~se o semmonen krämppä ete siit saak ko poltimpuit~ (käppyräinen,
puiden käytöstä)
~em mää tommotten krämpäv viäresä viittim maata~
(vanhan ukon, sukupolvien väliset rajat)
~meijänkin kartnol kasva tomssi krämppäsi koivui, mut kyl nek kevästen kaunei ova~
(laitilan kieltä)
~siinä pitää olla sen seittemäk krimpsut ja krämpsyt~ (sen seitsemän,
pyhät luvut)
~Irjakos soon nuin hajottanu krämpsyt laattialle~ (lelut, lapselle)
~se huutaa semmosella kräneellä äänellä~ (ruisrääkkä)
~se pittää aina semmosta kräninää ettei semmosta viittes yhtämittaa kuulella, pois mää lähren kumminki~
(loimaan kieltä)
~älä aina siinä ränäjä~ (vieraat ränisijät)
~anna nyt sille likalle kaakku käteh, ehkei se siit ränis~ (likkalapset)
~joka asias mun veljän vastan kränittele~ (sisarusten väleistä)
~kyllä se kiltti laps on, ei se paljo kränittele~
~se on sit aika kränkhärveli, em miä viitti sen kans enää porukas olla~
(porukat ja joukot)
~menkkäs sitt erel taik tulkkap päräs mutt älkkäs siin eres kränkkistelkkä~
(lapsille)
~missä tuo sopii olemaa joka on niir ränkkynej jotta aina on toisten silimillä~
(paheksuen=tapojen vastaista)
~se oli si niin luijaa ränkkä ihminen ettei sen kans saanu kukkaan oltua~
(känkkäränkät)
~se on tuo Iita ihan kamala ränkkä, sen kielen alla ei pysy mikkää~
(juoruilija)
~ne on kränkyläisiä ne oksat~ (käppyräisiä, korpikuusen)
~mä kränkkäile mistää~ (valita, tiusku)
~kyl se kuusikik kränkkälöittee~ (kasvaa mutkaiseksi)
~mulla on ton kuapan takana kränkkäomena, se raukkanen kärsii~
(kituva omenapuu, puuystävät)
~mittääs vasten muutaman ihmisen täytyy aina ränätä ja ränkätä vastaan kaikisa asioisa~
(muutaman ihmisen, tapoja vastaan tekevät)
~ilm o ny niin kylmä, et täyty hyvin kräntät ihres ko nii pitkä reissuhu lähti~
(pukeutua hyvin)
~kootak kränyjä mettästä polttopuuks~ (karahkoita)
~paremmin se on niinko pensas, ei se oikiaks puuks kasuva, semmonen kränynen~
(pienikasvuinen, paatsama)
~auringo on ottanu kränään kiin kon ei se pikemmin alene~ (oksaan,
oma aurinko=lähellä ihmisiä, vrt. vanhempi / vanhin yksimaailmainen
maailmankuva)
~ei saanu olla mitään kuivii kränii~ (kuusenoksat, joista tehtiin
saavinvanteita)
~humalikas mieshä se o rena Sakkula kielel~ (paikalliset kielet,
vrt. keinotekoinen "suomen kieli")
~flikka on niin kränä, kun se meni yli unes, kun en mää kerkiny sitä nukuttumaan~
(elämää lasten kanssa)
~nii kränäse mettä läpi em mää vaa lähr~ (tiheän)
~se on nii rotkohiist, nii renaist kivluotoo, että on oikei hirvejä kävelläk kesälkih siellä~
(rotkot ja luodot, iitin kieltä)
~se iso kukko oli siäl kränäkkeen päällä~ (karahkan, metsokukko)
~siä kasvo sittes semmosta kränämettää siällä sualla, semmosta männyntarrua~
(tarrumännyt, vrt. taru)
~ränämänty~ (matala, vahvatyvinen)
~tollasii ränäpajui tos rannal~ (suuria ja lahoja, vrt. vanhoja)
~yöt päivät renaa, liekkö sitten kipoin~ (kipeä, lapsi)
~kuulestas siä Annukka, älä siä rena niit toisiin lapsii tän ain hännässäs~
