~soon semmonen kuikuilia ettei se näyttäsi itteensäk kellekkää~
(kihniön kieltä)
~seu semmonen kuikujänis jottei se uskalla mittää~
~sorsa kuikuksel järvel~
~seittyinen kuikulainen~ (pieni ja hoikka)
~siin sitä vaa on mentty kuikutelttu päiväst toisse, kunnei kualemaka ol tullu~
~sev verran on jauhoja säkin turussa että juur ja juur kuikuttelemalla
joulun yli päästään~ (turussa eli pohjassa, turku=suomen pohja)
~kuikutteloo kesällä~ (kuovi)
~se aina kuikuttellee niille~ (vaari lapsille, omat opettajat)
~se tulleepi pijan kesäki ku kuikutin huuti tuolla lahella päin~ (kuovi)
~kulli ku kuulet kuikuttaa sillo alkaa lumi luistaa luikuttaa~
(kullin eli kuovin)
~kuoviki kuikuttaa sajetta~ (vrt. sateenhaltijan hahmoja)
~tualta joesta ov vesi niin vähentyny että siä ov vaan pohjasa pientä kuikutosta~
~koitin kuikuttoah Herram puoleen että jos kuolema tulloo että en hukkusi~
(väärä osoite, hukkumisen uhatessa tulee ottaa yhteyttä veen henkiin,
herra=kammottava valinta jumalan nimeksi ("lord"), suomessa inhotaan herroja,
vrt. oma sana hera, heruttaa)
~men lämmittelemää pesä viäree, jos su o vilu~ (tulen pesä)
~et sua nousta niille kuikuuspuille, voit puota ja koskettoo ihtees~
(lasten opastaminen järkevään elämään)
~kuili~ (mutka ojassa tai purossa)
~katok kun kuilistelloo niin ku Misam poeka~ (misan poika, haltija?,
vrt. obinugrilaisten mis-henget)
~järviki on nuin kuiva, ei oo muuta ko tommonej joen kuilu vooj jäläjellä~
~om palijo huanommastim marijoja kum mennyv vuanna~ (vrt. kesänä,
vuosi=kesävuosi / talvivuosi)
~pitää olla pitempiä kum piru, valkiampia kul lumi~ (pellavien,
vrt. mustempia, piru=korppi)
~ainha se ukoilma o kovemp ku akailma~ (ukko ja akka, haltijaparit)
~kettu poraa vähä erinomasesti, niin se poraa niij juuri kun ihminen~
(pyhät eläimet, ihmisten kaltaisia)
~senkin se pani niim päreiks ku ollaj ja peäsi~ (salama koivun)
~se on kahen kolomen korkunenki ku, muut hylykeet~ (harmaahylje,
saloisten hylkeet)
~ketujjälkiä oli aivan ku pirstana se latu~
~minulla on ollus seittemäl lasta mutta ei eläk kun neljä~ (vieraat
suurperheet)
~ei oop perettä kun jos kymmenkunta henkee~ (koko perhe,
mukaanlukien isovanhemmat, kaikki)
~hää ei tulekhan ennen kö se on kesä~ (västäräkki, häneksi kutsuminen)
~se Kellomäki oli, sii lähel, se muuta ko jooen yli tultii vaa~
(omat kellot, vrt. sinikello)
~minä näin unta siinä vaikka ei ku silimäk kävi unesa~
~pulukka saathin köykäsemäksi ku se että tuo ahkio~ (pulkat ja ahkiot,
vrt. ihmisten ja porojen vetämät)
~karhulla on puoli mieltä ku se että miehelä~
~ne oli ne tytöt omakutosissa voatteissa niin Ellit kum Martat kun Aenotki~
(tyttöjen nimiä)
~vanamuori kyssyy, kust siul nain on otettu, ja kui hänen nimi~
(mistä vaimo ja minkä niminen, uudet sukulaiset)
