~laskuja~

~hampaita nyhtännä, ei mittääk koskuu nyhtessä ollut~ (koskuu eli kipua, 

noitamummon nyhtäessä särkeviä hampaita)

~no se sitte, peähänkosku vähäh häläveni~

~eipäs vuan herkii tuo hampaankosku~ (herkii eli lopu)

~ei ou yhttääk koskkuu~ (sukua)

~koskusten alap pantihim pihilajaanev vyö~ (tervahautaan,

oman työnteon luonteesta, taianomaista, vrt. omituinen

palkkatyö)

~ku se kerra käyp kosukse pintoa kii se on ihvituohta~ 

(koivun kosuksen)

~koskuusta tehtiin ennen aekaan kattoloeta~ (kuusen kuoresta)

~koivun koskutta ei pie ottoo pois~ (tuohen alta, kosus ja tuohi)

~toeset tuohet pan toeset närreistä kiskovat närreihen koskuvet, 

ku näre or rovellaa~ (helposti irtoavaa)

~ku oltii syvämmualla töessä, ni isä se tek aena kotoksen närreen koskuvista~

(katoksen)

~nuama o ku kuusen koskut~ (vrt. näreen)

~siin on niiv vahava koskus ettei tuo tuohikaam pala~ (koivuhalossa)

~ahvenen kuttuun ja kuusen koskuven kiskontaan joutuu hijaski~ 

~ite oli kun kuusen koskus vaen~ (omat vertaukset)

~kiskothiin kevväilä isoista kuusista ja oiasthiin jonku painon alla~ 

(oikaistiin, koskukset eli kuusen kuoret)

~koskusii pantii katoks~ 

~tervahauvam pohja vuorethan koskusilla ja tuohilla ja pärheillä~

~koskusija otethan kuusesta ja koijjusta~

~koskuisija ne paljo otti ja tek kattoja~

~koskutkuorinem paju~ (koskut eli paksu)

~koslikkoa lyötii velpeka kans vällii mont kertoa päiväs~ (veli pekan,

vrt. pekka=haukka, alkuperäiset sukulaissanat=heimokohtaisia)

~kuusen kosmukset~ (koskuet)

~semmosesta kosmustuohesta josa on karkia se pinta se oli verraton~

(suksen talla)

~hilivottiim pois se kosna~ (männynkuoren pinnalta, pettuleipää tehtäessä)

~siellä on sitten koso ilima~ (kylmä, viileä)

~kyllä siellä taisi koso olla~ (yöllä tunturissa)

~illalla kun tulee kosompi niin sitte sääskep pingaa~

~kossot sylt or roho~ (ruoho pitkää, pystyyn ojennetun käden 

sormenpäistä maahan)

~ei se usi Anna tuosta kosokkaasta huolinuv vaen kuv vanahukset pakottivat~

(pakkoliitot)

~lunt tlee kosomaltta~ (vrt. kosolti)

~tulhaa nuita nyt vähä liijan kosolta annetuks, mutta samapa tuo olokoo~

(säämingin kieltä)

~sahti oli pääasia sitä juatiin sitten, oikein kosolti, kun ensin oli sualasta syäty~

(pidoissa)

~ei pijä ottoa täyvestä, Jussi vaen varsin kosottaa kaikenlaista~ 

~vettä taivaasta tulla kosottaa~

~poekakosperina hypittiij juostiij ja käötii onkela joka päevä~

(lapsuusmuistot)

~lämpimäksi kossaksi kuttuthij joka kuntan kansa tehthin~

(kuntan eli sammalen)

~lapsen kori se on kossa~

~emmoin laitto miun hiuksein kahel kossal~ (letille)

~tyttölöil ol kossat pääs~

~Juho pane Liinu häntä kossal jot ei lumetu ja jiävy metsäs~ (koirien nimiä)

~kossakka~ (tuohitöissä käytetty terävä luulasta)

~a sit jos ol viel sitä ettäisempii ni sellasii siskol lapsii, niil annettii jos mitäkii, 

tätä kossanauhaa tyttölöil~ (lahjaksi)

~sukset suoraa juoksoot ko suoni alla on, eivät veitä kossaa~

(vedätä yhteen, suoni=olas)

