~kyl ne mukavii oliva nek kotonkurotup pyyheliinat~ (oma=itse tehty)
~käytih kotuunt käskemäs~ (häihin)
~mihi se kiukuva kotont pääsyö~ (sanonta)
~pienen poikan siin mäkkii lasettii ko se ei olt kotont etteäl~
(lumivaaran kieltä)
~kumpikii tul omast kotontaa ja ommaa kotihee män sieltä palattuaan~
(perinteiset häät)
~minkälaisest kotont tuo mein palvelia lie lähtent~ (palvelijoita
pitäneet suomenkieliset, vrt. talon pitäminen, orjuus=maatalouskansojen
perinnettä)
~pienest kotont, köyhäst kotont mie oon lähtent~ (omat kodit, vieraat talot)
~ehä sielt miu vanhast kotontai tähä meij nykysel paikall uo ko kuuvve
virsta paikkeil~ (kotipaikka)
~se on kanahaukka, joka kotonurkist ottaa, mum mettähaukka syöp mettäst elävii~
(vrt. metsäkanat)
~antakai min kuoltak kotoo~
~ni oham minul pajaki tual mettänsyrjäs nim miä kotona teim mitä mä tarvittin
koto olennois~ (maasepät)
~tuleks sää meil koto oljaks ku me mennäis vähä oorois~ (oorois
eli kylään)
~koiraha kotooltaa nai hätähii naapurist~
~sieläki kothoola aina tuuhehtii, ei s ole rauhassa koskhan~
(touhuamisesta pitävät)
~ei koto olois ol välijä kumttoo kekkaloittee~ (vaatteissa)
~ei koto oloo mikeev voita ja kyllä koto olo mukavaa onki~
~kylähyvä mut kotopaha~
~kylähyvä jätettävä, kotopaha muistettava~
~Kalajoelta se on oikein kotosi, siellä on sen kotopaikka~
(olla jostain=olla jotain)
~kotoperhonen~ (nokkosperhonen)
~mull o äiti oikken kotoperi Rajalahrest~
~kotoperä on Kuumun kylästä~ (kuhmon)
~Katihännäst mnä oikke kotoperä ole, mut Karjalast mnä ole sanon~
(monet karjalat, vrt. karalasta, alkuperäinen merkitys?)
~s on Hämeenkyröstä oikeen kotoperee~
~olen mettäkulman kotoperää~ (mettästä kotoisin olevat)
~mistäs päin olette kotoperäsin~
~se Hopeelähre on siäl kavvempaal kallion kyljes, neet toiset on täs ihan kotopihas~
(lähteiden nimiä)
~pitääs tästä lähtijäj jo kotopualehe~
~se ol semmosest kotopuolest mis tekvät tuohkonttii ja virsui~
~meni sinnek kotopuolehensa isänsät tykö~
~haarapääskyseks sanotah, ku oh haara hännäs ja kotopääskysii nää tavalliiset~
~hän oliki nin kauhian kotorakas~ (kotonaan kuollut)
~kotoruusu~ (juhannusruusu)
~jos eivät olet tehnehet uusia kotoksia~ (keittokotia)
~joka puus mikä lehe kasvoa ne on sellaiset kotokset~ (lehtisilmun suojuslehdet)
~kotosansa~ (katettu ansa, kotusansa)
~yhtä ja toista pientä täs on tällasen salepäivän kotosel kapsittu~
~myö pyyvettiin kotosloukulla lintuja~ (havuilla katettu loukku)
~joka syksyhä niitä kotospermiä ol vanhaa aekaa~ (ansapyynti, tuhansia vuosia
tuliaseita vanhempaa)
~kotospyyvys~ (ansat, loukut, permit ja pyyvykset)
~Heikki veljeim pit kototaloo~
~se jäi sitte vanahimmallep pojalles se kototalo~ (vieraat talot,
vieraat perinnöt, vrt. kodat ja majat)
~ne ol kaikki niin kototekoist ja hyveä~ (ruuat)
~semmosila kototekosila pulkila ja kelkoila~ (laskivat lapset)
~mettävarpui oh harmaa nii ko kotovarpuikii, mus suuremp vaa~