(lapsille puhumisesta, eri sävy)
~miäs renas yätämyä kotiah~ (yötä myöten)
~sil Jussil oo semmone kränäväine luont, et see ai vänkkä asioi toissipäi~
(vastaan vänkääjät, omaa jos vieraan vastustamista)
~juuriskaloora unhottus yäks uuni ja nys se o ihan kräpettyny~
(loorat, maistuu lainasanalta)
~pualat on siä kalliolla niim piäniks kräpistyneitä~ (puolukat,
kuivat kesät)
~mukulana pruukattiin kerät kräppänöit ja niit sit poltettii~ (käpyjä)
~kräppäsorsa~ (tavi)
~syöpi niim paljo ettei voi saattaa lentää, kräppää vain siivilä vettä myön
ja tyyrää niinku sivakoila~ (kuikan elämää)
~men sä Seppo tuohon liimukkoon, kyllä mä hakkaan täs krässikös~
(koivikkoon, risukossa)
~krässikuusi~ (oksainen)
~mäel kasvo männyn krässiäine~ (männynkäppyrä)
~mitä krässempä mänty, sitä suurempa on oksa~
~krässämäntyy~ (lensi teeri)
~katavap palava et krätisevä~
~ei sunkhaan sole tuo meän sikiö tervekhään, ku soon semmonen krätisiä~
(sikiö eli lapsi, mikä heimo, alatornio)
~kehu on lujas, mutta krätäjämähän sitä jokahinen kyllä kelpaa~
(itsekehu, moittimaan toisia, vieraat piirteet)
~vaik krääkkä oj juur tosa ja krätisee niin sitä ei tahro vaan nährä~
(ruiskrääkkä)
~aamupäiväl mnä oli krättymettäs ja sit mnä kävi laskemas koukkuja~
(krätty=haarakas oksa jolla siima kiinnitettiin avannon reunaan)
~siel on niin krätä ilm, et siel kasta vaatteskin kaik, ku se lumi tarttu
kiine nii jumalattomast~ (jumalaton lumi, vrt. Jum=kesävuoden haltija,
sinitaivas)
~soon niin krävelö tua mirri kun ei sillen kelepaa mikää~
(mirreiksi kutsuminen)
~kyllä tua kakara on sellaanen krävelö, jottei siitä tuu ikänä ihmistä~
(ihmiset eli imiset, emän kaltaiset)
~kyl se poika uskaltaa räpää~ (korkeisiin puihin, ihmisapinat)
~minä olim mualima onnellisi immeinen kum minä saem pompommit ja nukej ja
sitä reetjaoholeipee~ (pompommit eli karkit)
~se om pohojane, tuullak krääjää~ (pohjantuuli)
~siel elopellos huuta simmonen krääk ehtokaure~ (elorääkkä)
~paulan toinem pää silottiij johonkir rääkkyyn ja sitten se tällättiim
poluulle~ (ansalanka)
~sillon tualla Maijalla kans sellaanen vanha krääkkyynen äijä~
(älä mene vanhalle)
~rupi krääkkymääm mun takanain niim pahuksem pahal äänel~ (ketun
ääntelyä)
~krääkky ku mikäki vares~
~kukahaa siält nyk kualee, ko paskakettu nii krääkky~ (paskakettu,
vrt. paskanärhi, vrt. pasha, pasa, paasiainen, sanat joiden
merkitys muuttunut)
~sehää krääkkyy kuv varis~
~krääkkäsorsa~ (haapana)
~ruviskrääk on jo kahrel ehtol krääkyttännyt tuo~
~kevättä se tiätää kuv varis krääkyy~
~tuahitorviilla ne oli krääkynym mettis jotta se saatihim pakenemahan~ (susi,
omat karkotuskeinot, elämää yllä pitäviä)
~kuinka se niim pahastik krääkähtää~ (korppi)
~se krääkääsöö sitten niin ilikijästij jotta se menöö läpi luirej ja ytimije~
(jänis, hädissäänkö)
~sittek kuunneltihin kus se sieltä krääkääsi saunasta tuotaessa~
(vastasyntynyt)
~kaakkuri krääköttää~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
