~laskuja~

~risukotukka oli metässä~ (leikkimökkinä lapsilla)

~kylkais se Mari siihem pirttiinsäj jonkun asujamen ottaa, jonkun koturin~

(kulkumiehen)

~muihin kaikkiin lapsiin nous rokot, vuan kotureihin ei~ (kerran

elämässä sairastetut taudit)

~koturissa se äijä eli~ (mökissä, majassa)

~koturiäijä~ (varpunen)

~koturiörkki~ (varpunen)

~kotuksessa oltiij joskus tuola suol laijjasa yätäki kö teerin soijjinta vahattiin~

(havumajassa)

~joskus soatto soaha yhestä ainuasta kotuksesta parkinkymmentä teertä yhtä aikaa~

(kahasta, havuilla katetusta ansasta)

~se om mieluhinen ko ov vähä kotusta pantu ansan, elil loukkaham päälle~

(havuja)

~syksyllä ku lumi tuli niin ne pani, sinnep puuj juurellen ne ansat, 

semmoseen kotuksee~

~ei tuosa kotuksesa ole eles sulelta turvasa~ (havumajassa)

~semmonem pahampäivänen kotus sill oli vaan alluuks ollus siä mettässä~

(väliaikaiset asumukset)

~onhan se palio parempi ku on jonkukhanlainen kotus haloile ku se, 

että ne ovat joka tuiskusa~ (kotus eli suoja, vrt. katos)

~siinähän männys on paksu kuorenkotus~ 

~koivunkotus~

~närreihim päällev vaeh havuja ja tehtiin kotuska ja sinne ansa~

(kotuska=ansakatos) 

~on mulla tuolla Suomäellä joetae kotusrihmoja~ (ansalankoja,

kutsuttu kesällä rihmoiksi, talvella ansoiksi)

~vuoteltii oikei kotva aikoa~ (pitempi aika)

~onhan tuossa tuas puita kotvaks aikoo~

~mihihä se Jussi lie jiänä, kun siitä on kotva aikoo, ku näky soutava tuoho rantaa, 

eikä ou vieläkää tulluna~ (haukivuoren kieltä)

~kotvan kuu närettä kierttää ennen kuim minä mään takasi~ (omat ajanmääreet)

~kyllä se isä tulloo kotvam peästä~

~ei lihan sirruu ou olluk kotvviin aikkoin~ (lihan syömisestä,

vrt. helpommin saatu kala)

~siinä piisoo pussuva vielä kotvaks ajaks~ (pussuva eli savua)

~hirvilöihä niitä ol yhtie kotvoa teälkii~ (kadonneet eläimet)

~a mie saiv vuottua kolme kotvua~ (kolmea kotvaa, pitkään)

~kotvast aekoo nähtiin toisiimmu~

~yhellä kotvoo jo meinas aurinko paistoo vaan sittä tul pilivi etteen~

(sonkajärven kieltä)

~minnäe hiihon pitkästä kotvasta~ (hiihdin, ei ole kuulunut

kaikkien elämään)

~monem päivän kotva~ (nuotanvetojen välinen aika)

~se oj jo kotvam matkam piässä lentämässä, kuh haulit jouttuu jälestä~

(pyy, tuliaseet=oman oikeustajun vastaisia, pakoon päässyt lintu

=ansaitsee elää)

~minä olin kerinnä männä jo kotvan matkoo~

~kolova~ (kuivettunut mänty)

~ei ennee ook kotvahonkie niinko ennen~ (kuivuneita vanhoja honkia,

oikeat metsät=oikeat eläimet)

~on siint kulunt jo kotvaist ajat ko sinnuu näin~

~kolvakoivu~ (pystyyn kuivunut koivu)

~kolvakuusi~ (pystyyn kuivunut kuusi)

~kolovakuusi~ (kitukasvuinen kuusi)

~en uo käynt siel kotvallie~ (vähään aikaan)

~tupsumänty on semmonen kolvamänty~

~ei olt kotvanaankaav vaekka isäsäk käski~ (käskemisen

vieraudesta, saa tekemään päinvastoin)

~kyl siin suap kotvase aikua kulluu, enne ko mie tei tuva ove auvvuan~

(epätoivotut kävijät)

~kotvasesta aekoo onniih hauska männäk~ (vrt. joka viikonloppu)

~sitä saikiiv vuottoo kotvasesa ennenku se joutu~ (odottaa)

~käveltiiv vielä kotvasem matkoo~ (omat mitat)

~rupes suje uluvominen kuulumaan kotvasesta matkaa~ (keuruun sudet,

yleinen eläin koko maassa)

