~kun kuivaas tua tiä jott ei se olis niiv vetkaa~ (liejuista, nurmon kieltä)
~tuli yhrestä runkosta monta säätä sittek kun ne kuivi~ (lehmuksesta,
liotetut niinet)
~täss om myönteinem mäk, pijan se kuivaa~ (etelään viettävä)
~ja reivi kuivahan vihithän, huonhen seinälekki, tai puittev välihin~
(pitkäsiima kuivumaan, kuulostaa lainasanalta)
~pakkasella jeä halakijoo ja sillon se kasvaa, ves ruppea kuivamaa alta pois~
(jäätietäjät)
~se jo sieltä Lentieran vesistä alakaa kuivamaam päen olla tulva~
(sanoi kuhmolainen)
~jää mene, kuiva kokko, se lyö simmossi raavoi, ku sanota raumaks~
(rakoja, railoksi, vrt. Rauma)
~sev verran nyp pakaisti, että toi lika kuivi~ (loka, hyvä!)
~ja se on ihmmeeh hyvä kun kuivvaa hyväks tuola, ulukona seinälä~
(lahna, kuivatut kalat)
~ku se kata tuloo sinnen ni se kuivaa aiva~ (mänty, kata=tervaroso,
vrt. kata=isoäiti)
~kun se puuhum pökkää niim puu kuivaa~ (turilas)
~kuivannek katajar ränsä~
~kyllä se vielä nauru kuivaa ja hymy hyytyy~ (nauru ja hymy)
~kuivamaha ne pit nii kuivaks et oikei, siit vast patoa~ (pataan,
parantavat heinät, keitettäväksi)
~kuivahmalo~ (kelta-apila)
~kuiva ahmaloheinä~ (keltamaksaruoho)
~no oli ne pyykkivaatteet nuoralla vähä kuivahtanusia~
(jalasjärven kieltä)
~kolomeik kerttoo illassa minä muutin niitä, kuv vähän kuivahtivat sittep
panim paksumppaaj ja peltilöillep panin~ (kaloja kuivatessa, uunissa)
~on sielä jo kastes sev verra kuivahtanu, ettei varpaak kastu~
(aamukaste)
~metsäst pit käyv enstäinki kuatamas hirret, sit ku ne vähän kuivahtiit,
sit tehtii tuvat~ (hirret, kuuluvat kansalle, vrt. omituiset
"metsäyhtiöt")
~ei ne pysys seinäsä eikä mittääj jolsei ne vähä kuivaahra~ (hirret)
~uotak kuham miä vähä kuivau~ (ristiinan kieltä)
~kerkijää vähän kuivaotuo~ (kylpemisen jälkeen)
~jotta ne ikääv vähän kuivaantuu~ (pärepuut, puron rannalla)
~kuiva apila~ (musta-apila)
~käärmeenkukka~ (kasvoi kivikkoisella ja kuivahkolla maalla)
~Karimaam puu on kuivakkuva ja lylyä niin ku luu~ (muhoksen kieltä)
~sitä kasvo semmosella melekein kuivahkolla moalla~ (karhunsammalta,
karhut puuttuu, voitteko palauttaa)
~kuivaili siinä pesän elesä itteensä~ (uunin pesä, vrt. tulen)
~myä niit nuattoi kuivaalttih sellases kojus~
~sen ku kuivaili, vitkon kuivaili ettei se halakee~ (kuivasi hitaasti,
lepän torven tekoa varten, vrt. vitkutella)
~sitähä oli, ihan niin kun kuikka märkänä~ (omat vertaukset)
~kääntelemään et neek kuivaili~ (turpeet, mihin käyttöön,
vrt. saamelaisten turpeilla katetut talvimajat)
~takku on sellaist piäntä heinää, joka kasvo kuivasel paikal~
(takkuheinät)
~semmosta pientä ja, kuivasta mehtteä~ (pienet mehtät)
~hiijjestäkös ne tietää, missä niiss o oksasia, missä kuivasia kohtia puissa~
(hiijestä, ne tietää, vrt. me)
~kuusen kuivajaenen~ (pystyyn kuivunut kuusi)
~kuivajaenen on hyvä palamaan kun se on niin tervasta puuta~
~arvoopahan sen että eijj ous sev verosta kuivakalakukko kuj jos on tuorekset
kalat vuan syöp sitä sittäe~ (kuivatuista kaloista tehty kalakukko)
