~se raasu huutaa nin kronkottaa lentäjessää~ (kurki,
omat vuodenvaihteet)
~se tietää kuolleen sanomii ku kronni kronkottaa~ (korppi,
kuolleen sanomii=viestiä sukulaisilta, korpin heimo)
~piti aika kronkotuksen~ (joutsenet)
~kurki kronkshautti~ (isot linnut, jumalten hahmoja,
ehkä luojahenkien, kaksi vuodenaikaa=kaksi luojaa?)
~niin kronkuttaa ne korpit~
~semmost enkelmän kronoo~ (enkelmän eli angervon)
~kronpuntti~ (ketomaruna)
~krontata~ (noitua, pilata taikomalla)
~Eppu oli taah kronttina~ (pahalla päällä, omat nimet)
~pääsiäisen aika se oli kronttimisen aika~ (noitumisen,
vrt. ennustamisen, omat vuodenvaihteet)
~pihilajakrontto katteltihim mettästä suora ja lievä~
(taipuisa pihlaja, jousipuut)
~se on nevapaikka, vieläkin näkyy siinä niitä kronttoja~
(kuoppia, onkaloita)
~älä ol noi krooho ei kukka flika su tykönäs uskal päästä~
(kovakourainen)
~krookka~ (pikkulasten jäykkälierinen kesämyssy)
~rooka~ (lasten turkisreunainen päähine)
~krooka~ (naisten ja lasten päänmukainen talvilakki)
~rupiappa tekkeer rooka mun tokalle~ (nukelleni)
~rookat oli tehty mustasta vaatheesta, siinä oli topninki lakissa ja kaulus,
joka panthin kiinin napilla tai nauholla~ (vaate=kangas)
~kylläpäs noi krooka tuol järvel ny krookkuva~ (silkkiuikut)
~krookka~ (isokoskelo)
~vares tule ja viä sinu, kos pyhke krookkas hia suuhu~
(krookkas eli räkäsi, vrt. karhu tulee, lasten opettaminen
omilla jumalilla eli heimototeemeilla)
~korppi krookasee raatoo~
~haukka oli krookannu sen~ (kanan, väärin ymmärretyt
petolinnut, jokaisen elävän olennon täytyy syödä)
~pistäs toi pata tohon krookkaan, että saaraan sapuskaa~
(koukkuun)
~krookkanokka~ (variksen kiertonimiä)
~se tappo sem miähen sittek kirveellä, mutta mitä häm meni krookkii~
(nälvimään, äkkipikaiset ja teräaseet, huono yhistelmä)
~älä sä tul mun asjoihin krookkima~ (toisten asioihin
puuttumisesta)
~kylläpäs noi krooka tuol järvel ny krookkuva~ (silkkiuikut)
~krookruah~ (pujo)
~kroomas kahamalollisen marioja minun astiastani~ (teki
vastoin tapoja)
~se krohmas mnu marjojan usseman kertta~ (marjat=kerääjän
omaisuutta)
~roopuntti~ (pietaryrtti / ketomaruna / hevonhierakka)
~kuka siäl alhal kruapis uskals kävelläk ko päivälläki oli peljätyksii nähneet~
(rotkossa, kummituksia)
~siihen kum mihir ruoppa tul niin sitä piti vaen savella paekata~
(riihen savilattiaan)
~tarttis viijä permilankoja tuonne aholle siellä on meho ruoppuja~
(metsojen rypemispaikkoja, omat pyyntikeinot=eivät pelästytä
lintuja)
~se kaivaa mahallaar roopin siihel lohiki ja siiher rooppiin se laskee mätinsä~
(pohjahiekkaan, lohijoet)
~painuh hakkeev vettä saunar roopasta~ (hiekkarannasta,
vrt. ruopata)
~se ei aorinko siihem paestar ruoppiin koskkaan~ (auringottomat
paikat)
~saattaa pudota niihir rooppihij ja kuljuhin~ (tunturissa)
~kallijossa o ruoppuja~ (rosoja)
~sellaisija ruoppuja ku tekiit ain et viskais, sievät kelkat ni väleihä niist
ol jalakset poikki~ (hyppyreitä, laskiaiskelkoista)
