~laskuja~

~itekkuhil laettaa kotielleesäm mieleisekseen~

~hirvetkii juoksentelliit niku mitkähä kotielokkaat ikkää~ (kodin lähellä)

~kotielokkaita utkat ovat~ (ankat, kesyt hanhet)

~kääntsimmä ympär sisonkaa i seisoi kotielokas siin, hänel oli must pää i punain pait hänel oli pääl~ 

(kotihaltijan kuva, vrt. sukulaiskansojen puiset kuvat)

~repo oliis kaikkii lust koteläi ottoa~ (kuuluu metsälle)

~he ovat viäneet mukkaam mitkä ois kotielämäsä tarpee~ (kuolleet,

parantamisen opit)

~ne ol sellaisija höije mielesteä ninku kotelävijä~ (kodin lähelle 

tulleet käärmeet)

~kotihaltija oli tuanun nii, tyynyn allem makeit kul lapset nukku~

(haltijausko, omaa uskonnollisuutta)

~haltija oj joka talossa, kotihaltija~

~kotihierakast sej juurest, keitettiiv vettä~ (punataudin hoitoon,

juuret=omia lääkkeitä)

~pit ruuvvat ja kaik koton laittaa, ei ostettuu mittää kaik kotista~

(omavaraisuudesta kauppojen kävijöiksi)

~ne ol niitä kotihissii leäkkeitä~ (omat lääkkeet)

~se ol niin kotihista tämä elämä~ (kun kaikki tehtiin kotona,

itse tehty=oma)

~täällä on niin kotista~

~tuntu sit jo nii kotihiselt~ (kotia lähestyttäessä)

~em minnoov viihtinyt tässä pyhäsiim muuttaam, minnoo ollu aevan kotisissa koko päevä~

(vaatteissa)

~kothiir on harmaa~

~eiline päivä män kyläs, kothommat rempalloa~

~tehtii sitä kothommoa~ (naiset talvella)

~meä oatteli, meä käske kotihmisijä kattomoa~ (hirveä)

~ei koirakaa kotihmisii hauku~

~saunan lämmittää yhtä kuka kotiihminen kesälä, talvela se on enämpi miesten tehtävä 

jos he ovak kotisalla~ (yhtä kuka=kuka tahansa)

~meinasiit ku tul koti ikävä lähtee kottii~

~äiti ei roahtina eikä isä lähetteen niitä kouluun kun ne oli koti ikäväissii~

(lapset, omat opit=kotoa saatuja ja itse opittuja, 

skoulut=eivät kuulu suomeen)

~se koessa haluvaa olla, se on Riikaet toemmastaan semmonen koti ikäväenen~

~kun ol kajea ilma nin se kuulu kotiin se torvi~

~toen joka ilta kottiin sienkorin~ (hyvä!)

~tullah humisti kottiij juoksujalakoo~

~näky tuas Leena olovan kottiin päin~ (odottaa lasta)

~johan se Hilijaet taetaa ollak kottiimpäen~ (johan)

~oesik kyllä jo kottiillähön aeka~

~mitä annot sem mukkaan kottiimmenijäesiksi~ (vrt. tulijaisiksi)

~teill oj jo kottiimmenoaeka, äeti siellä oottaa~ (lapsille)

~vasta äsken tästä läks, eikä se kotiivu ennen iltoo~

~ollaan just kottiivuttu, oltiin enolassa käämäsillä~

(omien luona käyminen)

~soon viarauttah sellaittiin outu ja arka, kyl se siint ajan kans kotiintoo~

~voan on se Pekka ja Ieva kottiutuna asumaan siellä syömmoalla~

(sydänmaalla asujat)

~kyllä se ikävä loppuu kuk kerkijää täälä vähä kottiutuva~

~pittäähän sit ollaj jottaik kottiivviemistä kun ne kuitennis sitä heti kirraavat~

(lapset, kärttävät)

~vielä oon olluk kotijalassa~ (liikkunut kotosalla, vanhus)