~ainakiv viis kuus kilonee oo se kosse~ (täysikasvuinen lohi)

~kenenkä varat nek kestää päntiönähän vierahaja kossehtia~

(kokoajan, kestitä)

~enköhäm minä ollut tuommonem poekakossi vielä kun ne lähti teältä niin 

ne minun otti matkaasa~ (kajaanin kieltä)

~kossia ne om pienet, kilosta ja pienempi ja kolomeen killoon~ (ii-joen lohia)

~ompaan niillä muutama lohenkossi~

~nousulohem matkasa kuluki sittes se kossi~

~kossia tullee vasta syyspuohleen~ (tornio-joen lohia)

~ahvenen kossi~ (kookas ahven)

~kossi~ (ulpukan nuppu)

~nehän oli iha ympärip pirttie kaoheat näem paksut pinot niin kuivassa niitä liippoja, 

jä ne ku piti tehäp pärreistä ne semmoset kossit, joehe aena sata liippaa pantii~

(liippoja=päreitä, kossit=seinälle ripustetut pärekorit)

~minä olin semmonen kulussa olova poejjan kossikka~ (kulkevat pojat,

vrt. skouluihin paikoilleen pakotetut, lapsuuden ja nuoruuden vastaista)

~sepä ol emä kossikka~ (iso ahven)

~syntyyppä tämmösistä ahvenen kossikoesta tehä kalapaest~ (kalapaisti,

uunissa tai pannussa paistettu)

~ei niillen kossipojillen kannata laettoah hyvijä voatteita~

(vaatteensa rikkoville)

~ku iso mehto istua kossotti siinä oksalla ja se yks kaks lähti lentee sujottammaan~

~näkkyyhän tuo ahvenen kossukoesta olovan~ (kalakukko, kossu=ahvenen vanhempi nimi?)

~lapsi istuak kossutti~ (lattialla)

~ois soant alkoa painoa venettä sin kostapuolel päi, rantoa päi~ 

(vrt. kostamo=suojainen paikka)

~kun tammikuulla vettä sataa kyllä se huhtikuulla kostaa~

~kostakhon jumala nuita~ (valehtelevia naapureita)

~kyl se teko ittes kosta~ (vrt. jumala)

~asiak kostaa itte ittensä~ (oman ja vieraan ajattelun erosta,

luojahenget=loivat maailman, eivät puutu ihmisten asioihin)

~jos käärmettä om pieksäny ja päästäny ni se tullee kostamhan~

~muistam mustikoilla, kostan koirajjuotikoilla, jos itket tuov viel putkenkii~ 

(lasten loruja)

~o laitet kolluu verkkuo siiveks mikä siit kostoa kalat rysseä~

(koluun eli kalapatoon)

~niem kost jo pois jeät lahermast~ (suojasi jäitä ajautumasta lahdelmaan, 

kostaa=suojata)

~eihää toi pohjatuulkaa satu enää meil niin pahast~

~alko niiko moa kostoa sitä tuulta~ (suojata)

~kostas siinä kans ämmääsen ihmiser ruvetat tuloho toimehe kolmen kakaran kans 

kun kaikki oli kymmenen kynnen nenäs~ (isokyrön kieltä)

~ei se mitenkääm mum päällen kostanu~ (kotivävynä oleminen)

~se ol arkise päevä ni, täti, tek munnii keitti ja pan voita sekkaa ja paisto 

kakkaraa ja keitti kiisselii ja~ (tätien tärkeydestä, toinen äiti)

~seä alako laohtuva~

~ja sanonneet vielä jotta kosttaottuu se vielä~ (vääryys)

~lähtiki hiihtamhaan alussa kovasti mutta kyllä se lopussa kostantaa~

(vrt. omituinen kilpahiihto)

~sehän se oj joka kostaa silimiä~ (lukeminen, lukemaan pakottaminen

=luonnotonta, laitonta oikeassa suomessa)

~kylhä mie ain ko vieraa kutsu ni kyl mie siit ain kostavoi nii paljo ko miu 

varrai kannattaat~ (kestitän, uudenkirkon kieltä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)