuu omista tekemisistä)

~ei maa piskoosta kastu, sataa siehen pitää reiruhun ennen kun se kosee~

(kostuu maa, pisko=pisara)

~eihän siihen tuuli koses siihem paikkaa~ (koske)

~kyllä se kosettaa kun tästä kevvääseem pääsee~

~kuj joulun kysyttih, kynttilämpäivän kosittih~ (kysyä ja kosia)

~kahen naisen käyvät kosimassa~ (keskelliset, naispuoliset puhemiehet)

~on kosinu yhtheen net~ (toiminut yhyttäjänä, puhemiehenä)

~kun ei ennää kosijaisii annettu~ (alettiin antaa häälahjoja)

~sulhaine tul kosjasmiehii kans~ (morsianta noutamaan)

~kaikha sin ol jo nimetty, kaaset ja kossasmiehet~ (häihin)

~kelepookos se kosijaesmies muu ku heimolaene~ (sukulainen)

~kosijaispussi pit olemam morsijamel ja siit anto pailat puhemmiehillej 

ja sukulaisillee~ (kosijaislahjoiksi)

~siit ennen ko kosijaiset tul, sulhai laitto morsijammellek kosijaisvaatteht~

(lahjojen vaihtaminen)

~se pit soaha viel hyvi utala se kossiimies jot se osas sit loruta~

(utala eli taitava) 

~kossiimiehet ne oltiil likimmäest heimot, setät ja veljet, sisäremmiehet~

(häät=heimojuhla)

~on vaimojaki kosiomiehenä~ (tasa-arvo)

~ookko sinä kuullu, että toiste Elevillä on käynyk kosijammija~

(toiste eli naapurin)

~mun pitääs ruveta sille poijalle kosiamieheksi, ei sen akan otosta tuu mitään~

(pojasta mieheksi)

~ol miel morsiinta kosijoijja~

~myö käöttiin kosijjoemassa~

~jos ne kosioittit, niim menit naimishin~

~vanhi kosjoimies män iessä~ (etummaisena)

~kosioisis annettih lähtöpöyräs pairat puhemmiehil~

~kosijoisih kästii sukulaiset ja tutut, jotka siit antovat vaatet, rahaa ja muuta~

~laulumiäshäm piti oleh myätä silloon kun kosis oltih~

~ei nyt eneä kukoa kosii mäne~ (keväällä, auringon palattua, 

oudolta tuntuva talvikosiminen, ellei kuun piiriin kuuluvaa)

~kolme käyveä kosissa, nelji neittä noutamassa~

~mihinä ja koska soot syntyny~

~kurkelooset ja muut menöö koska menöö siinä Mikkelij jäläkihi~

(omat kurjet, vieraat mikkelit)

~kyllä se näil lähtee elokuuhun saakka koska se tuahi istuu~

(istuu eli jämähtää kiinni)

~taitoa tullas soai kosk taivas lienteleise~ (menee ohueen pilveen)

~no kettu pirhanahan tuo on kosk ov valakia hännännokka~

~aamun antaa jumala, ilta tulie ittestiäm~ (aamun jumala, vrt. haltija)

~koskesta tuothin usiasti, koska oli kiukhanteko~ (kiviä)

~harvoin kosk oli sellan umpitalvi et ei jää liikkunu~

(suomenlahdella, tytärsaari)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)