~kuhheellaa~ (kärpäset, sateen edellä)
~no siäl on niin hiliaasta, jott ei kuulu hengen kuhelmaa~ (mitään)
~ei siälä näkyny ei hengen kuhelmaa~ (ketään)
~se ukon kuhelohan tässä ruppeemakaovven istuskel~ (rupeamakauden)
~tuolla kutveekolla ku kävelöö niin sitä tuota lume kuhelota on jo iha melekee huaroo asti~
(kutveekolla=matalakasvuisessa metsikössä)
~rauta or rankiv veljeksistä, se ahjossa kuonina kuheloepi, viev vihasi mennessäsi~
(raudan lukuja)
~tul niin kova tuulispää ja tälläs niet kaik heinlappo olik kuheras~
~koir juakse hent kuheras~
~se on niim monikuheriaista kiheriäistä että se ei halakee~ (pahka)
~kuherpää~ (vaahtopäinen aalto)
~tämä lanka o vissi liian kiaru, kos se lyä tommotti kuherpäitä vaa valla~
(kaarinan kieltä)
~näil aikoohan ne territ ruuka kuherrella~
~a niihä työ kuherteletta ko tetrit metsääs~ (omat vertaukset)
~ne kuhertelee pitkim mettii~ (nuoret)
~siellä saaressahan niijjen oli hyvä kuherrella~ (nuorten)
~kuherteluot pesäse ympäril voa~ (muurahaiset, keväällä)
~kuherrus on yks lai kumminkin~ (soitimella)
~ensimäisest teeren kuherruksest yhreksäv viikkoo sullaav vettee~
(keltä kuulit, vieraat viikot)
~käivätten sillail siel kuherroksel~ (teerien soitimella)
~kun terret kuhertaa, niin kuherruskukko pitää herruutta ja toiset kukot saa olla vaan syrjäs~
~kuherruskuita, ku kihilosa olivat, istuttivap polovellaaj ja hallailivat ja lempivät
ja kattovap perrää, että lempiikö muut~ (vieraat kihlat, oma kuhertelu)
~nuarpari viät kuherruskuukaut ko teerempoja~
~pojat olit kuherusreisul~
~kuherrusvuasi~ (ensimmäinen vuosi yhdessä)
~onkost ny sit jo linttutte peliaika, ko teeri kuhers jo~
~terri kuhers, pyy pyrräil muuten~
~kyhkynen kuhertoa~
~tässä ne on kuhertanhee vyökauen, viskutelhee ja~ (nuoret,
kuiskutelleet yökauden)
~kalmak kuhisevat, kuhuväki, kuhiaiset, ku ruumista saatethan~
(henkien nimiä)
~kiehuu ku kuhiaispesä~
~kuhilajumala~ (kuhilaiden sitoja, vrt. alkujaan ihmishahmoisia / haltijoiden hahmoja)
~friijulla kuluku on kaikkein mukavinta, kuhilapimiän aikana~
(elokuun pimeinä iltoina, lainasana)
~käki laulaa lapohol, mut ei se kuku kuhilahal~ (heinän / rukiinleikkuun aikaan)
~peltopyitä on tuossa iso kuhilas~ (hangessa, makuupaikassaan,
maaningan pyyt)
~kuhinaa ku kusiaispesäsä suviaamuna~
~se oli niin kuhinaa tuosa kartanolla~ (pihalla, pääskysten lentäessä,
kotipääskyt)
~käärmeet piti semmost kuhinaa~
~miä imehtelin että mikäs kuhina se ol~ (käki pihapuussa,
nykyistä kesympiä)
~se käi vähä ninku sellaist kuhinoa ja rätineä~ (tulen ollessa irti)
~siin on semmonev vainijoj jalassa oja, ja keveäsellä se piteä aika kuhinan~
(luonnonojat)
~lumi kulluu nii että kuhina kuulluu~ (elävä lumi)
~ennen niitä oravia oli mehtät kuhinoillaan~
~on kuhinois olttu~ (lyhyissä lemmensuhteissa, kesä=lemmen aikaa)
~kuhan aekasa muhinoevat nii eiköhän ala kuuluva kuhinoetakii~ (tytön
ja pojan välillä)
~meilän äite tekkee sitteh hyvvää kuhinapuuroo~ (vispattua marjapuuroa)
~nevaanmaas on luhurikoot ett aiva kuhajaa~ (mesimarjoja)
~koha kuhajiit siel maantiel ja metsäs kihupyhänä~ (nuoret)
~se kuhissoo iham mustana sitä pikistä toppoo~ (toppoo eli hyönteistä,
maakirppuja)
~kyl sen sahlis ol voimaa, kun joi nin pää kuhis~ (vrt. väkeä)
~on ne muhinois mut ei paria tu, kovast kuhajoat mut siksii jeäp~
(omaa seurustelua, luonnollista)
~mää pistän nee vaam pannun kuhisema~ (lihanpalat)
~pata kiahuu kuhisee hiljaksii~
~siin täytys itek kans kuhista~ (teeriä pyydettäessä,
äänillä houkutteleminen, kuvia vanhempaa)
~sinä kuhiset ja kihiset yhressä paikassas, mutta minä lennän kuninkaan
kans ruvaallet~ (kärpänen muurahaiselle, eläinsadut)
~ne sitten kuhis ja puhis siel puussa~ (häirityt ilvekset,
hollolan viimeiset kissajumalat)
~nii kova myrsky että mettä kuhisee~
~oli ruvenna eessä kuhakehtamaan näkymätön, oli kuhissuj ja suhissuj ja alakanna liikkuva~
(harvinaiset henkihavainnot, näkyvä ja näkymätön)
~mitä sie kuhajat nii aikasii uamul ylliä~
~elähe sie kuhaja sie putuut sieltä, tule äkkijiä alas~ (lapselle)
~ne lyä silmäs kiij ja kuhistaa ja ravistaa päätäs~ (linnut soitimella)
~tuule kuhistele~
~petroloil pantii kuhjat heinii talveks~ (peuroille, porojen alkuperää)
~johan sinul on koko kuhja puuroo varil~ (omia mittoja)
~pietään illan kuhjoo~ (hämärähetkeä, ilman tulta)
~kuhjassa tässä vähän urvahin~ (illan kuhjassa, torkahdin)
~se oli jo hyvin hämärän kuhja, pimiähän se oli jo, iltapimiä~
~sumusäätä oon kuullus sanotun kuhujaksi~
~kyllä minä tässä keveän kuhjassa vielä yhen kankaam meinaan kutuu~
(talvitöiden jatkuminen)
~yöpä oli jo väki kuhja eikä enää täysin pimeä~ (kevään edetessä,
sotkamon kieltä)
~syksy taitaa tulla kun käyvät nuin kuhjiksi jo yöt~
~tuolla kylällä kuhjoo kuulin~ (huhua)
~oli tietänys sitä kuhjoo~
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)