~tässä kotijalakasella olen minkä mitäki, yhtä sun toista koperrellu~

(omat työt)

~toisinnaa tehtii että jauhettii tuota kotona, ja tehtii kotjauhosta ni leipee~

~kotjoukkuin olliit eistäi nii kovvaa vastaa miu akaottojain, mut mie kovenain heil, 

jot itsijäin vartha mie aka otan enkä teil~ (omat asiat, omat päätökset) 

~pittää pyhänä lähtii käymää kotjoukossa~

~kyl meil kotjoukos usijammin kylvöttii ko nykyvvää~ (kylvettiin)

~ei koira kotjoukkuu hauku~

~sill oj jo komija kotijumala~ (jalkojen välissä, sekä miesten että naisten

elimet haltijanimiä, vrt. luojahenget)

~vain nuo kotjäniksetii pelkeää, kun tuloo vieraita~ (omat kotieläimet)

~nelijä penikulmaa rapija päälle ja kotijänkä rapijan päälle~ (omia mittoja)

~pitoloeta vasten ne sen kotkaljan tek~

~kyl mie oo iha Terjoe kotkasvattii~ (terijoen, jokiheimot)

~vähä meillä on nuita kotkasvuja ollunna, jottae aena kuitennii~

(kuituja, pellavia)

~kotikasvusijako out poltellu~ (kessuja)

~mei isä polttaa vaa piipussaa niitä kotkasvukessui~

~kotikessuja sitä ennem poltettii~

~ootko sinä nyt niin kotikipijä ettet saata ies huommiseen heittääl lähtyväsi~

(utajärven kieltä)

~kotikko~ (näätä)

~se oli yhtenä kevännä, tässä kotikohalla~ (lohi, oulujoki=lohijoki)

~olihan sitä mettääki täsä kotikohala~

~kotikoera van se ärty sen karhum peälle~

~se on kylän kuohku van kotikonttii~ (kotona kontio, sanonta)

~kyl siu on parasta pyssyy kotkonnuillais ko männä muual maailmal~

(kotoa pois kaipaavat)

~ku piäsis kotkonnuile~ (kotiin kaipaavat)

~ne tek niistä kotkuvonkankaestakin niitä röijyjä~ (puseroita) 

~kotikutoimet hammeetkii olliit äkrämöisiil~ 

~kotkuvokkeessa pit olla sulhasenkii~ (häissä, omat häävaatteet

=itse tehdyt, kotona tehdyt)

~kotkuvokista meijä elannossa om melekein kaekki vuattiit tehty~

~sinout sieltä kotikulmilta tullu~

~kotikutoin kankas kestää monet vuaret~

~ne oli tyytyväesijä, ne käveli kotikutosissa~ (omien 

vaatteiden ilo)

~ja sit, sit hajottiit siihen oven ettee semmosen, sellase maton, kotikutomaisen~

(levittivät kotikutoisen maton, häissä, vrt. taljat)

~pittääpä lähtijäk kotikylälle~

~min oom pysytellyk kotikylällä koko ikäni~

~hänen kotikyllään on Sipilä~ (kylät ja talot)

~kotikärki~ (pikkutikka)

~peävoattiet ol kotlankoa~ (huivit)

~hampusta, aevan aevan kotilangastahan ne teki~ (verkot, mistäpä ennen hamppua)

~varpunen on kotlintu~

~kotimato kehnoo mittää ei tie~ (tarhakäärmeet, haltijoiden hahmoja)

~harakat neun sillon kotimiehenä, ku peräseinä om muuvvalla~

(kotiväki)

~minä otin kans yhev vakaj ja sanon että pittää viijjä kotimuistoja~

(naimisiin mennessäni, tavaran vähyydestä)

~no joko sullen tul kotimukset~ (koti-ikävä)

~kuka ol siin koton se ol kotmummo~ (kotona asuva mummo)

~kotmummon kaimaks tehtii vanhi tyttö~ (periytyvät nimet, vrt. suojelushenget)

