~laskuja~

~koukkuorsi on siinä pahtaalla~ (patakoukun kannatinorsi, lieden yllä)

~haeppas Miina se kalakoula pöötää~ (puinen kala-astia) 

~kallionkoulamia~ (koloja)

~tuossa koulamam perukassa, aivar rannassa~ (koulama=pieni lahti)

~koulamo~ (syvä kohta joen mutkassa)

~haoki hallalla kuttoopi, koulasuu kovalla seällä~ (mateen kiertonimiä, 

haltijakalat)

~alaikäsijä poekasija toeset koolihtoo tupakan polttoon tae siiher ryyppytoohuun~

(pahaan ja hyvään opastajat)

~se männöö monta kertoo hukkaan se koolihtu~ (koulutus, vieraaseen pakottaminen

=ihmisten elämän tuhlaamista ja siten elämän vastaista)

~teällä myö ei soakkaan suomalaista puhua, myö olemma koulussa~ (skoulujen 

vieraasta alkuperästä, voitteko poistaa)

~mailman kouluu käyny valla~ (omat koulut)

~kyllä siitä pijan tulis apu kun s olis mun kouluhnani~ (pojanpoika,

isovanhemmat=omia opettajia)

~se um paras koulu, ku isä vuollee kirvesvartta ja poeka valakijjaa näyttää~

(oman koulutuksen luonteesta)

~eiks meitä teä moailma kouluuttane jonkii näköisest~ (maa ja ilma,

omia opettajia)

~koulumies norijaa opetti koulusa~ (vieraat opettajat=vieraat kielet, 

voitteko lopettaa valtakielten pakottamisen, vaihtakaa tilalle

vaikka inarin saami)

~mut kuka makso sen kouluraha ni pappi tul sitä vastaa ja kanttuor~

(rahasta hengellistä työtä tekevät vieraat papit, voitteko häipyä maasta)

~ni että kyllä se elämä on koulunna vaikka kuinka~ (elämän koulu)

~kouvomputki~ (karhunputki, myös koukomputk)

~pienii poikii ain kouvvoitettii ettö sua rikkoo piäskysem pessii~

(peloteltiin, omille tavoille opastaminen)

~tuoitta piäskyisen kirjavii~ (pääskysen kirjavia eli teerenpilkkuja)

~ajoin noin kourinain niit ruuhee~ (kaloja kourilla)

~kourast ja luskast vaan syätih~

~näky ne kynnekki aivan selevästij ja kourak ku se piti puusta kiinni~

(metso)

~hyppäsi kahellej jalallej ja kahto kopraesav välistä minuva~ (karhu, 

lempeä jättiläinen)

~merel on kovat kourat~

~omase vaekka se ei os ku kopra kokoine se on nii hyvä~ (oma mökki)

~jumala tekii keseä kahen kouran, yöt satoa ja päivät paistoa~

(kesään yhistetty jumala, vrt. kaksi luojahenkeä)

~stähän stä outettiin kokolla kopri että siinä soahaan sitte istuov 

vähä aekoa~ (kivellä, omat lepopaikat) 

~siinhä se o iessäis, ku et nää ni ota silmä kopraheis ja katso~

(silmä kouraasi, sanonta)

~s on nii hullu että kooraan tuntuu~

~valehtel ninet tunto kourah~ (kourassa tuntuminen)

~ku ottoa suu kourahase ni soap hoastoa mitä taho~ (suun kouraan)

~sieltähän tullee poikija toistakouraa~ (omat määrät)

~kun kunnon tervaksia vual lattoo kopraan niin kyllä näkköö~

(tuulastaa)

~myrskynkouria taivaalla kum pilvet on semmosena, juavilla~

~taivaal ko o tuulekopra ni se näyttää mist päi huomispäin tuuloo~

~pilevenkoura~ (ennusti pitkää sadetta)

~koura~ (aalto koskessa tai isossa järvessä)

~koura~ (kuohuva pyörre, koskessa kiven alapuolella)

~olpa se ihan kopraan tuntuva vale~

~mie olen kourhan tuntuvasti sen nähnyt~ (kouran tuntuvasti)

~minä puhum mitä sylyky suuhun tuo, puhul leikkiä ja kouraantuntuvaa~

~keittäkeepäs tuas sitä koprahuttuva~ (kourista syötyä jäykkää puuroa)

~ennakkoin koorailivat hammeen alt kote housui olt~ (ennen vanhaan, 

alushousujen myöhäisestä alkuperästä, hameetkin myöhäisiä)

~sellaist kuivaa pistoo, sellaist kourailmiist tos rinnas~

(kipujen kuvaileminen, helpottaa vaivan tunnistamista)

~jos es tei penskat ny ol nätist ja menoomati siin, nii mä kouraise taas 

nii tukastanne kiin~ (penskat, mikä heimo)