~juhularuakana oli aina kuivakalapärinät~ (juhla=joulu, juhu, juha,
oma vai vieras sana, ju=viittaa omaan, vrt. volgalaisten ju=taikuus)
~hauki, siika ja ahven se kuivathan, niiton ennen ollu isot tunkiot pirtin
nurkassa kuivakapoja, kesäleipää, sanoi isävainaa~ (kuivattuja kaloja,
sisätunkiot, sanan alkuperää)
~kuiva karriaanenkin kasvoo miähem peukalom paksuusta~ (piikkiohdake)
~ne pernat tuli niin kuivakkahia kul liämi kerkis kuivaa niiren kiahues~
(alavuksen kieltä)
~on niin kuivakasta kangasta ettei siinä kuusi kasva~
~toi lauta oj jo kuivakasta, mutta ei se ov viä ihan kuivaa~
(kuiva ja kuivakas)
~kuivakast se on ollukki se ilma, mut nys se särkie ilmaa~ (särkee
ilmaa, tulee ilmanmuutos)
~keetetään toas sitä kuivakasta kalaperua~ (lempiruuat)
~henkeehä se käö tollanen kuivakas tuulentiuru~ (tiuru)
~sielä kuuluu olevan niin kuivakkaat puppeet ettei niillä jaksa työtä puskeja~
(puppeet eli ruuat)
~se suarnamiehen puhe ol vähä semmosta kuivakasta kuunneltavvoo~
(vieraat saarnamiehet, vieraat tosikkojen jumalat)
~kyllö kuivakas miäs tua Syrijä Jussi, sei oo leikkijä ymmärtäny koskaa~
(omiakin tosikkoja löytyy)
~semmoine ko ei osant oikie ässeä sannuo ni sitä sanottii kuivakieleks~
(vai osasi sanoa, luonnon S, minkä heimon puhetta)
~kuivakiskosta moota on näreikkö~
~palijoep pikemmin se hyötöpuu lahhoo kun kuivakiskosempi~
(hyötypuut)
~siinä mäjelliäpeesä oli semmonen kuivakiskonen kuusenkränä~
(vrt. kitukasvuinen)
~siell on niin kuivakiskoinen ilima, että ihan lyöp parran jeähän~
~ompa siellä kuivakkata seätä pakkasella~ (kuivat säät)
~kyllä näin kuivakka ja kelekkiä puu palaa~ (kevyt puu)
~kuivakortet~ (suokorte)
~kuivakukka~ (kissankäpälä)
~pian sataa vettä, kun laksot on jääny kuivakulille~ (laksot=lammikot,
tyhjään päälle jäänestä jäästä)
~kuivakuu vie kalat kattilastaki~ (helmikuu, vrt. kuiva pakkassää)
~kuivakylmä ei tiet tautii koskah~ (vrt. lämpö, kuivat päivät)
~kuivalaho hoavassa sisältä onttova~
~kuivalatvoja petäjie~
~kaikki etupäät niit ei ollu, ostajia niin kaikki se piti syyvvä itte,
sitä kuivaa lihaa sit oli ympäriv vuosia~ (katolla tai seinustalla kuivattua
poronlihaa, liian lihan ongelma)
~päivällä syötiin fiiliä ja kala ja kuivalihhaa ja, siihen aikhaan oli
hyvin kuivalihhaa~ (ennen kauppoja, ei kuulosta nälänhädältä)
~se tehthiin sitte, tuomosista kuivalihoista, tehthi, semmosta kuivalihavelliä~
~kuus on kuivaluisempaa~ (kuin mänty)
~mutta se ol niin sulamatonta se leepä, kuivaluonnosta, jotta sei suusta
lähtennä poes kostuttamatak, niin kum pakkulloo oesit pureksinna~ (pakkulloo
eli kääpää, vrt. pakuri)
~kuivamuahiine~ (kuiva ihottuma)
~törmiltään se on kuivamainen, mutta meneppäs mettirannan puolelle, niin hyväpähän,
jos et ryve pershaarojas myötön vedessä~ (jokiniityllä)
~kuivamaltto~ (konnanvihvilä / puntarpää)
~tämä on sitä kuivamuikkuu~ (uunissa tai auringossa kuivattua)
~kuivamustikat~ (kuivatut ja jauheeksi jauhotut, säilöntätapoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
