~laskuja~

~täs kotrannass om pijetty teä keseä, mitä om pijetty~

(siimaa, oikeus omaan rantaan, perusoikeus oikeassa 

suomessa)

~aina on tultu kotirantaa, tuuli elit tuisku~ (mereltä)

~kulorastas täs o mut meil sanottii kotirastahaks tätä~

(omat nimet, paikallisia)

~ku ol kotraoha nii tok se ol herttaista~ (kotirauha)

~kotrihma, se ol vahvaa~ (säikeistä punotut rihmat)

~minä oom pannut tulen ensi kerraa, minä oon kotirossi~

(rossi eli haltija)

~siel on köyhä nurkka, siel pietää kotirätit ja kotihunnut~

(nurkkien nimiä)

~meillä on niin kotisa kissa, se ei lähe kyllään~

~pönkkä se oli merkki, jotta kettään ei olluk kotisalla~

(ovella pönkkä)

~ollaa kotisilla~ (leikitään kotia)

~kun näenikkääl laetettiin koti ni sitä oltiin kotisilla~

(leikkien nimiä)

~kotisirkka uunim peällä asustaa, etenkin yön aikaan sirkuttoavaten~

(sisään tulleet sirkat, luonnon läheisyys)

~kotsirkkuine~ (varpunen)

~morsija on katsottava kaskelt ja riihest, on niitä kylä sorjii mut kotsorja se olla pittiä~

(kylät ja kodit)

~kun olimma tuolla mettäsä niin yöksi aena kotistimme makkuusuojan havvuista~ 

(kuusen juurelle)

~eiköön tästä pitäs ruvetas sinnek kotsuomeel lähtemää~

~sielä kotisuomesa~ (kotipuolessa, suomi-sanan alkuperää)

~on tuo jo kummaa kum pittää omillek kotitakaloelleen eksyvä~ (takaloille 

eli takamaille)

~se om miu kottaloi, syntymäpaikkai~

~akkasa kottalossa~ (tuuli, pohjoisessa)

~kottanhuvile ku piäsis~ (kotitanhuille)

~tässähäm minä oun kottanhuvila pyörinä~

~kottarvetta varte kalastettii~

~myö käytii männiel viikol kahten päivän koko perriel marjas ja suatii kottarpeiks puoloi~

(puolukoita)

~kottarpeikss piisajaa hyväst~ (mitä)

~sitä vaim pijää, niinku kotitarvekkalaksi pyynnisä ryssää ja tuosa lahesa ja kahtaki~

(rysää tai kahta, oman kalastuksen luonteesta)

~kengät on kottekkuu~ (kotitekoiset)

~kotitekosaipuvaa tehtiiv vanahosta luista ja rasvosta, vähempääv vetteen ku soopa~

(soopa ja saippua)

~ja semmosta kotitekolippeätä sitte tuhkasta tehtiin nin siinä kiehutettiin~

(ja lipeä)

~kottekosii pienii kelkkoi ol, ei olt suksii~

~hömötijainen tul kerran kottijaisen kestinkiin~ (kotitiaisen kesteihin, 

eläinsadut)

~ei se uo kylätila niiko kotitila~

~se on kottoimissaa hyvin näppärä~ (omat hyveet)

~kotitontut olit erikoiset haltiat taloissa~ (tontut ja haltijat)

~siinähää mie oun vuan kottonttuna ollu, enkä ou liikkuna paljo missää~

~uon nii nuokkuoksillua, mikä hiä muokannuo, nuo ilmat vai mitkä~

(muokannuo eli vaivaa)

~kotituhuva~ (isoisä, kotitummu=isoäiti)

~pivvoista tuuvvaan kotitulijaesija kotiväelle~ (pidoista)

~miul tek kotukkoi tään sorja kepi~ (kotiukko, kotona asuva isoisä)

~kotukon kaimaks tehtii vanhim poika~ (periytyvää nimeä kantava

vanhin poika / tyttö)

~kotivoarassa on Kaesan sisko emäntänä~ (kotivaarat)

~tässä kotivaarassa se mejänki mettäss on puuta muuallapa sitä ei paljoakhan ole~

(metsäiset vaarat)

~kotivarpunen ja mettävarpunen~

~aenahan sta tässä kotivierillä tehän nuhujaa minkä mittäev vaen kyläntöehim 

minust ei ennää oesi~ (omat työt ja kylän työt, vain omia tarvitaan)

~kotivinkkoja takkapielessä~ (padan puisia kannatuskoukkuja)

~harvohhan koira kotväkkeesäh haukkuu~

~jäikös sinne kotväiks kettää~ (kotiväeksi, koti=asuttu paikka)

~kotivärjyiset noi punaset langat~ (matossa, kotona värjätyt)

~kotvävy ei oum mies, eikä harakka oul lintu~

~ennem meni mökimmieheksi ennenkur rupesi kotivävyksi~ (halveksutut

kotivävyt, menevät toisten miesten alaisuuteen)

~toisees talos piettiiki hyvin kehnoost kotivävvyy, ei sil annettu mittää arvoo~

(vrt. kodassa, oma kota=helpompi pystyttää)

~kumpane siust on paremp, kotäijjä vai kylääijjä~ (isoisän nimiä)

~meil ol kotäijä ja kotämmä~ (kotona asuvat isovanhemmat)

~jos minjä tulloo tälviisii ni häne mammaa se ol kylä ämmä ja se ol kotiämmä mikä koton ol~