~ei uo täs niim paksuu mitteä mist mie näyttäsin kuim paksut ne olliit~
(koivut ennen, oikeat metsät)
~issäi ain sano et kui o kelvoto kuu ko riippuu kynsistää~ (kynnekäs kuu,
omat jumalaiset, jokaisella eläinhahmo, vrt. pöllöt)
~siittähän sai vaikka kuim palijo~ (seipejä keväällä, ojasta,
oikeat ojat=täynnä elämää)
~tässähän kesällä on kuin ussein keärmeitä tällä, kuivalla, kuummalla~
(käärmeiden kesä)
~ärreä ei kuim mon osant sannuukkoa~ (ärrää lapsi, vrt. vieraaseen
ärrään pakotetut nykysuomalaiset, oma r=luonnollinen variksen ärrä,
tai korpin)
~siellä jaattiin niitä lahjoja sukulaisiillej ja vieraillenkiim mitä kelläkiin
kuim paljo ol antaa~ (häissä, vrt. omituinen hääparin lahjominen,
itsekästä vasurimeininkiä)
~kuinkast teil jakseta~
~käytihim mettäs useen kattomas jotta, onko karvapäätä kuinka jo~ (niittyvillaa,
mihin käytetty, kuiduksiko)
~kuinkas sitte suu pannaan~
~kuinkas työ nyn näin kylmäl ilmal läksitten~ (ilmojen mukaan liikkuminen)
~kuikas pal olet laittannum marjoi ny oikein~ (talveksi)
~sitä piti mennäk käveleen kartanollej ja kattuas sitte kuinka sievä jäläki tuli,
uuvvella kengällä~ (pihalle, lumeen, itse tehdyt kengät)
~kuink oh hyveä selekään toe lämpönev ves~ (ilo pienestä)
~niim monta vuotta ellää kuinka monta kertaa se kukkuu~ (käki,
vrt. vuosia naimisiin, kaikesta ennustetaan)
~ei ne siehen nähen kuinka niitä on niim paljo tee~ (pahaa hirvet,
keuruun hirvipaljous)
~viimen se hoksais konstin, kuinka laihin hään poikkii pitäis saada sieltä~
(pesästä harakan, kettu, eläinsadut)
~ei tämä mailma tuut tästä sev valmeemmaks vaikka täälä kuijja kauvvan olis~
~vaikka kuink ovat häijjyjä, kuinka häijjyttelevät~ (lapset,
silti en anna piiskaa, tapojen vastaista)
~mää istuin ehtoolla tosa vaikka kuinka ja kauvvan~ (omat ajanilmaisut)
~ihimisiä oli kuinka kamalasti~ (oudoksutut ihmispaljoudet)
~oli petäjässä ollus sitte karhum poeka, kiivennä kuinka korkeallep petäjään~
(oikean suomen luontoa)
~se on äkänen uistimessa, tuntuu että sielä on kuinkaki suuri kala~ (säyne,
sisukas, vahva kokoisekseen, omia hyveitä)
~oli niitä talloisa malkakattoja taikka tuahikattoja, kuija kuistekkis sanottiin~
~niim mettä vastaa kuinka sinne huikatha~
~ei sielä mailmala nii hyvä ole ollak kunka luulee~ (mitä kauempana
kotoa sitä vaikeampaa tottua elämään)
~ei martinkuinen talvi pysym muukko joskus ja sillon ko se pyssyy ni s onkin kova~
(martinkuu eli marraskuu, martti=eläinhaltijoita, vrt. marten)
~ol niitä sellaisija pohuja että sanovat aovvoovaa mehän, kuisija pohuja~
(pohuja=noitia, kuisija=muinaisia)
~et kuinkaa häntä soa pittää käsissäis, niin on limakas~ (made)
~ei kuinkaav vahvaa tartte ollakkan kun se jo kantaa~ (jää)
~ete mnä sitäkä muist et kuik kässi se ol~ (kuinka käsin, miten,
kustavin kieltä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
