~ei viimmeestä hätää tulluk koskaa~
~jokon aina korree, ei o kaunis koskaan~ (sanonta)
~sittä semmosia mettiä ku ei ole koskhan kirvestä käytetty~
(oikean suomen luontoa)
~tietää sen sielä kiveliön keskelä siel olluk koskhaan kallaa kukhaam pyytäny~
(kolarin erämaat)
~meill ei koskhaan ollu niin hätä n ettei ollu jotaki ruokaa~
~räkkä kihisee ku kesälä koskaki~ (räkkä eli hyttyset)
~olka ninko kotona koskaki~
~katso silmäl ko kultahelmel, mutt älä kose käel~ (naimaohjeita)
~sitä mehtee ee oo koskettuna millonkaa~ (oikeat mehtät,
vrt. koko maan metsät tuhonnut "suomen valtio")
~käök koskemassa saonauunija~ (kohentamassa)
~vieläköhän olis koskee, tuota hiillosta~
~ei piät tulla niil likelle, että napit koskee~ (oma tila)
~katok kirkkoom päin niin ei koskek~ (omat kirkot,
näkyviä pyhäköiden paikkoja, vrt. mäkiä, kallioita, vaaroja)
~koskoo tuoho kättee aena ilemoehe eilä~
~ei taila tuuli kosta sinne~ (vrt. kostamo)
~älä puutu toisten asioih mitkä ei sinuh kos~ (omiin asioihin
keskittyminen)
~koskis koskela visti pitä~ (oleskelee, koskelo)
~koskelaine muni puuhu~
~kosklonaeras ei ero pali röhjäst~ (isokoskelonaaras, tukkakoskelosta)
~kyllä siinä vähä koskeloitakin on ollu~ (järvessä)
~koskelot semmosiil lahekkeehel lentää kaloja ajelemmaa~
~hullu telekkee ajjaa, mielpuol koskeloo~ (syödyt ja
pyhinä pidetyt linnut)
~riihel lakkaaj ja mihii hyvänsäs se pessii~ (koskelo,
ihmisten lähelle tuleminen, pyhien lintujen piirteitä)
~syö ku koskelo~ (ahneesti)
~se on pari viikkua koskeloj jäläkeen ku se jäähän kurroo~
(järven jään, koskelon lähdön jälkeen)
~kolomija eri sorttie on nuitahik koskeloeta~
~koskelo se kyllä sukeltaa~ (sukeltajalinnut)
~koskelo ei maistu milhem muulek ko kalale~
~kosklose muni tomtte honttoho~ (puun onkaloon)
~tuoppa lintu liinapaeta, hoapanaeneh hyvä hame, koskeloenen korvatyyny~
(linnut, haapanat ja koskelot)
~koskelopartti ja mertetrilöi~ (parvi, pilkkasiipiä)
~siellä koskeloparvi lahekkeella kaloja ajel~ (lahtilinnut)
~koskelosorsa on iso keltajalkai~
~koskema mene kovile maile~ (parantavaa loitsua)
~jäät oli vielä koskemattomat jojesa~
~tuoll oli vatukko aevan koskematon~
~koskenhamphaat~ (jyrkkä kohta koskessa)
~kosekara~ (kosken kara)
~kukas sen tuas on vieny sen koskenkepin~ (tulen kohennuskepin)
~koskenkonninkaisia~ (lumen pinnalla liikkuvia hyönteisiä)
~kosenkulkkuh ast oj jäässä jo kymi~ (koskenkurkku,
vrt. merenkurkku)
~meehhän törmällen niim minä saovvon yksin tuon koskennikamam päälle~
(sauvotut jokiveneet, koskennikama=kahden suvannon väli)
~tukit ruhkaa kosennisois~ (niska=kosken yläpää)
~se on varma jäijen lähön merkki kun kolomannet koskensonnit nousevat~
(siivekkäät hyönteiset)
~jo kesä tullee, koskeesonni survvoo~ (vrt. surviaiset)
~mehässä koskes, nyt tloo varsim poota~ (metsässä kohisi)
~istuviltaaha lähtee pittää ja kolm kertaa kosettaa kiukaa kuvetta,
sit vast onnestaa reisu~ (lähtötapoja)
~älä koseta kippetä~ (kohtaa, haavaa)
~kipaseppas Lovviisa, koskettamassa saona uunija~ (kohentamassa)
~kosetit sie ittes sih pöylän kulmah~ (lapsia vihaavat pöydät)
