~laskuja~

~eihän se taila sit oikee tosissaa riijata, kuhan huviksee sen kans kotkehtii~

(riiata, oma vai vieras sana)

~tyhjee kotkehttii~ (tyhjää eli turhaan)

~suv vellis on aika kotkellusta, em minä tommosta syärä osaa~

(omat ruuat, mieleiset)

~konnat siit kuto sellaista konna kotkeluo~ (konnat eli sammakot)

~niitä teelä mettäjärver rannostakil löysi~ (näkinkenkiä, 

mihin kadonneet)

~kitkelö, kotkelo korvista riippuu punanen repo takkoo nuoloo~ 

(haahloissa riippuva pata)

~minä en oo sairas enkä terve, semmonen kotkelo, ei syönnistä tuu mittään 

ei mikkään maista~ (tautien oireita)

~kotkelo elämä nuin tauvvista ku alakaa tointuo~

~talavilohi maestuu kotkelolta, sitä purree kul lahuva puuta~

(jokaisella pureksittavalla aikansa)

~kyllä se kotkeloittel minun syöntän kun tuo akka piti tuas suarnan~

(miestään syyttävät, vrt. väärin valinneet)

~minnuu rupes nii kotkeloittammaa jotta mium pit piästä pihalle~

(voimaan pahoin)

~väk syömien, puuro jähtyy~

~niittysärvin kotkeltui pehkom perseellä, kun aurinko pääsi siihem paistamaa~

(kotkeltui eli happani)

~suuret kotkot veivät ennen lampahii nokassah ja kynsissäh~

(kotkien koosta, eri laji vai pieniä lampaita)

~ne jo kuulev velijeilee ja kotkottelee toisillehe~ (metsot)

~kyllä koppeloitaki on niillä seuvulla ni että, kotkottelevat ja ääntelevät, 

oom minä sen kuulup paljoki ku kulukee~ (oikean suomen luontoa)

~iliköövestä käv kotkottelemassa~ (moittimassa, ilkeydestä elävät

vasurit)

~kyllä se kotkottel jos millä laella, mut minen virkkanna mittää~

(omaan arvoonsa jättäminen)

~mitähä taas ajattelloo ja kotkottelloo ku olla mököttää~

(mököttäjät)

~juu ja niil oli ankaran kova, kova kiiru ja, ja semmonen, kotkotus~

(metsoilla, metsäkanat)

~niill on nuarilla niitä omija kotkotuksija~ (vrt. vieraita)

~elä ruppee sen kotkotoksiin vaekka se kuin pyytelis~

~naeranen kotkottaa niin ko koeras pellaa~ (metso)

~semmosta kotkottamista se ensi alakuu om pitkä aikaa~ (metsojen soidin)

~sillonhan se kotkottaa kum poekija on ja jokin riettalintu kulukoo~

(koppelo, eläneet ihmisten lähellä)

~kotkottaa~ (iskeä tulta tuluksilla)

~kaks kolomeiv vuotta mahona kotkottivat~ (ketkä, maho=imetyksen aika?)

~ne lenteäk kotkottaa aena tässä nuo haokat~ (haukkojen paljous,

mihin kadonneet)

~selän haoki on hoikavartaloenen suuripäinen kotku~ (selältä saatu)

~elä tuossa aina kotkuile ou yhen kerrannii ies niin kuin immeisettii~

(karttulan kieltä)

~mitäs siinä kotkuvat paasta, ettet malta uottoo, ku ruoka pannaa pöytää~

(hyvät eli omat tavat)

~kotkuthonka~ (iso kuivalatvainen honka)

~minä ku lähin hiipimään sitä mehtoo lähemmä ja tottaha se älys minut ku se 

alako kotkuutella kaaloosa~ (pielaveen kieltä)

~ei katteen koto korkene~

~meirän on korot niil liki toistansaj jotta kohta m oomma toisensak kattonu~

(puolisoiksi, lapsesta lähtien)

~tarttee lähteej jo kattoon onko koto paikallaa~

~meitill ol meinink männä orpanoimaa muttei senteä jätetty kotuu yksin~

(kotua yksin, elävä olento)

~see ol simmosest korost ku ol kuustoist last~ (16 lasta, mikä ennätys)

~ei oo rahaasta rahaa mutta ompa ruokaanen koto~ (vieras raha, oma ruoka)

~lintukotula on etelassa miss on lintuin kotu~ (lintukotu, vrt. linnunrata)

~se paras oj joka kotoonsa on~ (sanonta)

~sittem minä lähriv vasta kotoo kum minä menin naimisiin~

~kotua tuulee~ (vastainen, mereltä palattaessa)

~se on semmosta hässäkkää, ko ukot kotuajalan työsä kulukevat~

(kotoa töissä, vieraat palkkatyöt)

