~Iita oli kiältännyk kovaan~ (olevansa raskaana,
vrt. ihmisten lisääntymistä häpeäksi muuttaa yrittäneet
vasurit, "kristityt")
~siit ol laulajaisii jotka menee tual ilmas kovaan~
(pääskyjä)
~se o nii kovahaltijaine ihmine jot~ (mahtaileva, äksy,
haltija=suojelushenki, uskottu vaikuttavan luonteeseen)
~ihmisem pittää kovvaetal luontosa~ (pitääkö)
~kovajaakkoo~ (kuoriainen)
~kovakal o semmone pikkane lint ko huuta koko yässe~
(pieni vesilintu)
~kovakallo~ (alli)
~kovakaol~ (vesilintu, kaula vai kallo)
~oekeen tivistä puuta ne sannoo kovakiskoiseks~
~kylhäm minun äitej joskus lämmitti sahlin kovakivil~
(sahdin, kuumennetuilla kivillä, metallisia astioita vanhempaa
perinnettä)
~kannattaa laskija verkot kovakoille~ (kivipohjaan,
alkusyksystä)
~seipi samon se puolikovakolla pohjalla~ (elää)
~se o sillo viälk kovakoppane ennenko se sairastama ruppe~
(rapu, vapun tienoissa)
~se on niin kovakuorinej ja ruskia ja sitte mustap pilikut~
(leppis, ruskia=punainen)
~kovakuarissi tule kans huanessi~
~kaks niinku kovakuartiaist oli männynkuoren alla~ (kuoriaista,
vrt. kuortti)
~kovakurkoonen~ (kuoriainen)
~mie ku uo vähä kovakuulone, ni miu pittää ain kyssyy jot hä~
(hä!)
~siinä niitä lenkkijä tehtiin ennen närreestä, se oli kovakätisem
miehen hommoo~ (lenkit, oma käyttö?)
~koevu on kovaluontosempoo puuta~ (kuin mänty)
~voe työ kovalyky kakarat, ku tiette pelekkee pahhoo~
(kangasniemen kieltä)
~kovalykkynen ihimine, tulee vahingoita ja on saanu ikänsäk kärsiä~
(lykyt ja onnet ja mäihät ja säkät, jokaisella sanalla oma
alkuperä ja merkitys)
~sydvesta ja nurvesta on kovamukset tuulet täälä~ (lounaasta
ja luoteesta)
~puuta on siinä iäressä ei tarvihek kovan ettäältä vetteek~
(puu=kuuluu kansalle, vrt. omituiset "metsänomistajat",
voitteko poistua maasta)
~ei piäv vestääk kovan hienoksi suksipuuta ennenkö se kuivaa~
(omat sukset, itse tehdyt)
~kun ne tykkeä jotta se on kovan tolho ne sanoo pölhö~ :)
~ehhäm minä kovav viikkoo malttanna ollak immeisiks~
(vaikka tiesin saavani vitsaa, lasten kurittamisen vieraudesta)
~ne ol sellasii kovase tapasii sen aikuist luiskat~
(hiomakivet, kovasimen)
~se ol kovaniiniist nuaraa~ (nuotan köysi, nuotissa paljon
eteläistä / vierasta)
~kovanilmanennustaja~ (punatulkku)
~kovalläntäin tuul kun keikuttaa paattia~
~se oli semmonen kovampintanem miäs, ettei se pelläännyk kettään~
(oli, vrt. on)
~emmie joutannut tekemää rieskoi, vähä kovaohrasii tein~
(nostamattomia ohraleipiä)
~tämön neäs semmonen kivinen ja kovaperä moa~ (maatietäjät)
~se ol kovaperäist savee~
~kallijoselil ja sellaisis kovaperäisis mais, niis kasvoa kaikkii kova puu~
(kovat puut, etsittyjä)
~pittää ollak kovaperäinej joka ee siinä tulet taotiin~
(jalkojen kastuessa)
~kovapää~ (salakka)
~ei sieltä vastaranna alta juuri muuta soanuk ku särkijä ja lahnoa,
ne ne ol ne kovaruokaset kalat~ (paljon syövät)
~kovasiän on oikee paksu tummahharmaa~ (mustarousku)
~lapset hirvijäät, tuol männöö kovasiip~ (kovakuoriainen)
~kovaisinta poahettii ja sil hauvottii~ (ajettunutta kohtaa ihossa,
parantavat kivet)
~oli välistäi tehty tuahest semmonen kovasintuppi~ (kovasimelle,
kaluista huoli pitäminen)
~se oli kovasti kukkasep pääsä~ (morsian, kesähäät)
~veivät säkin aina päiväsie, ja sitte säkin suu kovaste kiini ja kantovat
tupaa takasin taas~ (hölmöläisistä kertovat sadut)
~voe ilimanen kumma sato lunta hirvveen kovastik~ (omat voimasanat,
hauskoja)
~kyllä se ennen ol helppo ellää ja hyvä, eikä näin kovast tehty työtä~
(vrt. tehty työtä toisille, voitteko poistaa koko maasta)
~syksysellä nim muikkujakin sai vallan~ (syyskudut)
~hyvä papuvuasi pitäs tullak kun ol lepässä kovasti urpuja~
(papu, kuulostaa omalta sanalta)
~survotaan hyvin että siihen tulloo hirveän kovastis sitä mehua~
(puolukkasurvokseen)
~se ol sellaine vienompluontoine ihmine, sitä ku kovasti kohelloa,
se tekyö sellaiseks~ (hermotautiseksi, tytön, vieraan koulu ja
työelämän vaikutuksista mielenterveyteen)
