~laskuja~

~kyl se vähä nukkukin kans, mut se makka simmost krohaunta valla vaa, ette se oikke unt vasta~

(oikea uni)

~mää krohautin vähä puunoksal aitaa ni kyl ketul maa kelpas~

(omat karkottimet, elämää yllä pitäviä)

~kyl sä ole krohelo kutes ajattel kui sä tee, työ oo iha virato~

(huolimaton työ, vrt. toisille tehty)

~annas sen valkkian pallaa ei sitä suattas tartte krohhii~ (kohentaa,

tulen pyhyydestä, yksi jumalaisista)

~routa krohistaa tiät keväällä niin häjyyksi~ (isokyrön kieltä)

~kyllä tuolla kakaralla on kova nuha, ku senon nenänalustanki krohistanu aiva rupehen~

(lasten tauteja vierestä katsovat)

~mnää krohmase tost kaik suurema marja, ku kerra ensmäseks tulin~

(ensimmäisen oikeus)

~se oli aika krohmu kun se krohmus kaikki ittellee, eikä mittää olis antanu toisille~

(teki vastoin tapoja)

~jojell on nyt aiva krohomujäätä pyryn jäliistä kun vie oli suojaki~

(rosoista jäätä, talvista jokea)

~toisek kattoo talvenselkää jakaikana, kun se on krohmullinen niin kyl luntakin tulee~

(tummaa pilvivyöhykettä taivaanrannassa, jakoaika=maasta lumeen)

~poik pan pahakses ko mnää vähä morrasi stää yäkrohnamisest~ (vrt. morkkasin)

~olet sää aika krohno, ei sun kansas kehtaa ihmisiinkääm men~

(vrt. eläimiin)

~ei se palijo maistu hongalt ei haavalta~ (miltään, omat vertaukset)

~pitäkkä vaari etet men liki joesuut, siäll on krohojäät~

(sulapaikat)

~kyllä sitä suvista aikaa nuarina kroijastittiin yäkauret~

(kuljeksittiin, nuorten yöt)

~kroikhyttösel o sit kans pitkäk koippe, mekäräine o see rinnal pien~ 

(vaaksiaisella)

~hirviemän perässä kroippeloitti se vasa~ 

~eikhän lähäretä kroitsimhan Kota-Martallen~ (omat nimet)

~siäll oli syvä kroko kallios ja miä puroin siihe~ (halkeama)

~mitä se harakka tääl meijä nurkis mahta niin krokotta~

(ennelinnut)

~koiras nin krokotti harja pystösä ja siivet levveelläsä~ (metsokoiras)

~krokun~ (pujo)

~siin oo semmost kromest kaljot ikä yläsen kuistin kivi~ (yläsen kuistin kiviä, 

ylisen?)

~siäl o niin kamalan kivist ja kromest ja kupuraist mettä ete tahos saaop 

poltimpuitaka ajetuks poijes~ (laitilan kieltä)

~siin oli hyvin semmosta sakkeeta närikköö siinä alla ja ne meni n että kromisi 

vaan sen näriköl läpitte~ (hirvet, isoja eläjiä)

~noit erinomasia päreppuita oli semmottet vanhak kromot~ (kelohongat)

~hamppuja ne viljeli ennen ihmisek kun ei pellavia ollu, ne oli semmosia pitkiä kromoja~

(mitäpä ennen hamppuja, jotain omaa / ei mitään)

~mää ole siäl nuaren krompan, marjastan ja kulken~ (lähimetsässä,

oman tilan tunteminen)

~mää lähren kans marjaan teitin kansanne~ (mieleiset eli omat työt, 

luonnollisia)

~se on semmonen krompsu vaa, semmonem motti, juurii täynnä vaa~

(alvejuuren juuriosa, juuritietäjät) 

~älä ny oiken kovin krompuloihte ettei laps herää~

~sille Topile tul työjjohtajan kanssa rona ja se läks poes~

(omat topit, vieraat työnjohtajat)

~se o sellaine rona, iteltää syöp mitä suap mut toeser ruokaa ku tulloo ni moettii~

(tekee vastoin tapoja)

~ku perjantan synty uus kuu ja se o ai simmonen kronakuu~ (tiesi

huonoja ilmoja, uudet kuut)

~paremp onkin että eroaavat, kun kerran ovvatten niir ronahiiset etteivät sovi~

(yhteen, omien liittojen luonteesta)

