~laskuja~

~siä korasa keitettiin suvella vallan, ei pirtisä keitetty suvella~

(vrt. ulkona, ei kodassa, kaksi vuodenaikaa=kaksi elämäntapaa)

~oli pimijä kun koran noki~ (kodan)

~ei katteen kota korkeelle nouse~ (sanonta)

~sielä om muurpata kuassa, varistaa vettä siinä~ (lämmittää,

asuinkodasta tuli pihakota)

~ei hampaattomav voatteita koassa kiehuteta~ (lapsen, 

vaan tuvassa, vrt. suojelushengettömän, vrt. toinen nimi

=suojelushengen nimi)

~vaimoväkiki ko ne lähti panehen kotahav valakiaa niin ne varusti 

kekälehen kahem pärehev välihi~ (pirtin tulesta, vrt. tulien

pitäminen toistensa tyttärinä)

~täss oesis saonan lämmittäjällej ja koassa tulem pitäjälle~ (tuomisia)

~on niinku koan orsilla kuivattu~ (kodan orret)

~kyllähän tok koassa moataan~ (makuukodat)

~koassaha ne sitä pesuvaki tekiit, talvipakkaisilla~ (saunan 

eteen riu´uista tehty kota)

~ku käöt kuala, paa paan alle jokkii pökäle~ (kodan kutsuminen

kualaksi, vrt. udmurttien kotipyhäkkö)

~mittee se saanaan kuuluu, jos saanasta kota pallaa~ (sanonta,

sauna=saana)

~sitt oli nuottio siinä koan eissä, että se lämmitti~

~niin ne on siinä, Materon kentässä, ne on siinä jonku aekkaa asunneet koalla, 

ja tuota kalastelleet~ (kotakentät, taivalkoski)

~vanhaan aikhaan pyytömiehet sielä nukut, koassa~

~ja se oli päättäny että hän nappasee nouta sen kothaansa~

(staalo tytön, vrt. jättiläinen)

~lapsen kota~ (naisen kohtu)

~ei tuos oup paljo tyhjänä olluk kota, joka touvvollen työnti~ (lapsen,

keväällä saadut lapset)

~kota ahkia~ (ahkio jolla kodan kehikkopuut kuljetettiin,

paikka raidon viimeisenä)

~jos et nyt alal lapellat tiehesi niin saat kohta kotahalosta~

(utajärven kieltä)

~kotahalakoja pitkijä hakattiin koan seinijä vastem pystyyn~

~se on kun kotahiis~ (likainen tai nokinen ihminen)

~voi muahinej ja kotahiis, kun tuo nyt tuonnem män~

~kotahiis~ (haltija joka menee naiseen lasta tehtäessä, ja tulee 

syntyvän lapsen kanssa pois, vrt. istukka)

~luiskahtikos luta vitusta, kotahiis persiistä~ (luta eli kotahiisi)

~vettää ku kotahitto hampaat irvissä~ (hitot ja hiidet)

~kyrväll o kymmene nimmee, yks o yrjä toine torja, kolomaas kotakeppi~

(vrt. kodassa käytetty)

~kotakippa~ (keittokodan yksikorvainen astia)

~se on siäl kotakokkos keittämäs~ (keittokodassa)

~kotakorva~ (lappalaiskodan pysty kehikkopuu)

~oliha siinä jokitörmällä usijampiki kotakunta~ (lappalaisia,

kemijärvi)

~kotakurikka~ (keittokodan nuija jolla halkaistiin kotahonkia,

iskemällä puunaulaa, kiilaamalla)

~sielä akat piti taas kotakäräjiä, mikä lie ollu asijana~ 

(riitelivät)

~kotalainen~ (hevosmuurahainen)

~ja niin kotalappalainen vain että rukka huiskuu~ (rukka eli peski,

poronnahkatakki)

~no on se siinä mies kun noituu ainaa kun kotalappalainen~

(vrt. luettelee suojelushenkiään)

~se on ollu aevan kotalappia tämäes seotu~ (pudasjärvi,

vrt. aiemmin koko suomi, lappi-nimet=koko maassa)

~kotalletaan vähäsen aekoo, niin ehken lakkaa satamasta~

(odotellaan, vrt. kodassa)

~oekija kotama kun tarttuu, niiv veensovan se nostaa~ (sodan,

taistelun, iso lohi)

~voi hitto ja hiisi ja kotamuahinen~

~eikä ollus saonoa olemassaam muuta kun se maja, kotamaja~

(majasaunat, vrt. pohjois-amerikan intiaanien hikimajat)

~kotamikko se meijän saunan lämmittää~

~se on sellainen kotamikko sei liiku missään~

~kotamikko ol uuni nurkas ja sil pöyhöteltii hiilii~

(uuninkohennuskeppi)

~suurel myyrypaalla tahik kotapaalla ne keitettii~ (pitoruuat,

myyry=muuri)

~se talavessa kasvo väki korkkea törmä kotaporroa~ (keittokodan 

poroa)

~kotaportilta tuulloo~ (pohjoisesta)

~tehhäämpä kuusesta kotapuolisko~ (laavu)

~pystöhön nostettihin seinää vasten, nin ne oli kotapuita~

~kotapääskynen~ (haarapääsky)

~kotaruotheet ja korvakat, isot käyräp puut, niitä on neljä, keskelä ylhälä 

niitä keittostanko kannattaa, siitä viljoissa pata valkiam päälä~

(vitjoissa, kodan osia)

