~nää ruunusammalet ̮on nii kaunihii~ (poronjäkälät)
~ruunuselkä~ (ristihämähäkki)
~kruunusiana~ (keltahaarakas)
~ruunusieni~ (korvasieni)
~älkäi ny eniär ruusaile, johan siit laittajakih hermostuu kun annatter ruokiitej jähtyä~
(ruuan pyhyydestä)
~mitä työ siin ruusailetta, ottakaa jokkain kuppinna yhtaikaa, ni ei toine oo paremp ko toinekkaa~
(lapsille, viipurin kieltä)
~se peä ol semmonem monmutkaner ruusane iso~ (koristeellinen, pahkasta veistetty
eläimen pää, vrt. haltijakuvat)
~koko kojuki voi olla vissaa~ (koivu, visapuuta)
~se o semne miäs, etei se kruussaskel puheijas, kyl se sano päi silmi niinkon asi o~
(kaunistele puheitaan)
~muistatko Lahja missä se iso luiner ruusattu koukku on~ (koristeltu
virkkuukoukku, omat luukoukut)
~ei sitä fruusattu eikä frääsätty, se sai ollan niin ko se oli~ (ulkonäkö)
~se tyttö vain ruusovaa ihtejään eikä ruppea mittää työtä tekemään~
(itsensä laittamisen vieraudesta)
~paikannimiäkin kruusatahan niin ettei pitäjälääset kohta tierän niistä,
se on Mietahan tie eikä mikääm Mieron tie~ (omituiset karttoihin painetut nimet,
oikeat paikannimet=elävät, muuttuvat tarpeen / sukupolven / yksilön mukaan)
~ruusoat niitä lapsijoa nii paljo, siit soavat sellaiset ärrit~
(hyysäät, ärripurrit)
~siell ei ruusata siell on suorat laijat jokkaiselle~ (syrjitä,
omaa arvomaailmaa)
~siumpas suksissas on kauniit ruusaukset~ (koristelut)
~antoo tok Eeron tukan kasvoop pitemmäks, se männöö niin korreeller ruusaaksille~
(kiharoille)
~ruusissa pijettiir ruokia kylymässä ja kesti se tulenni~ (savivati)
~nett ei kruusiastiat sovi heille~ (lappalaisille, vrt. liikkuva
elämäntapa)
~puur panttin kruuskipoihi~ (savikippoihin)
~paree suara siliä kun huanot kruusookset~ (koristelut, sanonta)
~eihä nyt oo ennää muotiikaa ruusookset ikkunavuorilauvois~
(vaihtuvat muodit)
~suksista Putasjärvem malli on kaikkeir ruususin suksi~ (koristelluin,
omat sukset=itse tehdyt)
~semmonen puinen ykskorvanej joss oli kansikij ja kruusukas korva, haarikka se vaan oli~
(koristeltu puuastia)
~nehä on sellasia vähän kruusullisia vaaleerruskehtavia~ (korvasienet)
~hoavassa or ruusureonaiset lehet~ (nirha / nyhä, omat ja vieraat sanat)
~akkunampostin syrijäkki ne on ottanuj ja kruusunnu ympäri~
(koristelleet, ikkunan syrjät, vrt. koristelemattomat nykytalot,
vasurit vallassa=kaikki kaunis häviää)
~ruusuttu niitä on, ja ruusuja ja viintoja mieki olem pikku tyttärennä niihin kutonu~
(vanttuita, kutomissanastoa)
~ne o enne ollun niin kovia ser ruusuum päälle~ (koristelun päälle,
vrt. koristelut=henkien sijoja)
~kruuttikukkane~ (aurankukka)
~muun krymppäys jakkun niim pieneks ette se meinanu änä millän konstil yl mahtu~
(kutistui, perttelin kieltä)
~viinmarjoi ol suuri krymssyi kori täyn~ (terttuja)
~tänä vuan oo nim piäni rympsyi pihlavas~ (hyvät ja huonot pihlajavuodet,
siri-lintujen puu, vrt. minkä haltijan)
~sii o simmossi pitkki kaunei rymssyi~ (kielossa, kevät!)