~se ronajaa jokahise kans, mikkää eijjoo häne mieltä myötä~ 

(omaa tyytymättömyyttään toisiin ottavat)

~nihä sitä passua ronata kun niitä on tarjola useampija~ (sulhasia,

vrt. yhdestä yhden valinneet)

~pakkaavak kronaahan ko net tuota tietä lanaavat ettei pääsek kelekalla kulukehe~

(vieraat kärrytiet, omat kelkat)

~älä sää kronnaa mun asioisani, kosk mää ole sun asioitas kronannu~

(toisten asioihin puuttumisesta)

~vaikka minoon ronannu mettät ympärihinsä, en oo vaal löytäny suksipuita~

(metsät=kuuluvat kansalle)

~ne oli katajat jo niir ronattu~ (hävitetty, jolloin alettiin käyttää kuusta, 

astiapuuksi)

~Markku marjat ronoa poes~ (vrt. Markku-niminen haltija, 

mikä eläin liikkuu syksyllä)

~ei lammikan o viälä jääsä, täytyy sen pahan tiän kautta ronata~

(kesä ja talvitiet)

~kyllä se tuo Iita koettaa roahata ympäri saloja nuitakii marjoja, ei se joku kehtois 

niin paljo niihen perässä ronata~ (marjojen ystävät)

~se antaa joka miähen kronata itteensä~ (tekee vastoin tapoja)

~kyllä sitä tarttis keriitä marjaan, kyllä pualat jo on kypsiä~

(kaikella aikansa)

~minnuu tympäsööt kaik makiat ruuvvat, mut em mie mikkää ronkel oo~

(omat makeat=marjoja)

~nuin ronkeli poika ei löyvä akkaa, ko aikas lonit jää luu kouraan~

(liiasta valikoimisesta, nuoruus=oikeiden etsimistä / väärien taakse

jättämistä)

~vattan on nuorest alkain ollus sellair ronkel~ (vrt. jotain hylkivä,

vilja ja maito yleisimmät)

~ettei ne kronklaamaa tai käräjöittee ruppee~ (käräjöimisen

vieraudesta, rahasta toisten asioita sovittelemaan alkaneet,

voitteko poistua maasta välittömästi!)

~meijän poeka ei ronkloo ruuvistaan, kun on vuan varija ja paljo~

(varija eli lämmintä)

~se ronkloa aena ruokie, sille ei tahok kelevata~ (vrt. hylkii jotain)

~ronkloat toise ihmise asjojakii vaik minkännäköisest kuta pahemmaks saisiit~

(toisille pahaa toivovat)

~se koner rupesi ronklaamaa heti uuvekseltaa~ (vieraat

koneet, omat=taikakaluja)

~kyl mää viäresäni maata annan, mutten minä anna paikojani kronia~

(omaa neitojen käyttäytymistä, tutustuminen ennen

ronklaamista)

~marjastaja ronnii, ei otat tarkkaa~

~seun niin tytymätön ihminen, että aina sen pitää olla jostaki ronisemassa~

(omaan elämäänsä tyytymättömät, ongelma toisille)

~korppi kronkkaa huonon ilman edellä~ (ja hyvän, vrt. kokoajan)

~ku kronni männöö myötää ja kronkkaa siis tuop kuolleen sanomii~

(korppi, kuolleen eli kuolleen sukulaisen, vrt. heimototeemit)

~Vinkki on nuuka ja ronkelmoinen millon sille kelepoa millo ei~

(omia nimiä)

~miksikäs sitä siinä iankaike ronkeloittet, ota senkus otat~

(liiasta valikoimisesta)

~on kun kronkkahyttyine mailmal lopun erel~ (vaaksiainen)

~taitta tiättä saret ku tommossi isossi kronkhytössi tanssa tual ulko~

(sade tai maailmanloppu)

~ei noita ronkkahyttösiä ussein näe~ (ennehyönteiset)

~pirunheonen on semmonen kronkkelikonttinen~ (pitkäjalkainen, 

jokin korento, vrt. suden, haltijoiden hahmoja)

~korppi kronkkuu~

~korpithan kronkkuvak ko löytävät jonku raavon~

~vares kronkkuu~

~soon tullu liiaksi passattua, että siittä tuli marisiaksi ja oon jotaki aina kronkkumassa~

(nuorin lapsi, liiasta passaamisesta)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)