~kolvasmänty~ (suuri mänty)

~vaen kyllä kotvii, ennen kun minä sille nokkani näötän~

(epämiellyttävien ihmisten vältteleminen)

~viis tuntija annettiin kotvijak kun syksysulasta veittiin~

(nuottaa)

~antaahan apajan vähän aikoa kotvie~

~ootethan vähän aikaa, että se kerkiää kolovia~ (verkko,

kotva=kalastussanastoa)

~se oj jo kotviintunutta puuta, kyllä siitä hyvie astijoeta soa~

(kuivunutta)

~kolvikkopetäjä~ (vanha petäjä)

~ei uo näytäint kotvillaa~ (hyljettä rannassa, hiitolan hylkeet)

~se on semmosta, kolovimännikköä, on aivan oksattomia paksuja ettei kahem miehen 

syltä yllä ympärikkään tyveltä~ (oikeat männyt, montako löytyy "itsenäisestä

suomesta")

~yks kotvipettää oj jälellä vielä entyisestä männiköstä~ (oikeiden

metsien tuhoaminen, nykyiset=taimikoita)

~siin on syörrauv vijat kolovipetäjässä~ (sydänrako)

~kuka näät kunnial kotvittaa, se ilol viimekii viijjää~ (vanha piika, 

kotvittaa=odottaa hyvää miestä)

~kala ei liikus se kotvittaa~

~minä saen siellä kotvittaah hyvär rykösen~ (tovin)

~kotvita minnuu vähä aikoa~ (odota)

~sua tässä tuas ruokoo kotvittoo~ (vrt. tehdä itse)

~kotvitettaaha vielä vähä aekoo, eiköhä nuita ruppee tuoho vielä nousemaannii~

(kaloja apajaan, hankasalmen kieltä)

~menhästä maalek kolvittamhan~ (apajan palautumista)

~se kotvittaa tuonne ylite~ (lentää pohjoisemmaksi, kotka, 

osa palannut etelään)

~annetaampas kotvittuas se aikoa kun keitetäär rantakeitto~

(kalastajien elämää)

~kuoppa jätethään kolvittumhaan jotta kalaa ehtii kokoontua siihen~

(kalaa eli siikoja, lipolla eli haavilla pyydettäessä, 

kalojen määrästä)

~viimmenen kouvver saattiin näestä vesistä~ (taimen, vaalasta,

lohikalojen häviäminen)

~koutero se on semmonen isopäinen kala ja häntä semmonen hieno~

(taimen)

~se kun oikkein näpässöö syväntä sillol luonto kouhahttaa~

~äläkää kakarat kaahikoj ja kouhaalkop, putuatta viä~ 

(kakarat, mikä heimo, kakartajan heimo)

~semmosie ämmän kouhakkeeta ne on ne varpaesmiehet~ (varpaisilla 

eli syntymäjuhlissa kävijät)

~kylläpäs on kouhakka multa~ (kouhkea, kuohkea)

~sitte aena kouheella ol ja kuuntel~ (kettu, pää koholla, koiran sukua)

~no eihä nuihe koske vaikka kouhennat kovempoa nuita kekäleitä~

(vai koskeeko, tulen ystävät)

~kun se pesä oli kouhittu ettei siellä ollu, tuota mustia hiiliä siellä pohojalla~ 

(kiukaan pohjalla, jolloin lyötiin häkälöylyt, savusaunat)

~ihan kouhisttaattuu Pekka kun ryhtyy puhumaan~ (itselleen mieluisasta 

asiasta, kouhistautuu=korjaa ryhtiään)

~rihmat on kouhkeena paassa~ (värjätyt langat)

~hiiret on syöneet heinät ihan kouhlaks~

~kans pantiim piälle, jottei hiiret piässys sinner ravvoomaaj ja kouhloomaa~

~hiiret on pieleksissä myränneet, että heinät on yhtä kouhloo~

~sinäpä ny kouhoo oot kum pääs tualla lailla ovipiälhen hyppäät~

(kouho eli hullu)

~joka on aivan kans kouhoo hommaa~ (kivien nosteleminen,

voimankoetuksista)

~hullu valleella nauraa, kouho toesen kohtalolla~

~sittet tuli semmonen kouho koskisammalista~ (henkiolentojen nimiä)

~pankaa ovi kiini, ettei kouho pääse~ (sisään, niittysaunaan)

~se on turhampäivästä koohoilemista~

~järki ihiminen ei sillä laella kouhoele~ (oudoksutut kouhottajat)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)