~niin kauvvan ollup poutaa, että kasvikki oikeen on kuihtunee~
~laeho kuihtuu kevväellä pohjatuulilla~
~laehtuuhan sitä ja kuihtuu ja moa viepi puoleesa~ (vanhana, vrt. omituinen
taivasusko, maa=menneisyys, taivas=tuleva)
~se oj jo kuihtunup pois se tapa~
~se on kovin kuihtunus se järvi~
~Tahvolais-Tepa, se on sellane kuihuttelija, ain se nuorempiijaa kuihuttelloo
kons mihikii ilatekkoo~ (houkuttelee, ila=paha, vrt. ilari, ilkiö)
~mie tiesi jot se ämmä o sellaine kuihuttelija~ (salanoita)
~alko kuihuttoos sille~ (kuiskia, puhua salaa, taikuuden kieltä)
~Petuha se kuihuttua toista hupeluo tekemiä niitä sellasii tuhmuuksii~
(omat nimet, lyhyitä)
~se vähä sato kuihutti tuas lunta lissiä~
~ahava se on joka purroo laehot kuijuttaa~ (vrt. pohjantuuli)
~kuatra laulaa ilmassa kaa kaak~ (kuikka, tietää vesisadetta)
~kuatra järvessä laulaa kuik kuik~ (tietää kylmää ja pohjoistuulta)
~mites se kuikko kuikahteluo~ (vrt. kuatra)
~kun kuikka kuikahtaa, nil lumi luikahtaa~
~jos kurki kuikahtaa ni sillon suo sulaksi tullee~
~kuumastippa paahtaa aurinko, tässähän jannoon kuikahtaa~ (nivalan kieltä)
~hieskoivussa on oksat semmoset kuikaleet, männööt alaspäi~
~semmonen kuikale kun suvenkorenta~ (korento)
~mitä sie siin kuikalehat, tule antamua kättä~ (lapselle, ujostelet)
~sitkeetä kun kuikallihhoo~
~se on sitkkee kun kuikannahka~
~on kuikampellolla valakiita lampaita~ (järvellä, vaahtopäitä aaltoja)
~kyl nyt on tuas kuikanpelto karhittu, jotta ei siinä vaot tunnu~ (peilityyni järvi)
~se on nii tyyn ku kuikampelto~ (järvi)
~jopa on kuikampelto möyleikkönä~ (lainehtii, järvi)
~järvellä näkyy jo olovan kuikampeltoja~ (tyyniä kohtia)
~joka on rannalla niin kun kuikampesä~
~siellä on niin vetinen kel, jotta kengät vuatii tervoo, ei riitä kuikan
rasva voiteeks~
~tämä velli on keitetty kuikar rasvasta~
~sinä taesit voejella ihtes kuikanrasvalla~ (järveen pudonneelle)
~ihaj jouvvuttiin kuikansoitimella viettämää yö yhessä nevan saaressa~
(märässä ja kylmässä paikassa)
~kuikas se huuta sillail ykstoikosest~ (kukui, kukui)
~kun kylymällintu kuikattaa, tulloo kylömä ilima~ (käenpiika)
~sitte äkkäsin sen koppelon, ko se kuikelehti mannolla~ (puun keskirungolla)
~kurela om pitkä kaola kuikelo~
~tuov venet tuosa o oikija kuikelo, niin kaitanej ja pitkä~
(raahen kieltä)
~tyttö kun lauloa kuikerteloo~ (oma elämä laulattaa,
vieras kiroiluttaa)
~se kuikertelloo ja kaukertelloo yhen poloven sinne toisen tänne~
(tie, polven eli mutkan)
~mitä se tua kuikii nurkan takana~ (vrt. kuikoilla)
~elä määk eläkä kuikistelek kaivvoon kaivoukko tukasta silipassoo~
(kaivon ukko eli haltija, ukot ja akat)
~harakka jos akkunasta tulloo kuikistelemaan niin se on kuolijaksi~
(tavallisesta poikkeava käytös)
~kuussanka kuikittaa~ (tiainen)
~kun kuikka kuikahtaa, nii lum luikahtaa~
~ja samotes syöp kuikka, mutta jos missä kuikkaparv on ni sieltä suap kalloo~
(omat opettajat, pyhiä eläimiä)
~se män kun kuore kuikan persiiseen~
~kuikka kestää keitteek kuus vettä kuiviij ja seihtemännen suolan kans~
(vrt. ei ole tarkoitettu ihmisen ravinnoksi)
~kuikka sattee eellä laalaa hyvi, tokko saat tokko saat~
~kyllä kuikka peltonsa karhitsee~ (keväällä, lunta sataessa sulaneen hangen päälle)
~kyllä kuikka jalakasal löytää kum persek kastuu~ (sanonta)