~aamul tehtih ne kotoaskarehet ens ja syätih~

~eikä sitä tavalisesti piettyp pullaa kotoelämässä siihen aikhaan ko mieki olen ollu nuori~

(pullan syönnin vieraudesta)

~kyllä kotohiiri aina mettähiirev voittaa~ 

~kotohiiri kolot tuntee~

~luulin saavani kotohuvin sainkin kotoristin~ (pahantuulisen akan, risti=paha asia,

voitteko poistaa koko suomesta)

~mää olen semmonen kotoihminev vaa~ (kotoihmiset)

~myö ruukatah olla aina kotoihmisii~ (ruuanlaittajina hautajaisissa,

toisten ollessa hautausmaalla)

~myö oltiin niin kotosija olijoeta~

~teäl on nii kottoene saunahaju~ 

~tässä oon voan kotosalla pyörinnä akkain vastuksina~ (ukkojen ja

akkojen elämä)

~meä muistele ninku Luumeält ollie kotoisija~ (ne luumäet)

~sieltähä mie oon kotosiijaa~

~ne ol sielt Käkösiin kyläst kotosin~ (vrt. Käen kylästä)

~äläkää nym mukulat mekastakos siinä taas~

~n on niin kans nenästä kotoosi~ (tarkkoja hajuille, korpit)

~pitääki olla hoksusta kotoosin jos saa selevän tuan Eemin jutuusta~

(kauhajoen kieltä)

~kotoittella paraiten olen ollu~

~kotokalja täyty saar käör se loppukäymises umpsulkkemes, jos siit hyvä meinata~

(umpinaiseksi suljettuna)

~kotokeheräset vanttuut ja sukat olleem miehillä~

~se oli semmosta kotokeskistä puhetta~ (kotiväen kesken puhuttua)

~kotokoira toi oh hyvä aina on omil tanhuvil~

~kotokuvonnaisija ne kankaat ennen ol pellovastahan ne kaikki tehtii~

(mistäpä ennen pellavaa)

~tässä se on kotokulmilla asunu ilmosen ikänsä~ (kotona viihtyvät)

~meni kotokulmalleen jouluks~ (kotona käyvät)

~yks ol siel kotokylässäi savupirtti~

~kotokyläläset tavalisest kesketti ja viarankulmalaisist tutu~ 

(käskettiin pitoihin, vrt. vasurien vieraiden kanssa juhliminen, 

"festarit")

~oov vähä niinku kotolaisena~ (kotimiehenä)

~täälä ei oon nyk ketääk kotolaasia jokka tietääs asioosta~

~jakkama puhun mitä kotolaiset tuumaa~

~sitte oli kota ja sauna ja liiteri ja navetta ja talli ja kotolato 

ja sitter riihi~ (ulkorakennuksia)

~rastas on oikei kotolintu, kaikki ne rastaht räkättää nii kauhijast~

~se menee kotomaillee~ (aurinko, omat opettajat)

~minä oliv vaan semmonen kotomiälinej ja tehin niitä käsitöitä~

(omat työt, mieleisiä)

~mukuloota ei sovi jättää päinsä iliman kotomiestä~

~kissi meil on kotomiähenä~

~kylhän se sitten taas mäniä, kum piesie kotomustumaa~

(kotiutumisen aika)

~aikustem mukana ja kotomäkiin~ (pääsivät lapset marjaan)

~em mie o ollu pualakas muual ku tos kotomäjel vaa~ (puolukassa)

~ja kyl kotonas kaikkem paremp olla o~

~kotonas koeraki kopija on~

~kotonansam miäs komeeta on~ (sanontoja)

~sit ol kotonakkiit työtä siihe aekaa~ (palkkatöiden myöhäisestä

alkuperästä, vrt. omituiset työttömät)

~tuo taivaalline rakentaja miehe hää o luont erinäise, sillo hää ei olt 

ainakaa itse koton ko miestä luotii~ (ihmisiä luoneet luojahenget,

omaa vai vierasta ajattelua)

~äireeltä min oon oppinu omas kotona~ (omat opettajat)

~miä ole hyvässä kotonna kasvant~ (hyvät kodit)

~ennen kotona ko oli, minun syntymäkotona~

~sitä ei osaas säästää ihtiähän kö on terveys kotona~ (tallella)

~muistit olliit viel hyvät ja kaik luonnonlahjat viel kotonna~ (aistit,

vanhuksella)

~sillä ei ok kaekki kotona~

~toisil on tuo piänuppi nii terävä ja hoksottimet nii koton~

~sill on se hoksa kotona~ (hoksa eli äly)

~ei ole hoksa kotona, ei se nyh havatte~ (hoksata eli havaita,

aistiäly, omat älyt)

~olha niitä ennevvanhaa sellasii jot ko käivät kotonnaankii, kuolleet~

(kuolleiden henkiä, vrt. enteet, unet)

~niihä se o ku kotonnaa~

~ole ninkuin kotonasti koskakin~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)