(varpunen)
~heek kalastiva enskasten tääl kotovesil vaa, mut nyt hee läksiväk
kaukemaltta aukkovesil jos siäl kalastais paremi~ (rymättylän kieltä)
~se naoroo kotrotti kolttoselleen~
~oo kotrottamata sen mokoma siinä~ (mokomaki kotrottaja)
~sellaine lossapäine, suur kotsa se peä~ (pöllöllä)
~ihav vähä kotsahin ku se teyr läks lentämää~ (teeri)
~kumma seun kun tuon kiärmeen näkeminen kotsaattaa vaikkei sitä pelätäkkää tarvihe~
(vavahduttaa, vrt. apinamuisti)
~ei toemita ottoo kotsikkata mukkaa, ei tallasela ilemala kaloja sua~
(kotsikkata eli pärekoria)
~noeta messon kotsikoeta~ (messän messot, vrt. metsänhaltijan hahmo)
~tule ehto kohtsilläs ja mun täyty men askaril~ (kaikella aikansa)
~mes sinä ereltäpäin kotiom minä tuun kohtsillää peräsäs~
~puolisest eij ooh huitihaitija ja miehet on kohtsillään kotona~
(naisten ja miesten kiireet)
~eikhää ne jouru siält kohtsiltäh~
~se pitäis syntyvä mertuulel, ensimäine kevätkuu, ja pohjatuul viel vastata kohtsilteä~
(jotta tulisi lämmin kevät, tuulet ja kuiden syntymät)
~kohtsiltiä käyvyy satamua, lähetiä kottii~
~kotta~ (mehiläiskenno)
~kottarat tulie useij jo lumen aikanna~ (kottaraiset)
~tiätää sen kottaraisej joka kaukaa tulee~
~kun kottaraisia tullee, kyllä ilmat lämpenevät~
~yksi ainua kottarainen on nähtyk kolmena vuonna~
~ja näitä kotilintuja niinko kottaraisija ja varpusija on talavellaki~
(nimien paikallisuudesta)
~mehiäise pesässä on kotteloita ja niissä om mettä~
~kottelo sinun kotosi, lahokanto kartanosi~ (ampiaisen lukua)
~siellä korvess on paljo semmosia lahoja ja onttoja puunkotteloita~
~siitä se karhu reppii ja tekkee ittelensä kotteron~ (pesän
sammalista, vrt. turpeella katetut talvimajat)
~kottero vaa pitää sellaist tirskomiist, tirskaa nii, ku lähtee lentämää~
(kottarainen, jaalan kieltä)
~nuoissa lepissä on kotterompesijä~
~sanuot kesä oleva tilal ku kotteroiset tuluot~
~kotteroise pesä~
~koiperhon kotti~ (kotelo)
~rautamuurhaisela ov vielä isompi kotti~
~se mesijäispesä om maassa ja siit se on sellasii kottii täyteh,
ku mitä palloi~ (koteloita, kennoja)
~toiset kotit om mehupylsyt ja toiset niitä poikia~
(mehiläisten pesässä)
~niskasta se ensin lähtee pois se kotti~ (käärmeen luodessa nahkaansa,
keväällä)
~ei niitä viälä viitti noukkia, ku niis on niin palio kottia joukos~
(kottia eli raakileita, muuraimissa)
~kottijaenee~ (kärsäkäs, tukkimiehentäi)
~kottiparma puree sitte kipeesti~ (harmaa paarma, suppupaarma)
~kottipussissa methän, se om poron nahasta, ittestä valtataljasta
pruukattu nahka~ (nahkapussit)
~ja sitte on kottosia aina huoneitten ympärillä~ (varpusia,
kotolinnut)
~ku minä tulin Tampereelta kotio, ni lapset hyäkkäsi mun ympärilleni ninku
kottoset ku ne tiäsi saavansa karamellia~ (hämeenkyrön kieltä)
~meil o noapur nii likkiel jot siihe soap juossa vaik kottust jalas~
(varrettomat saappaat, sakkolan kieltä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
