~laskuja~

~heitähä se märkä kuhja pois piältäis, pua kuivamua ja käy taloks~

(parikkalan kieltä)

~mokoma kuhja~

~eihän se ukonkuhja mihkiä kerkii~ (omat voimasanat)

~mitä sie siellä enniä kuhjat, tulev veikkone jo pois~ (vrt. kuhnit)

~missä hiän kuhjanoon koko päivän~

~kuhjapää on lainneem puhkiava osa~ (vrt. vaahtopää)

~sinn out semmonen kuhjapeä~

~sitä ei tiijäm minkä närriin persiillä se kuhjaa~ (karhu, kuusen juurella,

vrt. lehtikuusen, pyhät puut=yhteydessä pyhiin eläimiin)

~ei siinä aota mikkää, syksy siitä tullee kun käöpi nuohi illat niin kuhjoksi että~

(vaalan kieltä)

~on tok hyvä kun on kuhjo että ee paa halla tookoja~ (kuhjo=sumu, usva)

~istua kuhujotti täs myähään illalla~ (vrt. kyhjötti)

~tuol Munteel päin ne sanoo tenttuu kuhjuks~ (mäkeä, oma kieli,

paikallista)

~on jo niin kuhujua ettei nää kuka ketäki saattelee kotia iltamista tullesa~

(syksyllä, hämärää, pimeää)

~sillon kuhujun aikaan se siika parraiter rantausi~ (siikatietäjät)

~koko päivän voi olla kuhujumi~ (sumu / pilvinen ilma)

~palavapa tahto tullak kun turkki päällä kävelläk kuhujutettaan~

(palava eli kuuma)

~kuhka~ (huuhkaja)

~toiset makai viäl etteiväk kuulleekkan mut mää kuhkain aamuul varhain ylhääl vaan~

(pyhäjärven kieltä)

~aamu myöhäsee nukkuuvat ja illat kuhkaavat ylhääl~ (tekevät vastoin tapoja)

~iso musta töyr ol kuhkea näköne~ (teeri)

~yällä sik kuhkei~ (noita, noita=yönoita?)

~mitä sinä kuhiit viä lait ittes maata~ (laittaa maaten)

~mitähän sil onkiin aina sellaist kuhkimiist, kun täytyy viel pimeis tehlä~

(pimessä tekemisestä, päivän vastaista)

~mää ole suu kuhkin ussemast paikast, mut tääläk sää ole~ (laitilan kieltä)

~kuhlleikko~ (pehmyt / mättäinen suosammalikko)

~kulhiaine~ (niskaluu, säynävän päässä)

~semmoinen kuhlu~ (oravan pesä)

~se ties ihaj joka tentuj ja kaikill ol nimi, vaik siin ol minkälaine kuhmake~

(tentun eli mäentöyrään, nimeäjät ja nimiä ihmettelevät)

~siell oj jo vähän ninku pilevenkuhmakkeita~ (taivaalla)

~siel oli ain yötiseen aikaan kuhmeita~ (kummituksia)

~kummitussa kuhmehtivan~

~ihminen kun lankeiloo niin siinähän tuo kuhmo tulloo~ 

~kuhmolainen~ (musta lohi)

~tuoll on tuas sellaene saeppileven näkönen kuhmu~ (pilvi, kuhmupilvet)

~kuhmuksi käskethääm pattaa jossa ei ole jalkoja paljom mithään~

(hoon kautta)

~pilivet mänkee Pietariin, kuhmupilivet Kuopijoon~

~on kuhmupilivijä~ (kumpumaisia pilviä)

~elä sinä kävellä kuhmuttele muihen makkuuaikana~ (tee vastoin tapoja)

~se sitten kuhmuttaa pienempiisä ihan myötääsäk~ (poika,

vrt. voi henkisesti pahoin, vrt. pahoinvoivia nuoria paikoilleen pakottavat

skoulut)

~lapsem menöö miäli kuhunaksi niiv vähästä~ (pahaksi, 

suurten tunteiden aika)

~mitäs erinomasta se aurinkokis siä kuhnailee~ (elävä olento)

~siinä ei saanup paljo kuhunailla yhtää~ (verkonnostossa, kovalla tuulella)

~pijam minä siellä juostak kuhunasen~ (omat matkat, omilla jaloilla)

~hiekalla kuhnastiin ne kupit valakieksi~ (omat pesuaineet,

oikeaa luomua, vrt. luomua teeskentelevät kaupat)

~ai hän kuhni ko hän kerra on kuhnakkaks syntyn~ (syntyä joksikin)

~tul viekkast ny vaa, mitäs siel kuhnaloittes~ (viekkaasti eli nopeasti, 

perniön kieltä)

~moom monaasti ajatelluj jotta mihinkä tuo Valu on tullut tuollaanen kuhunari~

(vrt. vallu, jalasjärven kieltä)

~kyllä se kuhnehttiihim mahttaa van kyllä käpälättil löyttyy~ (tarvittaessa, 

nopeutta karhulta)

