~tuura ol se mil reijät avattiij ja puulapioki tarvittii miss ol kouru puusta~
(reijät eli avannot)
~oh hyvä ku tul toi kouru tehtyy, menee velet sinne mihkä pitääkih~
(puinen räystäskouru)
~kouru oli kaverrettu yhestä puusta~
~kouru~ (yksipuinen vene, ruuhi)
~jalakopohjan kouru~
~siin toupis on semmone kouru nekka et o hyä kaatta~ (tuopissa nokka)
~ne kasvaa kourullen kun ne tloo pitkäks~ (katajat)
~kouru tehliäh haavast että se on oikein köykäin~ (kevyet puut)
~kour~ (kourulehti, piharatamo)
~kyllä siitä mennee pikkuvenneelläek kun suurimpija kouruja kiertelee~
(koskesta, kourumaisia aaltoja)
~Arvo tost meijän kylä järvest sai oikke kauhioi kourui~ (ruutanoita)
~muu kala ei ota ollakseen siinä missä on kouruja~
~tuli semmone kouruoalto, joka löi laijjan yli venneeseen~
~kouruhöylälä höyläthin ennen ko uurethin~ (kimpiastia)
~suuri puukauha semmonen kourunen~
~lunta oh hyvä luolak kourulapijoil~
~kourulehrei pruukata särkemisem pääl~ (piharatamoita)
~kourumalavi huuhotaam puhtaaks suosta ja ruosteesta~ (rautamalmi, suomalmi)
~se hampaellaan kouruvvaa~ (puita majava, oikean suomen luontoa,
voitteko palauttaa)
~lippuus sää ton kousin kans pata tyhjäks~ (lyhytvartinen vesikauha)
~semmonen kousu ol, se ol luusta tehty~ (tuohen kiskontaan,
omat kalut)
~koussukauha mil lapettii, iso kupula~ (pesä, puisessa kauhassa)
~heit joku kousaline vet kiukkal~
~kousathaan ettei se saa huiskua, se panhaav vittajalat ja sillä kousathaa~
(tuetaan, lohipato)
~ko mettärajoist ottaa vähä koosii, ni kyl sit men ossaa~ (koosii
eli suuntaa)
~se tuli semmonen kousikas, että s ei niin kipertänykhän~ (punottu ansalanka)
~koussikal mie heiti vettä kiukoal~ (lyhytvartisella kauhalla)
~siinä suahvir reonassa ol semmone iso koossikka jolla vettä otettii~
~se o se luinen koussikka, se ov vuoltuh hienommaks se kärkpuol~
(tuohen nyljin, lusa)
~se ot sit vähän koosinkki aurinkost metsässä kulkiessaan~ (suuntaa)
~ei ou silimijään näyttänä sen koutosen koummin~
~semmonen kylymä pohjastuuli kum myöttään tuultak kouvvottaa~
(pudasjärven kieltä)
~vieläkö ne täälä kouvottaa nokat vastakkain, menisittä jo nukkumaha~
(nuoret parit, elävät eri tavalla kuin muut)
~kova kovoo vastoon, sano ämmä ku kivelle istu~
~on niin kovaa niinku ijankaikkista vuarensyrjää~ (omat vertaukset)
~siika tykkejää kovasta pohjasta, santapohjasta~
~kataista tul vahviv vanne, voan se ol nin kovoa puuta vuolta~ (kovat puut)
~niis ol semmosta pehmyttä vettä, meil kaivois ol kovvaa vettä~
(lammissa, pehmeä ja kova vesi)
~onhan se kovana vähällä syönnillä maha~ (kovan mahan oireita)
~sitähäm pitää ko on kovalla mahalla niin syöjä~ (pellavan siemeniä)
~se kaikkein kovempi elävä om mailmas~ (karhu)
~siin on niin kova henkikin siinä kaakkurissa~ (vrt. haltijoina
pidetyt linnut, heimototeemeja)