~öylönhän se sit syläntäh valitti, että sit aina välil kourasee~

(sydänvaivat)

~se kouras mahhoa nin kovasti~ (mahavaivat)

~koprakainen seun niin jootusoo syyvvä, lusikalla ammentaa kopraasa ja siitä aina haakkoo~

(kourista syöty puuro)

~karttua veettihi, kourakarttua~ (väkikarttua)

~joka parahitip pysty nostahan sev väkikivej ja kourakive~ (pääsi

joukon johtajaksi, omat päälliköt=kyvykkäitä)

~kourakoukkua vejettiin~ (neljällä sormella) 

~mistä häntä nyt tulluo rahhoa ko oikija koprakup nii syyhyveä~

(kaikesta ennustetaan)

~sem paremp ei uo mikkää ku on iha ihtmiehinää eikä uo kennenkää koprakuvus~

(itselliset miehet)

~ko pualamelki mennään ko on oikeen hyvä marjavuasi niin saa koorallisen ko kerran ottaa~

(puolukkavuodet)

~siälä seuroos ei ollu väkiä kuk kourallinen~ (vieraat seurat)

~tuo kouramokka om parasta herkkuva noije kersaim mielestä~ 

(kourista syöty mokka, juusto)

~nyppä on kova kouramyötänen, ko piti vastatuulhen soutaa~

~puuro oj jäänyn niiv veteläksi että siihen saisip pannak kouramäärij jauhoja vielä~

(utajärven kieltä)

~kourameärällä voa paniit lusikoita pöyteä, et niit ol tähtie jeämeä~

(pidoissa, vrt. tähteet)

~kourankukkain~ (maariankämmekkä)

~kouransilimäsä pikkusia raakoja toi että minäki sain nähä~ (raakoja eli lakkoja,

lapsi)

~ei selkämystä vanunt mut tää koprasisusta~ (lapasissa, kämmenpuoli)

~sajin tehtiin neljästä tae kuuvesta par kolome kirvesvartta pitkästä kourantäöteisestä puusta~

(sadin, omia mittoja)

~harasin koprapelillä aina tietä jotta ounko enee oikeella tolallakaak~

(pimeässä)

~se pittää kourapijova pitemp olla ala aena ku yläaena~ (verkossa,

nyrkkiin puristetun kämmenen leveys)

~meillä onkin kourapurjem männessä~ (vastatuuli)

~mes ny Iita taas sano kouraan tualta pernoita, minä menen ottaan tualta katiskasta kaloja~ 

(perunoita ja kaloja, omavaraiset suomalaiset)

~joka unniin uskoo, se varjoo kouraa~ (uni ja varjot)

~mään kouraamaa levvii merest ku on nii tyyni ilma~ (leviä, mihin käyttöön)

~noukittiin mansikoeta kopratolokulla~

~eihän se oo terve tyttö, kourattavahan se on~ (kaatumatautia

sairastava)

~siinä on kouraostaoti, kuuluu saavan aena tavan takkaa niitä kohtaoksia~

~niitä koureja ko meni eihän niitä nys syöny~ (pyydyksiin, ruutanoita)

~kouri ei kyllä tupehuk kuhan ov vähänki kostiaa~ (tukehdu, 

kesäisin kuivuvat vesistöt)

~ne koprii mahhoo eikä käös syömine~ (vatsamatojen oireita)

~kouriainen~ (tukkimiehentäi)

~kourijaenen~ (kivennuoliainen)

~sitte kourijaesija soatii ku ne ol paestettun ne lihat~

(maistiaisia, puukourussa paistetun lihan paistoliemestä)

~mie ko juoksi tuon mei sija jälest ni mie lensi koprillei ja löi leukai kivvie~

(kirvun kieltä)

~sielä oli niin pimmee että piti mennä vaan kourimyören~ (kourilla

tunnustellen)

~siällä syksyllä oltiin kourimyären~ (pimeässä saunassa)

~se kouristaa leippää ku karhu sammalta~

~ei se saata aokastak kun se kouristaa mihin~ (kalasääski kynsiään)

~koppakoura se kouristaa jos ihollep pääsee~ (kovakuoriainen)

~se ku kouristi kyntese siihe~ (kotka jänikseen)

~näläkä kouristaa niim mahassan, että sietäs soahar ruokoa~

~ne purkaapi sitte, ne kouristaa ja tekkee komian kuohun~ (aalto)

~sivustahan se alakkaa kouristella~ (synnytyksen alkaessa)

~lakan kukka ko se, kouristuu koollen niin nes sanoo niitä heltaksi~

~moa ku jeättyy, ainha se kouristuu pakkaseesta~

~kouruuksen aina saa yhrestä varresta~ (kourallisen puolukoita, 

hyvänä kesänä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)