~laskuja~

~se kovettaa sem maaj jos se oj jonki verran savimaata että on savia seurasa~

(tulvavesi)

~min en tohis syyvväj juustuva, se kovettaa mahan~ (kovettavat ruuat)

~liika kovvuus ja pieksäminev vaem paavuttaa ja kovettaa syvämmen~

(lapsen)

~suotta hiä rupes siin miul kovettelleimua~ (kovistelun vieraudesta)

~mairom perään nee oli kauhian kovettui~ (siilit)

~siel oli Alavurella ja mihinähäntä oli niin tuota sellaasia kovettuja noitia ennen~

(noitapitäjät)

~marraskuun talvi on kovettu ko se vaam pyssyy~

~kas se kovetui kun se kuivai~ (savimaa)

~koivun leht oj jo kovettuna~ (vihtojen teon lopetus)

~kalam pitää kovettuak kiehuisa ja muur ruvam pehemetä~

~tuloo pijan umpitauti, kovettuu vatta niij jotta~

~taivoapinta kovaks kovettunnoa ku vaski, ei tules soaitta~ (sadetta,

taivaan pinta)

~se kovetuttaa tol lumen~ (suojasää)

~se tsaju tekköö, se kovetuttaa sisuksen~ (tee, oma vai vieras)

~jos et asetun nim minä kovveon~ (lapselle)

~kovveotuot tässä pitäsit tällep pikku poijallekki~

~em minä hanninus sitä koviak kus se niij jo parku~ (lapsi)

~koviaisii~ (herkkutatteja)

~tuohivyöhönki pantihin tuohesta kovikes sinnes sisälle~

~akansopesta se tloo kovimmite~ (ukonilma, akansopesta eli kaakosta, 

ukko ja akka-haltijat)

~ihan niinku jotain koviin surullist~ (huuhkajan huudossa)

~pantiin kovim puhtoop pailat joulu auttona~ (joulu=lainasana, aatto=lainasana)

~ruppe hikikin tuleman kans jo ku ajattele niin kovi~ (liiasta 

ajattelusta)

~pohjammeri lainettus niin kovin et se siit välkkys~ (revontulista)

~kovimpa se käv älälle~ (suututti, vrt. älähtää)

~se saaloo niin kovasti, että kieli rieppaa niin kovii~ (poro, saaloo=läähättää,

vrt. staalot)

~teerek kuhersi kovin~

~minä näin sinä suvena kärmeitä kovi~ (kesä ja käärmeet)

~seku kovistel minuu, vaikka ehä mie tienny siihe yhtää mitää~

(kovistelusta, tapojen vastaista)

~vähä kovalla väliin on kun toi maito kovittaa~ (vatsaa, vrt. juusto)

~ei se kovituksest sillom paranu, ku rakkaus liikkel o~ (tyttären 

karattua miehen kanssa)

~eipä sielloo ollu aikoihi ennää uppohankija, neun kovonuj jo meleko rousteelle~

(kevätkelejä)

~alakkaa ilima sekkoa ja kovvoa myrskyseksi~ 

~seä kovvoe~ (selkenee)

~ei täsä ennää mittää hättää oo, ku näkkyypi ilimat kovova~ (selkenevän)

~semmonen tavallinem paita ja aika kookas että se ei ahistellum mistääm paikasta~

(naisen paita)

~siinä on jo meleko koukas mehtä~

~ne oj jokseeki samankookkaita~ (metsä ja peltopyy)

~ei se miteän taikoja tehnym mutta, se leäkkien kovuus auttoi~

(lääke=laake, oma vai vieras sana)

~ei tauvvin kouvvuus tapa jos ei uo päivät peättyneet~ 

(kohtalouskoa, ennalta määrätyt päivät)

~kovvuuttaa luontosa loitsija~

~vares huuta kraa, kraa~

~mut toise otih henen kraijistas kiine ja verip pois ja sanoi ett olek sä 

hul ku ruppe merivet juoma~ (muurlan kieltä)

~mie virkkasi tytöl uuvve ruaku virkkuulangast se sinise meko kans piettäväks~

(raakun eli kauluksen)

~raaku~ (uroshirven parta)

~naapurissa or rautanen raakku, meitin om puusta~ (keittoastian

kannatin, omasta kiinni pitäneet)

~käännästäs sit raakkoo ripaleh ulemmaks, rupiaa meneh yl~ 

(keitos, kattilasta)

~kraaku ova hyvi mustkaiste näkössi~ (variksenmarjat, mustikoiden)

~raakuv varsista tehty tihiä luuta~ (variksenmarjan varsista)

~ei niitä syyvvän niitä mustia raakkuja~

~vares kraakku~

~ei se oo hyvänerellistä kun tuo korppi kulukoo kraakkumas~

(vrt. tulee pois metsästä, ennelinnut)

~ei meitä tarttet tullak kenenkään kraakkuhu~ (haukkumaan, 

moittimaan)

~ko tuli kylymät ilimah niin nek kraakku~ (kurjet)

~mnää en ol koska maistan kraakkräämi~ (variksenmarjakiisseliä,

räämi=kiisseli)

~tuli kaks isoo kraakkupäätä koirashirvee~ (sarvipäätä,

metsän reunaan)

~kyl jo suvi tullee ko vares kraakottellee~ 

~kakari kraakottaa~ (kaakkuri)

~varis kraakottaa~

~koivu varvust ja kraakumavarvust~ (tehtiin luutia, varpuluudat)

~ei kraakumarjost mittä soppa tehret~ (variksenmarjoista)

~kraakummarjoi kasvaa jossair rahvois~ (rahkasammalikoissa)

~kraakuvarsist tehrä hyvi luutti, ja sisähuaneis semmone om paremp kon kojuvartine luut~

(koivuvartinen, taivassalon kieltä)

~näät ku pittää itseetää nii uhkenna~ (näätä, vrt. seisoo kahdella jalalla,

oikean suomen luontoa)

~kyllä talavenaikahan silloo oli pitäny olla hyväs pukees jott olis tariennuk 

kun silloo oli ollu pakkaane~ (lapuan kieltä)

~se tekee talvev vasta siinä joulun kraamasa~ (paikkeilla,

joulun alkuperää ja ajoitusta)

~hajettihin satehej jäläkehen kiventiaraa, silloon se lähti hyvin irti~

(kivijäkälää, käytetty värjäämiseen)

~meijä tua kraapekak o nii kerkkeväine laps, etei ykskä toine heist ol niim pali 

kerjen pahoijas tekemä~ (kuopus, rauman kieltä)

~kivestä kraapittiim mataraa ja tuli ruskeenkellasta~ (väriä)

~me piänemmät kraapittiin aina astiat, kun äite joulupullaa leipo~

(taikinasta)

~men sää ajankulukses vähä tikkelperii kraappima, et saara ehtolliseks marjapuuro~ 

(omat ehtoolliset, vieraat karviaiset)

~peurat kraapsii sitä maata jalaallansa~ (vrt. porot, hirvet, eläinsuvut)

~o semmost hiano lumen tulo, ett o niinko sarven kraaputust~

(omat vertaukset)

~ku yänsä hyvin nukkuu, kyllä asiat aikonansak klaaraantuu~

(vrt. selviää, rumilta maistuvat lainasanat)

~ku täst sae heittää ja ilma laarahuu, ni siithä myö päässää verkkoillaki~

(ilmojen mukaan tekeminen)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)