~kovast ov ves ollu korkial tänä kesän~
~minuu nii kovaa, jos tien istumatyötä~ (ummettaa, istumisen
vaikutuksia)
~kovatatti~ (herkkutatti)
~koevu on kovatekoista olemassaikii~ (kovat puut)
~ei oo ilinnä kovvaotuo~ (ruveta ankaraksi, kovisten vieraudesta)
~minä olin niin kovaverine että minn en nähnä kummituisia~
(kummituksia näkevät=haluavat nähdä kummituksia, henkiusko)
~jos ol kovavirtane oja nii siitä juotii~
~kertakaekkijaan niin ku ennevvanhaaekuisilla kun tekivät niitä kapustoja,
ne kovelaks sitä nimitti~ (majavan puuhun vetämiä jälkiä)
~kovelahäntä~ (malikko-sieni)
~talavella koveltelin sen talavityänä~ (pahkakupin, omat työt)
~meilä on kyllä semmonen kovelokin jolla on ykspuisia punkkia tehty~
(punkkia eli puuastioita)
~kovelo~ (kaarnan kaavintaan käytetty vuolin, pettua otettaessa)
~ja kovelolla sitte pyssäthin~ (tasoiteltiin, puukuppi)
~toises koveloss oli kolm toijokilaist paattii~ (kovelos eli lahdessa,
toi-joki)
~kyl stä kovelilla koveloitas saa aikalailla~ (kauhaa,
koverretut astiat)
~koveloitiim puusta lapijo~
~lusikan kuoppaa kovelthiin ja pahka astiak kans~
~sit näky Suomes kovemman ko meil ei näkynt sellasta~ (revontulta,
suomi=pieni alue, lieneekö alkujaan vain yksi suku / heimo?)
~piru kuuli sem Matin eänen niin se koventi vaen sitä juoksuvaan
ja koetti mennäp pakkoon~ (ihmisiä pakenevat pirut,
vrt. eläinhahmoiset henget)
~minu os pitänä koventool luontoi~ (etten olisi kuunnellut toisia,
väärien päätösten alkuperää)
~se pittää koventoo ihteesä~ (pitääkö)
~lopetattaks työ vai pittääks miu oikei kovenaija teil~
(lapsille)
~Vaija ko kovenai ni kyl lapset olliit hiljaa~ (pelossa eläminen
=lisää henkisiä ongelmia)
~isä koventu sillem mut ei siit yhtää apuu ollu~ (kovistelun
turhuudesta)
~koverikko joki~ (mutkainen)
~tie o käyny nii koveroksi ku vesiränni, sittei ennää pääse kunnolla kulukemaa~
(ähtärin kieltä)
~kovero oli jolla survottiin ja näen nilo aekanahan se hyvästil lähti~
(pettu, keväällä)
~kyllä se osas nin kielen koverolleen pisteä, että ihan ilkuitti~
(inhotti, vrt. ilkkua)
~se sitä koverrosta pittää~ (ääntelee, metsäkana)
~maakuoppijen sivuu kovertelee pesää ittellee~ (pajulintu)
~kalakupit pahkast kovertiit, kourul kovertelit sisustoa~
~kaikha meä ne koverteli pois~ (heltat sienistä)
~koverreltii iltapuhteet~ (pahkakuppeja)
~olpas hiä kehant koverella iha ko ennevanhua kaik paikat puukol~
(puiset mökit, koristeltuja)
~pajukkoniityl laejjassa siellä kovertelloo~ (metsäkana)
~vene kivertellöö kovertelloo ku perämpitäjä ei hyväst katso~
~ku oikeen aika kelleh puun kyljestä saatiin se koverrettiiv valiksi~
(vadiksi, kelle=pahka)
~yhlestä puusta kovertamalla ennev vanhaa venet tehtii~
(vene eli ruuhi)
~mikä syntyyssää kuoloo, sille koverrettaa~ (yhdestä puusta kirstu,
vrt. aikuisille ei, hauta-arkkujen vieraasta alkuperästä,
vrt. vanhempi tuoheen / nahkaan kääriminen / kivillä peittäminen)
~nek kovenit net jalat ja paranit~ (riisitaudista)
~tauti koveni vaan aina ja hän tuli semmotteen älliin että meni saeralaa~
(sairaaloiden myöhäisestä alkuperästä)
~parasta lähtee soutamaa enne ko tuul kovenoo~
~se työtahti on kovenna aeka paljo~ (entisestä,
läpeensä vieras työelämä, elämän ja luonnon vastaista)
~tällä kertoa näöttää niinkun se koveneis, on tuolla piliviä metän takana~
(koveneis eli selkenisi)
~ilima on kovenemaan päin~ (kirkastumaan)
~niillen pitää oikeen koveta, ennenkö ne uskoo~ (lapsille)
~jos valleesta suatiin kiinin niim pithän sitä siitä koveta~
(valehtelun vieraudesta, vrt. pelkkiä valheita suoltavat "kristityt",
ihmisiä joiden koko maailmankuva perustuu valheisiin)
~luanto siittä vaan kovenee ja karkenee~ (lapsien, komentelusta)
~vaej joko häntä oes luonto kovenna~ (kuolleita säikkyneestä,
vrt. hautausmaita vältelleet sukulaiskansat, omat henget
=hyväntahtoisia, asuvat kotona ja kodin lähistössä, vrt. saivot)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