~kotimuurahainen~ (pieni musta)

~om moata muuvvallakii, ilmoa iempännäkii, ei taite kotmeä takan~

(kotimäen takana)

~täs kotmääl o ikkääse elänt~ (mäillä asujat)

~joha tässä ollaa kotnurkilla~ (matkalta palattaessa)

~eihän se palijuva tiijjäm maaliman toolauksista joka on kaeken ikäsän nuhujanuk kotinurkissa~

(maailman toilaukset, ei kiinnosta!, lopettakaa pahojen asioiden ("uutiset") tyrkyttäminen

tiedon verukkeella)

~mie noukiin ne mansikat pois ja tulin kotio ja miult alko hiki tippuu~ 

(kesä ja mansikat, kesän parasta aikaa)

~ja mää lährin siältä kotioj ja öksyj ja mää kävelin koko sem päivän että~

(aiottua pitemmät matkat)

~toi meiläl likka on nin kotioppäin kattova että vaikka se iham mitä kylästäkin sais 

nin kyllä se siittä aina kotiokkin tua~ (kodin puolta pitäminen, omia arvoja)

~naesimmeiset, vieraat ja kotomat, olleil aena tuvan karsinapuolella~

(karsina=uunin puoli)

~paljai jalo käveltii tääl kotpaikois~

~sehä se om minu kotpaekkai, sieltähä minä ou lähtenä~ 

~kotpaekkuuvvellaan tekköö vua aena miel käömää~ (kotipaikan

voimasta, vetää takaisin)

~ne painoi kotpaineilla~ (väreillä, painaa=värjätä lankoja tai kangasta)

~ja kotokutoset olliit kaikki, paijat miehiilläkkii ja, hyö pittiit kaik niitä kotpaitoi~

(kolppanan kieltä)

~nämä varret ov vielä kotpajuva~ (kotipajua, kotona parkittua nahkaa)

~se nahka on kotparkkija~

~siellä se kotpere vuottaa, missä se isä viipyy~ (perhe odottaa)

~peäs pihhaan kotperreen luo~

~Ville läks kotperillään käymmään~

~piit aina vaaria vanhaan Marjanpäivän vyöstä, jos se ei kylmäny sinä vyönä, 

niin ne lähit hetin kotiperälensä sinne Uhtuan puohleen~ (ennustivat marjanpäivän 

yöstä, vierailta tuntuvat nimipäivät, osa haltijoista omia, tietty päivä

=liian tarkkaa tullakseen luonnollisesta ajanlaskusta)

~kotiperä~ (pohjoinen)

~meä ole kotpereä Vuokerist~ (olla jostain=olla jotain)

~jos ol tehty hyveä kaljoa, hörpittii sitä, mut jos ol soatu viinoa, vaikka kotpolttova, 

niin sitä rattosampata ol olo~ (oma asenne viinaan, itse tehty=omaa)

~maesteltiin sitä kotkutosta sahtija ja kotpolttosta viinoo~

~koton tehtii ja siel poltettii ja~ (tiilet savesta)

~ja sittähän ne sieltä ol piässyt sinne entisillen kotporoilleen~

(kotiporoille)

~millonka sitä on käyty kotporoilla~

~kuuleehan niitä kotiportaallekki ku kevät tullee~ (soivia teeriä,

omat asuinpaikat)

~tääl näk ollee muitakii mei kotpuolem miehii~ (kotipuoli)

~män kotpuolissaan käömää~

~se kyyvihti karhun kauaksi syvämmaallej jos se tuli kotipuolellen~

(karhukoira)

~kotipuolhen tästä pittää lähtiä~

~joutusoita lentään nämä kotipääskyt~

~toiset ollaa et kyläs käyvät, nämä ollaa kotipääskyläiset~ (haara / räystäspääskyt)

~kattopiäskysii, kotipiäskysii~

~ku viimoise kerra kotpöyvässeä söi, sillo se ol huuva peässä~

(morsiamella, huuva=valkea selkään asti ulottuva liina)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)