~kylläpä tuuloo ihan kotasolalta~ (luoteesta)

~tullee pakkanen, ku tuulee kotasolalta~

~tuuli pyörähti kotasolalle~

~kun se kotasolalta puhuu, se on luvepohuisella tuul~ (luoteessa)

~se siellä kotastelloo vastuksina~ (vetelehtii, paheksuen=tekee vastoin tapoja)

~kotata~ (lapioida lunta)

~on siinä kotatahvo, ei muutav vuatteittaan, ei pese silimmiisäk~

~se on kum minkä kotaukko~ (nokinaama)

~Pekka kottautti sitä siihem pyhäiltana~ (kotautti eli kyhäsi)

~tuuli on ihan kotaveräjällä~ 

~siellä on tuul keäntynnä kotaveräjälle~ (kotatuulet)

~se on semmoista kotteikkoo heijjäm mua~ (mättäikköä)

~joko teijjäv väki on koteutunu yökunnista~ (kotiutunut, koti=kota)

~joko se on matkalta kotevunu~

~heä ol jo kotteutunt tän~ (kotiutunut, asettunut kodiksi)

~kolomessa päevässähä se koerakii kotteutuu~

~ja sit siäl om paljo niik koteloi mistä niit, niip poikaisii lähtee~

(ampiaispesässä)

~talavella ne mänee niihin koteloihin kaik~ (ampiaiset)

~sitte ei jäänyk kun kotelo vaa~ (perhosen kuoriuduttua)

~toukka joka talaven jäläkeen luopi kotelosa~ 

~tervoa työnsiit voa sinne ikenii ja hampoa koteluo~

(hampaan pakotukseen)

~näyttäähän tuo tuos vähä koteltavam miten kaavam malttannoon olla satamatta~

(koteltavan eli taukoavan)

~mehto kotelti kiimoosam muutameksi päeväksi~

~koko päivä on satant, sillo tällö vähä koteltaatu~

~jo siä koteltuu~ (selkenee, sade taukoaa)

~Rismäin ämmä se kahvin keitti nuista lepän urpasista, että se keskonen 

lipsahtais pois Emman koterista~ 

~koterma~ (jyrkkä notko / kapea laakso)

~se tekköö siihen koteroosa~ (siemenet, siemenkotaansa) 

~sen lammi rannal on lintuloil hyvvii pesimiskoteroita~ (koloja)

~kotero~ (rotko / painanne)

~kotero~ (kottarainen)

~kotero~ (koskikara)

~ehä myö tän teilekää sentää jäähä iha kotijaina pitämää, vaik näi kauva oltiikii~

(vierailuajat)

~mienennoo käynt vanhaskois puolee vuotee~ (vanha koti

=lapsuudenkoti, vrt. kota)

~alettii männä kotiloihe~

~jätin koin ja lähim palvelukse~ (omat kodit, vieraat palvelukset,

voitteko poistaa koko maasta, "työelämä")

~siltä jäi kot, mannut ja kaikki~

~kenes koti tuol näkkyy~ (vrt. kota, vrt. vieraiden talot)

~kateen koti ei korkene~ (sanonta)

~hävitti kotise ja kontuse, muase ja mantuse~

~se on ihan tietymätön asija se taevvaassa koen olo~ (vieraat taivaan kodit, 

omat tuonilmaiset=lähellä omia, vrt. saivot)

~hän on kontiemen koin rookanna~ (kohdannut, kontion kodin,

konti-eme)

~ei se kylää kuulu, mitä koissa keitetää~ (kylät ja kodit, vrt. kodat)

~niin käymmän sittä kysymässä jotta onko koessa vae korvessa~

(sanonta)

~sill eijjuo kaik kois~ (kotona, täysijärkinen)

~tarttis kotijam mennäj ja meitin~

~ne menit illala pyythöön sinne ja huomenillala tulik kotias sitte~

(pyytömatkat)

~kotiaikuset asiak kyllä muistan~ (koti eli lapsuudenkoti)

~kotialangosta tuulee~ (pohjoisesta)

~sil oli puita kainalos ko se meni kottippäin~

~lähetäämpäs kävelläh hilipottelemaan kotijappäen että jouvvutaan kylyvylle~

(utajärven kieltä)

~meirän poika on niin kotiappäin jotta jos se puun tiältä löytää, 

niin se hissii sen kotia~ (isokyrön kieltä)

~tuosta tytöstä saa hyvän akan, ku seun aina kotija päin kallellaan~

(pitää kodin puolta)

~se näkkyy olevan kotiappäin~ (odottaa lasta)

~isä toi kotias niitä vaikka minkä kokosia~ (poroja, rovaniemi)

~mie tein niitä kotasjoi, katsoin lapset ja keitim perreel ruokaa~

(kotiasiat, samat kuin kota)

~jos vaan kotiaskarehilt suinniah päästih~

~täss on kotaskaretta ollunna, ettei ooj joutanna kylän töetä tekemään~

(omat kotityöt, vieraat kylän työt, omituinen toisilla työn

teettäminen)

~kotelannossa on niin iänetöj jura, van osovvaapas siellä kiemmaillak~

(keimailla tansseissa, vrt. olla oma itsensä)

~on se lysti kun saa kotielantosam mieleisekseen~ (jep)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)