~laskuja~

~mitä se toas joutavata kouhovaa~

~kouhottelloo ja hämmentellöö hiilijä~

~se on siks luonnokas mies jotta ei sitä tarvihtep paljo kouhotella~

(nilsiän kieltä)

~sii hää ain koohottele ja juttele mahrottomi~

(oikea puhe)

~se poika on samammoinen koohotin ko isäki~ (periytyvät piirteet)

~mäneppäs kouhottammaa kekäleitä että pallaavat välemmi~

~se lentee kouhotti sen tiesä~ (metso)

~toi Matti on kovin kouhu miäs, se puhuu pahkuaa suurella äänellä 

ja uhoo ja kehuu itteensä~ (vieraina pidetyt piirteet)

~oamusella lentivät syömmään tuohon, koukahtelivat~ 

(metsojen kesyydestä, tulleet ihmisiä kohti)

~vai viel koukailet, sano Muolaa mieskii ko työns pappii avantoo~

(oikea asenne ristin palvojiin, voitteko poistua maasta)

~ol suora välillä ja tämä koukaro~ (koukero, ystävänpolku-nimisessä 

kuviossa)

~koukattii siihe liipi sissää, siit nostettii venneehe~ (kala haavissa)

~sen ko koukkais ja söi~ (tuohisella lusikalla)

~koukkaamal näät kintahii tehtii~ (koukuttamalla, neulalla)

~mittamato männöö koukkoomala nuoinikkii~

~se aina etteem päin näin niinkun koukkoa~ (muikku, käy veen pinnassa)

~koukelo kolistaa~ (tikka)

~mato koukerehteluo~

~siinä sillan tykönä se joki teköö sellaase koukero~

~tekyöhä se sellaisija vallijakii, ne vallit on sellaisija koukeroita~

(tuulen hiekkaan tekemät)

~koukero lehti~ (ahvenkukalla)

~kun o hakennee jotaiv virakkeej juurii ja mitä tualt kaljon koukeroist~

(virakkeen=saniaisen)

~se joki on niin koukeroosta nottei sitä kaikisti tiärä mihinkä päi se menöö~

(kuortaneen kieltä)

~se ol kans semmonem mukava koukeroine~ (tähtikuvio)

~luama koukerteloo nevalla~ (luama eli puro, laama)

~kärmek koukertelie~

~millaist koukerokset työ tiettä kohtuloihe ryntäil~ (koristekuviot, 

kohtu=pusero)

~jooestkii ko männöö yli ei siin käy ko sujahus~ (käärme, ui taitavasti)

~ei teällä kouki vie~ (mörkö, henkiolentojen nimiä)

~koukijaene tulee vastaan~ (pimeällä, vrt. jokin yöeläin)

~ku miä koukistin sillon se koukisti ja~ (varjo)

~ei niin pitkää ettei kurkota eikä niin lyhyttä ettei koukista~

(sanonta)

~selekä oli niin kipiä, ettei kärsinyk koukistaa ollenkaa~

~pyykij jäläkeej jäökisti tuota jännettä, että siinä minä eis toas koukisteli

ennenko se nuortui~ (palautui, käden jänne)

~käärme luokkie nakkovaa, se koukalla mennöö moasta~ 

(liikkuu puoliksi ilmassa, paetessaan)

~haukkak kaakkua koukkapää äläkä paljast maitova juo~ (lapsi 

maitoa juomaan tulleelle käärmeelle)

~johan tuossa ehiv vetiä yhen koukkapiäunen~ (nokkaunet,

vrt. käärmeen unet)

~kirpan nenä pannaam polokimen koukkaraan~ (satimen osia, 

kirpa=viritystikku)

~kun koukkelamuna pitele tlee sokkiaks~ (maamunaa)

~kahen kallijov välliin, kolomev vuoren koukkelloon~

(loitsujen kieltä)

~sillon ne noituu sitä, ne tirittävät~ (pääskyset, lähestyvää kissaa,

noitua-sanan alkuperää)

~välistek kala vie koukunkim männessiän kun on iso kala~

~mie rupesim pyytämeä siel Vuoksel jo ihan siihe ast ko käi jeähä, koukul haukii~

(käkisalmen kieltä)

~se ei otak koukkuhum muullon ko sillon, tammikuusa~ (made)

~panhan syöttä siihen koukhun~

~joss et sie hävvii pois meilt riitelemäst ni mieko anna siul lennätökse 

oikee kouku kans~ (oman tilan puolustaminen)

~tartte ol kouk mil haeta nuatta harhatiält~

~ettitää oikee väärä kuusennäre, se on kaik paras koukuks~ 

(omat työkalut)

~salko ei tule niij justhiir reikhän, se veethään koukulla näkösälle~

(talvinuotalla oltaessa)

~isolle paalle pitää ollak vahva koukku~ (patakoukut)

~koukusa net rippu paan sankat~ (sangat)

~koukussa liessä keiteltiin~

~vippu vappu villahäntä, koan koukku, saonan salpa~ (hokema)

~seärluust tehtii koukku~ (virkkuukoukku)

~meijä äiti kuto aina miehillek koukulla lapasia~

~ei siin ollum mitien korevut, pait paljait koukkuja~ (kankaassa)

~koukuillek kujottu~ (sahalaitainen kuvio)

~siittä merral läheltä oli semmonev verkko, sitä sanottiin koukuksi~

(kalapadon potkuverkkoa)

~koukku syksylä melekonen hanka~ (lohen leuassa)

~koijjun koukusta tehty~ (istuin, väärästä koivusta)

~koukulla on kiukka käyrä keskellä sarvea~ (käyräsarvisella porolla)

~se on sellaine väärä tie, se on kaik koukkuloi täynä~ (mutkia)

~innin tinniv vinniv vännin, koukut siäret, harmmoo hames selässä~ 

(mikä se on.. hyttynen)

~löe etukäpälöellään kyntesäk koarnaan kiinis, sillä kun on koukut kynnet~

(karhujen elämää läheltä seuranneet)

~sil on aina niit koukkuja, millä se tekie toisellek kiusaa~

(vrt. konnan koukkuja)

~sellaittiin koukko toi vakahainkih jo, syäp ja ei syä~

(oikuttelija, vakahainen=pieni lapsi)

~sitä ei tiijjäk kamojakkoa kun ne tuluot hyvil sanoil, vaikk olkuo syvä koukulloa toisipäi~

(kamajakkoa=pelätä, lemin kieltä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)