~kuhnneikko~ (mättäinen suosammalikko, vrt. kuhnia)

~mek kuhnii ja pa valkee paran alle, miä tulev vaatteit pesee~

(kuhni=ulkona oleva keittopaikka)

~illat kuhnitaa eikä männä moata sitte lohotettas puolille päiveä~ 

(lohottaa=maata, vrt. loito)

~olit vissiin kuhnimaas tuol Lohisiihiekaas, siel ko lammoo koko päivän kyl mustuu~

(päivettyy, koiviston kieltä)

~kun on semmonen hijas ihmine, se kuhnistelii ja kuhnuvoa, siit eej oom mihinkeä~

(oudoksutut kuhnailijat)

~siitä tehtii kuhniveskii, ja lasta vannattii jotta ottaa jaloillee, käyp kävelemmää~

(kylvetettiin lasta, veellä johon lisätty peltovanhasta, heinien nimiä)

~se on simmonen kuhnoo, ettei siit mitään tyätä tul ettei siit tul uutta eikä vanhaa~

~semmosta kuhnua~ (pehmeää sammalta)

~tos kuhnuvelee eikä tul sev valmihimpaa siit~ (tulla valmista)

~se on semmoner repakka ettei om mikkään kuhnus~ (reipas, vastakohdat)

~voi sitä riivatun kuhunusta, ko jäi taas vähkyröimähä tuonne jäläkikätehe~

(kemijärven kieltä)

~sitäk siäl koku päivää kuhnostat yhren tiinonpeson kans~ (tiinun pesun,

toisten töihin pakotetut kantasuomalaiset eli lappalaiset, "työelämän"

sairasta alkuperää)

~ei sit pirä tual viisteh kuhnosteleh, nuar ihmiin~

~päivä männyö kuhnustelles yhe piene työn kans~ (vrt. vastenmielisen työn,

omat ja vieraat työt, omat=vapaasta tahdosta)

~sillä sitä kuhunutettìj ja tuli valakeat penkit~ (tuohipesimellä)

~en ouk kuullut en kuhuja en kahuja koko asiista~ 

~ne ov vua semmoesia kuhuheiniä, suoheiniä, kuheloeta~

~ku kare puhkes ni siitä tul kuhurpiä~ (aallosta, vaahtopää)

~hukansammalikko se on kuhveata kävellä, se on niim pehmyttä kuhveikkoa~

(vrt. hukkien makuupaikka)

~alakaa olla jo vaikija liikkuva mettässä, varsinki kuhuveikoilla, kon on jo 

nuin palijon tuota lumen tohkuraa~ (lumi!)

~tuota lumen kuhvelia alakaa jo aurulla paekalla olla jo iha tarpeeks~

(aurulla eli aukealla, vrt. aurajoki)

~semmosta kuhvelikkoa poukkusta möyleikköä~

~kyllä sitä saapi kuhuveltaa väsyksiisä asti, ku kulukeepi tuolla suolla~

(vrt. kuhnia)

~kuui~ (isokuovin ääntelyä)

~kuikko panee kui kui kui kui~ (kuikka)

~jos ma olen kotona hämärän kuihaan asti~

~vartutaa ny illan kuihaa~

~minä hyppiän sielä pimeän kuihassa~

~sullon kaas kaikellaasia kuihahroksia, kun sun tuannekin piti lähtiä~

(oikkuja, mielijohteita)

~siellä ol väk niin kuihkeissaa~ (odotuksen jännityksessä)

~se o nii kärkäs lähtemään jos kuka mitä kuihaottaa~ (ehdottaa)

~se on nin toemeto ettee se itestää ossoat tehäm mittääj jos ei toeset neovoj ja kuihaota~

(konginkankaan kieltä)

~vähä kuihoatti lunta maahan~

~paras on pysyä erillään, eikä lähteä kaikkiin kuihautuksiin~ (houkutuksiin)

~satteethan ne kuihuttaa lehen kannan että se katkijaa ja tuulihan se sen reppii~ 

(irti, lehtitietäjät)

~kuihka~ (kuovi / kuikka)

~se jänis kuihkas sitä ahor reunnoo~ (juoksi)

~kuihkooha miullennii, ku lähet~ (kuiskaa, vrt. toisten nukkuessa)

~tuu syrjään niin minä kuihkoan sulle, ettei nuo toiset kuule~

~mistähän ne sae kuihkeita~ (tietoa, edeltäpäin, tulevaan liittyvää

taikasanastoa)

~oom minnäej jottae kuihkeita kuullus siitä~ (huhua)

~saa kaes sieltä jos minkälaesta kuihketta ja suihketta jos niitä tahtoo kuunnella~

(huhuja, juoruja)

~elä sanok kuihkollen kuihko sanoo kaihkollen, ja kaihko kaikellen kylällen~

(juoruilusta)

~se on ollu ihan sikijo nyt vasta kasvook kuihottanna~ (lapsi, kasvanut nopeasti,

sikiö=pieni lapsi)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)