~laskuja~

~täyty kosteillet tavoittaa, kiven kosteillet tai rantaa~ (lohta virrasta,

koste=kiven taakse syntyvä tyyni kohta)

~kala ku aina tormaa pohojasa kosteelta kosteelle, kiven alta kiven allej 

ja siinä vähä aikaa levähtää~ (kalatietäjät)

~veen kostej~ (tyyni kohta pyörteen keskellä)

~paalut ja niihin kuusikarhakkoja, että tuli koste~

(paaluihin kuusenkarahkoja, padon osia)

~siin oli pitkä jääteli siinä verkkopukin alla ko se oli kostheesseen ottanu jään~

(sileäksi jäätynyt tyyni kohta)

~kostet täskih käyp vaikka onkih näi levijä selkä~ (akanvirta, kymijoessa)

~net laskit siitä väylhäm menemhän, siin oliki koste, lähtivät sitä kostheja menemhän~

(kittilän kieltä)

~mep pruukaamma lohiverkkoja pittääk kosthessa~

~ko hyöke hyljää niin kyllä kostek korjaa~ (hyöke=päävirta)

~kostiesha se kala kuttuo~ (saaren suojassa, tuulensuojassa)

~soare kosties~

~vetivät nuottoo kosteessa~

~verkot niemen kostheshen~ (suojaan)

~on hyä kulkee vanaveessä, venhen kostheessa~ (hyvä)

~enhään miä muutoon olis mukaah päässö, mut kun Matti läks, nii pääsin sen kostehel~

~meni sinnet toisen kostheessa, kun itte ujoa~ (ujostelee)

~suuta puahtua nii not, pitäs suaha jottai kostijua suuhu~ (helteellä)

~oli semmosihim piilopaikkohij jäänyk kostioihin~ (puolukoita, kuivana kesänä)

~siel on semmone aika kostie pakkane~

~maa on kostejaist viel~

~ompa vähä kosteellaene ilema~

~kostteeperree moata~

~maa ker sii vähä kostentuma~ (ennen kovaa sadetta, luonnossa kaikella

tarkoitus)

~eihä sitä kosteikol läp toinna lähteek kualamaan~ (kahlaamaan)

~järvempeässä on niin kosteikko ranta, alava heinikkoranta~

~laskit tuolep puolen, siihen Koskiniemen kostekko, siihen ne venhet~

(joen tuolle puolen)

~se ongittaa sielä kosteikkorannam puolela~

~räytehine, semmonen kuuma ja vähä kostehine~ (ukonkuun ilmoja)

~kostekurikka~ (koivupuinen nuija jolla kalapadon vaajat juntattiin pohjaan)

~sannoit yks tul toine män kolmais ol kostol pääl, kel tytöl käi oikei paljo~ 

(poikia aitassa)

~pitäne panna ko lähen källyy katsomoa, se uus kostol peäl~

(naisten kesätakki / puseromainen jakku)

~teijen ämmä hää yhä pittää nuota ennen vanhasii nuttuloi, helmusniekkaa 

hametta ja kostoliiki~ (nopeasti vaihtuneet muodit)

~jos on kostemmaista, semmosta takertuvvoo niim pittää käyttee enempi jauhhoo~

(taikinassa)

~kostemukka~ (akanvirta, kosken alla)

~kala uipi, niin se jääpi tämmösseen kosteppaikhaan sitte leppäämään~

(tyveneen kohtaan)

~vaik se ol kostepuol ko tuul ol jo pohjoses sillo oamusil, ni se jo pajupehko 

siel kostepuolella se hutajoa~ (käkisalmen kieltä)

~verkot ku laskitta kosterannalle, ni ei se siintä kalua anna~

(yksi yhtä mieltä)

~souvetaahhan tuonne kosterannallen jos siellä paremmin kala liikkus~

(toinen toista)

~eikös ne sielt peäluust valune, peäajuist, oha niis sev ver kosteutta~

(kyyneleet, kaikella alkuperä)

~keväillä mählän aikana ottaa kostehutta koivu mählästä~ (mahlasta)