(neljät isovanhemmat)

~mein kotiämmääl ol sellaine pikkaraine lapsenallas, siin pestii vaatteet i lapset 

kaik pestii~ (puiset altaat)

~rupii jo yö tuleen nin käy jo näin kotjaks~ (viileäksi)

~romuskakohan tullenoo kun niin yökättää ja on kotjan tuntonen olo~

(romuska=nuhakuume)

~on niin kotja elämä, kun on monta päeveä ollu vähillä syönnillä~

(ruuan tärkeydestä)

~ilema kotjaht kylömäks~

~jopa se ilima toas kotjaht~ (kylmeni, syksyn merkkejä)

~mittee se tuo poijan kotjake nuita pienempiään kiusoo~ (vrt. eri ikäisiä

samoihin tiloihin pakottavat skoulut)

~taas tuo ukon kotjake tullee tänne kotjottammaan~ (ongelmaukot)

~kylläpä täällä on kylymän kotjakka~ 

~kotjakka ilema~

~kotjo seä~ (säät ja ilmat)

~tuntuu niin kotjakalta pitäsi soaha jottaa syyväkseen~

(sisäinen viileys)

~täötyy panna puita pessään, teällä on vähän kotjoa~ 

(vilun karkoitus)

~minä meen kotjoon kun tullee niin kuuma aoringonpaesteessa~

(vrt. katveeseen, varjoon)

~kun tulis ne kesäl lämpymät ni en kyllä kotjua hakisi~ (lämmön

ystävät)

~meev veikkon tuonnek kallion kotjoon~ (vilvottelemaan)

~siinä vuan yks ukko elleek kotjottaa~ (mökissä salon keskellä, 

oikeat metsän omistajat, ajettu pois ja mökit poltettu)

~tuulisi ja satasi, että saisi majassa maata, kommanassa kotjottaa~

(kommana, vrt. saamelaisten talvimajojen nimet)

~sit oo semmone harvinaene lint ko oo nii tavattoma suur, eik se mahr kotk ol~

(suuret linnut, vrt. haltijoina pidetyt, äänen kuuluvuus toinen 

yhdistävä tekijä)

~sink kotkat kokkoontuu misä haaskat ovat~ 

~kerran tua Rautian sualla kotka meinas lenteep paimempoijjam peelle~

(vai poika meni liian lähelle pesää, syy=lähes aina ihmisissä)

~Annan päivän yö on niin pitkä, että kotka kolme kertaa oksalt putoo~ 

(sanonta, omat linnut=talvehtivat)

~syöp ko kotka kynsistää~ 

~se on tuo kotka joka saattaa ottaa ja iskeä pienemphiin porhoin~

(poroihin, luotu kaikkien petoeläinten ruuaksi)

~se ol sellaine kotka siit hoastamoa se hoasto ain vanhoja kaskuja~

(kotka haastamaan)

~haasto hyvi kotkast~ (taitavasti, omat hyveet=toteemien piirteitä)

~ole sä kamal kotk ko ain kynsi hamppa toise vähemä niskas ole~

(kotkiin vertaaminen)

~ne vanhemmat ahistaa niitä nuorempia pois ja nuoremmat taas pannee hokkiin~

(vastaan, ukkoteeret soitimella)

~kattoha kotkaa, minkä teki~

~eik se kotkahaukka kuulu oleva kaikkii suur~ (pidetty haukkana)

~toiset meni pyhänä marjaan ja minä jäin yksin kotio~ (marjapyhät)

~kävelin tuala pihalla, kun oli niin kaunis ilma, aattelin että täytyy tässä yhen 

kotkahella kartanolla~ (kotkahella yksin)

~se ov vanhuuvven kotkahonka~ (vanha honka)

~se oj jonniij joutavata kotkkaeluva~ (metkuilua)

~kotkain~ (tikku tai tuohi johon tuli otettiin taulasta)

~kotkalmusta~ (käytettiin tiivisteenä seinissä, sammaleen tapainen vesikasvi)

~ku ol sellasel kippural sanottii kotkakynsiks~ (saniaisen alkuja)

~sil on oikein kotkan nokka, se on hyvä tuulenhalkasija~

~vietii kotkasiipilöi kotväe hauvvale~ (kotkansiipi-nimisiä saniaisia,

saniainen=jonkin hengen hahmo / yhteydessä sukulaisten henkiin) 

~suohkaro ja piuhkaro ja kotkansulka~

~kotkas otta oikkem perkulaks kaloi kii~ (kalakotkat)

~kuha kotkastelloo~ (hyppii ja keikkuu, vrt. maassa liikkuva kotka)

~se kotkattii se rautanaula, jotta se ei annap perrää~ (lyötiin vinoon)

~se ossaa niim mukavast kotkata~ (puhua vitsikkäästi)

~pois minä läksin, kun se akka alako mulle kotkatella~ (vrt. kotkotella)

~kylläpäs siellä koppelot kotkatti~ (soitimella)

~metoit kotkattaavat toesilleen~ (metsot)

~näkyykö kanahaukkaa, vai miksi kukko nuin kauvvan kotkattaa~

(omat haukat, vieraat kanat)

~se oj jonniij joutavata kotkkaosta~ (kotkotusta)

~niillä on nuilla ihmisillä niin kummallisia kotkauksia~

~juoksehhan kierällä jiällä, niin kuavut nii, että häntäruotos kotkaotuu~

(kiuruveen kieltä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)