~pojall ol särjei aika rympsy~ (särkiä)
~se sanota rympsyks, ko niit o kolme onket yhres~
~annas tän ne sukat, ni mää krymöön niitä läppii vähä kiine, ennen kos panet
ne konttiis~ (jalkaasi, paattisten kieltä)
~ku tos Impin kans vaa krynättii ollam marjas~ (omat nimet, vrt. Impivaara,
mikä haltija)
~häm putos pikkuflikkana aeralt ja loukkas selkäs ja ny siin on kryssä vähä~
(kyttyrä, selän suojeleminen vammoilta)
~sitä piti joskus tullar ryssäämällä saarijen suojasa ko se oikein tormuutti~
(luovia vastatuuleen, purjeveneellä)
~ei seilipaatti men vastatuulee, täytyy kryssät~ (lainasanoja,
kuulostaa vieraalta keksinnöltä)
~tuulem mukkaal löysättiis sittek ku sitä piti ryysätä~ (luovia,
löysättiin purjetta)
~tuli nuaki kryssäämään, ninko se asia mullek kuulus~ (omiin
asioihin keskittyminen)
~tol flikal sil on aina sukat krämpäs ja niskat kryyhys ko Mikkolaisel~
(vrt. jollain eläimellä, mikon päivä)
~kyllä siitä tuloo pakkaanen kun kissi kryypää nuan takalle niott oikeen
tuhaar rajahan~ (tuhkan rajaan, kissin elämää)
~siäl on sellaanenkin krähikkö jottei siältä pois pääse~ (ryteikkö)
~yskää on niättä rintanin oikeen tollai krähisee~
~kataja om paha ko se krähisee palaessaa~ (rätisee)
~konttaa meijän pikku jo vaikkei se sillo pääsny ku vähä krähmimä~
(meijän pikku, omasta nimien antamisesta, odotettu luonteen
kehittymistä / suojelushengen ilmestymistä, vai kaksi nimeä,
salainen ja julkinen)
~aina sinä krähänyät vastahav vaikka mitä~ (teet vastoin tapoja)
~meirän muksut on yhtä mittaa krähänäämäs rahaa~ (vrt. karkkia,
leluja)
~se otti siähen tuaheh höytyyh heti valkeen niettä krähähti~
(omat sytykkeet)
~harakka kräkestää~
~kesäsi me kakara saatti ain olla metäs~ (omat kesät,
vrt. vieraat talvet)
~kräki~ (tukkakoskelo)
~hirvesarve o nin kräkise, muutamil on koukkunakki hirvensarvei~
(kräkise eli haaraiset)
~kräkistäjä~ (räkättirastas)
~harakka naura ja kräkistä nim paljo kovaste~ (naurulintu,
vrt. jonkin haltijan hahmo)
~närri kräkittää~ (närhi, vrt. narri)
~se maa oli sellaasta kontua, kasvoo siinä vähä männyr räkkyjä ja suakanervaa
ja juamukoota~ (juolukoita, kontu-sanan alkuperää)
~ei niissä ollul lunkkuja ja räkkyjä~ (luukkuja tai sulkimia,
uuneissa, kaikki metallinen=vierasta alkuperää)
~kräkilä~ (järvikorte)
~istuu hetken ja lähti taas kävelläk kräkkylöömähän kum pettuleiväm pistelöön~
(omat vertaukset)
~kräk~ (ruisrääkkä)
~Heikki-poijan pitää panna nukkumahan kun se on niin kräkkäänen~
(äkäinen, itkuinen)
~metpolkku ja yhre kräkskasa takka nous metsika, kyl mul maa kelpas~
(pelätyt metsäsiat, vrt. villi, ei voi tarkoittaa mäyrää)
~vares o nii viisas et se ottaa kräksyn avennost ja sit ko se saa kouku ylöös
ni se syä syätin~ (viisaat linnut, harakka viisaampi)
~se aina kräkytti sitte pihapuussa~ (harakka)
~kräkämänty~ (kitukasvuinen mänty)
~harakka kräkättää~
~pitäväk kova kräköötyst mennesäs~ (hanhet, omat vuodenvaihteet)
~kräkötä siin kun mikäkin rastas~
~vares kräkötti siin~
~kräköttää vair ruokottomastik ku sem pesäl likillem menöö~ (räkättirastas,
itsen puolustus, poikasten puolustus)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