~saa nährä ett onk hä sit kans rohkia ku oikken kova paikk etten tule~
(puheet ja teot)
~se on kovaa jos se siältä mereltä nousee~ (ukonilma)
~aina jos kuu on korkijal, nii on kova kuu, muj jos se om matalal, nii oh hyvä kuu~
(uudesta kuusta ennustaminen)
~sillo ol niin kova talavi jo marraskuussa~
~kova kun ei oo lapsille antamista ja ihtesäl lähteep päeväksi toas ehtimään~
(perheelle ruokaa, aikaa ennen sosiaalihuoltoa)
~ei ok kaikki kovat kuolemaks~
~se on semmonen jänishousu että kun se pikkusenkaak kovempata näkköö niin se
jo pakkoon juoksoo~
~se piti lapsijakin niin kovalla kur rippikoulua kävimme~ (kirkkoherra,
vieraan uskonnon vakavoittamat hullut, "kristityt", voitteko häipyä
maasta)
~kyllä sitä on oltu kovillaej jos nyt piteä huokeita päevijä~
~isänen on tehnyk kovija~ (ukkonen, sukulaisnimien käyttö=toteemeja,
omat jumalat=perhe ja heimokohtaisia)
~oli niin kova virta ja n oli outoja soutamaha~ (tytöt, joiden veneen
virta vei, vesi=aikuisten asia)
~minkä sää meet nin kovan touhun kans~
~se on tyhmyyttä se kova ylpeys~
~on niin kova tuul ollu, täännih päivän niin kova että~
(tuuliset päivät, tuulen päiviä)
~yöllä tulikii kova ilma, se alko kova meri käymää~
~voe voe, että ku teillä or rikastumiseen kova kiire~
(rahan keräämisestä)
~kun on kuu kehässä ja taevas tähessä nin tulee kovat pyryt~
~kilipaa sielä kylyvöthin, kuka kovviimal löylyn kestää~ (kilpaa
kylpijät, omaa vai vierasta)
~kovvain pakkasten ja kovvain nöyräin säitten eelä~ (loimuavat
revontulet)
~kyllähän se aena jytissöö vähäj ja, salama lyöp mut, hyvih harvon tuota,
kova käyp~ (ukonilma)
~siä oli niin kova petäjämettä~ (suuri)
~ja kun Kiia sai kaffia niin se piti sen kovana palakkiona~
(omat nimet=omista asioista, vrt. lokin huuto)
~länsituuli täss ottaa kaikhiin kovimman aalon~ (järvessä,
aaltotietäjät)
~se om paljo kovei kulkemaan ku koira~ (ilves)
~teä on kova sahtipitäjä teä Patasjoki~ (sahtipitäjät)
~siniin on kova halistumaa~ (siniseksi värjätty vaate)
~vesikko on kova hiirem perrää~ (oikean suomen luontoa,
vrt. tyhjät "talousmetsät")
~se on kovempaa jonka enemmän aikaa seisuo~ (sahti)
~huutti ja lauletti niin koval ku jaksetti~ (laskiaismäessä)
~jo ol kovaks lämmitetty saana~ (kuumaksi, sauna=saana)
~tehtii koko työ yhteen kouvaa~ (yhtä kyytiä, alusta loppuun)
~ja sillo jyriiskii nii kovoa et oikeiha se hirvitti~
(ukon kesät)
~soapi lykätäp puoli päevveä hyvinnik kovvoa ennen kun talon tapovaa~
(hiihtää, oikea suomi=harva-asutusta)
~sielä kasvoo juomukoota ennen~ (juolukoita)
~kyllä niitä ymmärti kovaa~ (virolaisia, sukulaiskielet)
~ei mukuloot oo väärti halaveksua, ne muistaa kovaa sen~
(lasten kohtelusta)
~sen kovaa ei olluk kuulunum mitää~ (kovaa eli koommin)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