~mie olen ensimäisen kosteverkol lyöny lohele~

~kosteverkkoja panheen~ (virran kosteeseen laskettuja verkkoja)

~tässähän käöpi melekonen kostevvirta~ (akanvirta)

~sit piettii kostit ko kussuttii vieraita, näät vävylöi tyttärii 

ja niitä sukulaisii~ (antrean kieltä)

~meit ol siit kuhtuttu peäsijäiseks kostii sin Hutrii~ (kostii

eli vieraille)

~kiitoksii hyväst kostist~ 

~sehä se olkii enne vanhaa tavallista vieraan kostii~ (kestitystä)

~kyl hää kutsu sissää, kyl hää kostis pit~ (vieraanvaraisuus)

~kostiketlauha~ (jokin lauha)

~mei äitil ol ja sellane luust tehty kostikka, mil heä kingotti tuohta 

tohvelii tehhesseä~ (tuohitöissä käytetty teräväkärkinen luulasta)

~kostikala pistettii tuohe alaj ja nostettii konkollee~

~kostikal tehhäi reikä, sit pistetäi tuohi~ (luiset työkalut, vanhoja)

~parsiissa käötettiin kostikkaluuta~ (tuohen parsijat)

~no ja, sit ko sulhane tul poikkee sielt, sit kutsuttii, sin talloo, 

kostii, häntä kostitettii~ (molemminpuolinen kestittäminen)

~kosto tuloo kotija~ (kostamista vastustavat)

~sukuja myöten kosto~ (verikostot)

~niin ne kyllä tekivät, jotta kellen ne oli kärssäyksissä niin ne eij jättännä 

jumalan kostom piälle, jotta ne itet tahtoi kosttoos sen~ (kostoa janoavat, 

kumpi vanhempaa)

~vaivanempa mullek koston anto, minä koston kokolle~ (koston eli

kiitoksen, kokolle=kotkalle)

~luoja kostoj jumala palakan sulles suokoon~ (koston eli palkkion, 

luoja ja jumala)

~siinä taas ootta kostoosilla~ (toisiaan tyrkkiville lapsille, 

omille tavoille opettaminen)

~huonommista keträs rövönloenta, keskimäesistä kostokangasta miehille 

alushousuks ja työpaejoks, aevinoesta jottae parempoo ihan pyhäpaetoja~ 

(rövön eli mattokankaan)

~kostoon tässä koulua käylään ja ollaan tommosia ettei osata mittään~

(osaamattomiksi opettavat skoulut, voitteko lopettaa)

~no kostoon kovvaan se on tuoki Antti kouluja käönyk kun ei siitä tuon 

kummempaa oot tullu~ (skouluista ei tule ketään, pelkkiä orjia)

~ihampa kostoo kovvaa män koko yör roateet, ku eej monesta appaasta tullu 

ku pahampäeväesijä särer rissijä~ (rantasalmen kieltä)

~siihen kosthon niille uusia vaatheja laittaa, on jo Kassu repiny housun 

pershet kuusen okshin~ (kosthon eli turhaan)

~kostoon ja toimeen män sennii miehen yritys kun poeka hävitti kaikki~

(vrt. vaimo)

~se un tuullak kiskonuk koko yön kum maa om pysynym melekeen kostumatonna~

~piten tauvil läsi, jo kossuu~ (sairasti, toipuu)

~kuoloo elik kostuu~ (jompi kumpi)

~semmoner ruippana ol mutta rupes kostumaa~ (toipumaan, lapsi)

~palijo ot kostunus siittä, isäski pitää vähä huolta syönnistäs~

(lapsi toipunut, talven heikkoudesta)

~ei taennu se asija paljo siitä kostuva~

~tuli tietenki kattomhaan että hyvin kostuu perille~

~uutteruutta se vuati jos miel joukon suuhun suaha jottae kostuketta~

(joukon eli perheen, kaavin kieltä)

~kapal tuotii kostuketta pöytää~ (vrt. ruokien kastaminen)

~pittää kostuttoop palloo, tuokoo kostuketta~ (vrt. painiketta)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)