~koetappas tohitko laskea ruopista~ (vaaraan yllyttäjät)
~koko kojuki voi olla vissaa~ (koivu, visapuuta)
~kas tota Mattia, sem piti vaan ni heittää vähä pitkäksensät tohom penkille
ja nys se jo kroosaa hornaa, suu seläällään~ (akaan kieltä)
~hirvi kroosas sieramijaan, minä säikähin kauhijasti~ (ihmisten
lähellä eläneet hirvet)
~ennen min oon kroosee kun köhöjätän jonku karvanaaman murijun loukos~
(kroose=vanhapiika, lainasana)
~kroospuu~ (pujo)
~kroossi~ (kierumatara)
~sanajalka on kruavimpa, se o vähä hianompalehtistä~ (alvejuureen
verrattuna)
~joka on toas kivikkoa ja louhikkoa ja särkkie semmosie, se on rouvvie moata~
(särkät, kiviset harjut)
~kuura se om pakkasen huuvetta ja maassa krouvimpaa~ (pakkasen
huuvetta, vrt. haltijan)
~sitte se sato krovvii sadetta, se o vähä semmosta isompaa sadetta~
(isot ja pienet sateet)
~m ei saaneem mittään niillä rouvveilla verkolla~ (harvoilla)
~se kasvaa rouvvimmaksi se kaarna siitä tyvipualesta~ (tyvet ja latvat)
~se muistuttaa vähä siikaa mutta se ov vähä rouvvimpi se suomu~
(harvempi, seipillä)
~se kähisee ku kissa vähär rouvimmiv vaan~ (kissaeläimet,
sodankylän ilvekset, montako jäljellä)
~pilven koikale heitti vettä semmote kropaukse~
~siäl o vissi hiir ku siält kuulus simmonem piän kropaus~
~siä om maa jo vähä kropahtanu, rapakokki jo kestää~ (maan
jäätyminen)
~piäni sattee kropale oli äskö, ei semmone viäl mittää maat kastellu~
(porin kieltä)
~kaikki hää fuova ja alkka mut keske neeh hänel ussenki jäävä~
(ouduksutut keskeyttäjät, vrt. alottamisesta pitävät)
~se oli aina halunu kropatas se emä~ (iskeä nokalla, kotka,
pesälle kiipeävää poikaa)
~tuon tuostakis sarellak kropahutteloo~ (omat ajanmääreet)
~se oli ukkosem pilvi ko siinä vähä kropautteli sattaa~
~ei se poika korviansa kropahuta, vaikka sitä kuinka nuhtelis ja neuvos~
(siksipä juuri, itsepäisyys=itsenäisyyttä, tulisi kannustaa)
~nyk ku onn ollu suajaa ja pakkast, on hanki vahva mup päältä se
on nii kropeloo, ette suksek kuluu ihav valkuseks, ku vähäki suksii~
(tuusulan kieltä)
~saakutanakka sentän ku muu ny näin kropelosten keve~ (saakutan
akka, vrt. sakkeli=haukka, kirosanoissa omia ja vieraita jumalia)
~son onni kun rookaa tulla jokehen kropeloonen jää ei trenkää sitte peliätä mukuloota siältä~
(pelätä mukuloiden puolesta, isojoen kieltä)
~ojihin ja prutakkoohin tulee kropelojää~ (rosoinen jää, luonnonojat)
~satta kropise niet paika lotise, ei tämmösel sattel änä sisätyäkkän käi~
(kuusjoen kieltä)
~tuli kuuro päälle ja rakehia kropisee~
~hiiri kropiso~ (hävinneet kotihiiret)
~a kirppu ku männöö hää ei ole vaaralline, hää vaa kropajaa korvas~
(oma asenne eläväisiin)
~kapistelej jottain täsä aikanin kuluks, em mää mittään ulkona tarkenekkaan ollam mutta
jottaiv vähä kropistan tää sisällä~ (omat puuhat)
~siäl on yällä ollu kova pakkainen, se alkaa kropistaa maita~ (talvi)
~kora kropistaa prprprprr~ (palokärki, piripiripiri)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