~kiikkuloissa koskettivat ihteesäkki~ (satuttivat lapset, vieraat
eli lasten vastaiset keksinnöt)
~ei se om mittää koskevata~ (sukua, vrt. koski, koskelo)
~jos ol mikä sellain koskevap asia ne sano, et siin on niin kova haltia~
(koskeva asia, onnettomuus)
~oli viis koskii täs Kymijoes~ (oli, voitteko palauttaa kosket
luonnontilaan)
~kosken korvalla assuu~
~kosken alla pyörrii kahakkättee~ (vesi, kahteen suuntaan)
~ei sitä koskia joka mies tuu alas eikä joka toinenkhan, on se semmonen pyrhäys~
(oikeat kosket)
~jos koski vastatuuhleen kohisee se tullee tuulenkäänös~
(koskesta ennustaminen)
~ei se tapahru ennenko tulevana vuana tuahikuusa, sikko aurinko koskesta paistaa~
(tuohikuu, vanhemmat kuiden nimet)
~ei koskessaak katotaj jälellejjiänyttä kivvee~ (sanonta, menneiden
murehtimisesta)
~se tietää kosken tavat, joka rannalla assuu~
~kuohuu kun Oulun koski~ (kuohui, vrt. kuollut ja kahlittu joki)
~ei tässä koski kivellek kanna~ (ole syytä kiirehtiä)
~koskiaalto se nakkoo vettä venheshen~ (elävä olento)
~sit tlee varmaste jo talv kon koskharakk ilmesty jokiranttaha~
(koskikara, talven tuojat)
~siin hää hyppä niinku koskharakka~
~oovakko käki ja koskiharakka~ (mekastajista)
~koskihiisi~ (henkiolento)
~koskihärkä~ (lohenpoikanen, raudus / nieriä)
~minum miehen ee antanna tukkoosa lipata, se sano että tulloo peähän kova koskija,
jos peä nyletääm paljaaks~ (lipata eli leikata, pitkät eli luonnolliset
hiukset)
~se tuo koskikala ei syö ukonilimalla, eikä heti sej jäläkeenkää~
~koskikana~ (kara)
~koskikara suven erellä nousoo koskesta~ (suven eli suojan,
kylmän ajan linnut, vrt. haltijat)
~koskara hyppii jiän räyskyllä~ (reunalla)
~koskikarasii on talvell aina täs jojes~ (talvilinnut)
~koskikarhakka~ (koskikara)
~koskikaru~ (kara, vrt. luojahenki Karu,
vrt. talvivuoden henki)
~n olih niinko kovempia koskikivet~ (kiukaaseen kerätyt)
~koskilo~ (koskikara)
~se on vanhaa koskimies kansa~ (koskikalastajien sukua)
~siin oli aika pitkä tämä ja koskinej joki~
~se om paremmik koskinen se jok kun tämä Hakojok~
~se unnih harvinaesen isokoskista jokija~
~koskipantheet~ (koskeen syntyneet paannejäät)
~niit on enemmittäi kymvesis koskipaikois ja sellasis~ (kymivesissä
koskeloita, joet ja kymet)
~koskipappi~ (koskikara)
~koskiparooni menee veteenkip pakkasella~ (kara)
~koskiperhonen~ (isovesiperhonen)
~koskipiru~ (ilmestyi juhannusyönä, henkiolento)
~pojast astikka olen oppinnu koskipyytöö~ (omat opit)
~koskpiä~ (pieni koski, vuolle)
~koskipääskynen~ (törmäpääsky)
~virtoissa ja koskiissa pietään koskirysää~
~ne oli vesiruusuun hyviä ne koskisammaleet~
(parantamiseen käytetyt)
~koskisammalia taikka suasammalia~ (etsittiin tilkkeeksi)
~samahan aikahan ilimestyy koskisonni ko västäräkki~
(koskihyönteinen)
~se koskiveneh ol pitkä ja nii kapeja~
~se on vanhaa koskiäijä kansa~ (koskiäijän kansaa,
vrt. koskien varsilla palvotut haltijat)
~Kajjaanissa min oon kerran käönyv vaen Oulussa en ook käönyk koskonkaa~
(omat ulkomaanmatkat)
~se tunttu, ko veljekansa koskoki~ (konsanaan, ruijaan tullut suomalainen)
~koskoin~ (koskikara)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