~kuikka jollei ooj jalakoja, vettää noukalla ihtesäp pessää~ (nokalla, kuikkatietäjät)
~saokko karvasap pittää kuikka kuulut höyhenesä~ (kuikan höyhenet tiukassa)
~kuikaj ja kaakkurim parku tietää rummaa ilmaa~
~kuikka on ysö ja se säveltää järvessä säijjen eellä niin rumasti~
(rumasti?, yksi kauneimmista äänistä keväällä)
~kuikka tuloo heinätakka seliäs~ (kuovi)
~ei hepo kuikkaan kuale, lammas rantaraukoseen~ (kuoviin, rantasipiin)
~hauki maalla maariast, kuikka sualla suvipäiväst~
~nii on kova nahka kakaris ja kuikass~ (kaakkurissa, pidetty eri lintuina)
~sae tulloo kun kuikka huutaa~
~ku kuulet kuika eäne, älä mä järve jeälle~
~sillä on kaola ku kuikalla~
~kuikka~ (silkkiuikku)
~kuikka joka kuikuttaa, muuta entiijä~ (nimeä, käenpiialle)
~kaikkija nuita semmosija takajalakasija lintuja ne sannoo kuikaksi~
(kuikka-sanan alkuperää, eri kuin kukui)
~kyllä tuo on kumma kuikka ko se ei syö~ (lapsi, laiha, luiseva)
~siellä kun sittem palolla syötiin sitä mustikkahilloo johon suoloja pantiij ja
ruisjaahoja sekkaaj ja syötiin sittel leevän kansaj ja kuikassa ol sitten suoloo~
(kuikka=tuohinauhasta punottu suola-astia)
~ookko sinä uinu kuikan kans vai muutoonko olet kastunu~
~tyttö tuli marjasta ja oli märkä kun kuikka~ (omat vertaukset)
~taijattii kuikkoo soutoo~ (mutkitella / pitää huonosti perää)
~ehtii kuikan pesijä~ (soutaa mutkitellen)
~heittää kalasolla kuikkaa järvee~ (heittää kuikkaa)
~nakkaa kuikkaa koko kirvhellä~ (nakata kuikkaa, heittää järveen)
~kuikka ottaa vallan pellossa~ (juolavehnä)
~kuikkoa, siin ov valkonem peä, se kasvaa soila varain keväilä~
(suoheinät)
~tuli hiljakselles kuikkaillen ko pelkäs et mööhätää~ (nuhdellaan, lapsi,
nakkilan kieltä)
~mitäs tee siälä tirskutte ja kuikkailette~
~hyö pilikistel mittee se Pekka sielä kuikkailloo~ (vrt. kuikoilee)
~on se vaa talve yli kuikkailt~
~sielä se kuikkasee ko peltoja tehhän~ (kuovi)
~etkä sä siitä sen tuoreemmaks tuv vaekka mite söisit, samanlaene kuikkanaha
sot aena ollu~ (laihasta)
~siltähä se Kaesa tyhjin toimin kotiit tul, ku soo sellanen kuikkana,
ettei kehannu pyytiä häkliä laenaks~ (hartolan kieltä)
~kyllä te nauraah hikerrättä, vaen kuikkanokkana oesitta, jos vahinko tullee~
(noloina, utajärven kieltä)
~kulekkii om pahaa, jos se on kuikkapäätä, mul loimlangan täytyy ollat tasaist
ainakin, siksi ei kuikkapää lanka kelpa~ (liian ohutta lankaa)
~se on sellai kuikkasilmä, kuikistelee, ei se suoraa kutaa kattos silmii~
(vrt. ketää)
~myö käytiin kuikkimas siel pensaiten takana sitten että noin vielkö niit paljon
oj jälel~ (vauvoja suossa, mistä lasten kerrottiin tulevan)
~mitäs siel over ravos kuikit, tur reilusteh huoniesien~
~kun kuikka kuikkii, ni lumi luikkii~
~hiilevväjem polkujaki oli puskainalustat täynnä kun ne kulki vaan kuikki siä~
(hiilen väen polkuja?, vai hiien väen)
~kuiva kun kuikko~
~kun kuikko kuikahtaa nil lumi luikahtaa~
~josei ennen kuiko huutova syönnynnä kalua~ (syönyt kalaa,
söi sammakko kesällä)
~talvi joutsenen takana suvi kuikon hännän alla~ (omat vuodenvaihteet,
vrt. luojajumalten eläinhahmot)
~kuikko se on, kuikoks sanotaa semmone iso veslintu, joka sannoo että kuikko kuikko~
(vrt. kukui)
~Hannullahti on semmonem pitkä kuikku~ (kapea lahti)
~kyllä se on arka kun kuikkujänis~
~kuikko niin kuikottamalla laulaa~ (kuikka)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
