~laskuja~

~mie muistan ku äitevainon kanss oltih kuivases tuol mäjel~ (kokoamassa

kuivuneita puita, iitin itä-suomalaiset)

~sem perkelie kuivanenä ja mölösilmä~ (vieraat ja omat voimasanat)

~hauk o semne kuivanketine~ (rasvaton kala)

~korpikuusi jok on sellaanen kuivankilkoonej jott ei se vety~ (astiana)

~n om paremmin sellaasija kuivankilipeetä ne rämäkköpuut~

~hyötykuusi vettyy mutta korpikuusi on sellaanen kuivankiskoonej jott ei se niiv vety~

(hyöty ja korpikuuset)

~kyllä mää täsä heilahajav vielä jos ei satuk kuoleman kuivanokka tulehe~

(elävä olento)

~paranee kuivalnoril~ (kalliokielolla, utaretulehdus)

~no niitä on nii paljo, vernorheinä ja jamakkanorheinä ja kuivanorheinä, 

kyl meil ku suur aitta ol ni kyl siel vihot olliit kaikkii~ 

(parantamiseen kerättyjä heiniä)

~kuivanoukka~ (palokärki)

~jänes on vaa simmost kuivampintast vaik se voisakim paista~ (lihaltaan)

~mennyk kesä oliki kuivampualoonen~

~talavella puu on kuivemmansorttista~

~hiekkamua ov varsinkii kuivapintane~

~kuivapohja aho kasvvaa touvoj jäleltä suolaheinnee~

~joki on kuivapohjala~

~kuivapoto ko sie näet pohjan~ (matalikko)

~teek kuivapäätä~ (paksua ja kuivaa marjapöperöä)

~kalamiehen vikkaa, nuotta kun hames ja venes kuivapäänä kesoja~ (pasureita, 

särkikaloja)

~koske alus ol ihan kuivapeänä kaloja~ (oikeat kosket)

~ja kuivapäässä se tulleeki, monta syltää paksussa ne uivat nuottaan~

(saita-kalat)

~vesi on kuivanun niim palijo että merkkikivi oj jo kuivapäänä~

(joessa)

~venem meni ensim poikkijokkeej ja halaki kuivapääkallioon~

(veenalaiseen kallioon, vrt. kiveen)

~siin om perämies, ihan kuivapääkivellel laskee venneen~

(veen pinnalla näkyvään kiveen)

~ko tehtii ne ruusikiäreet siin pit olla yhöksää sorttia heineä, suolaheineä, 

ruusheineä, leinheineä, syväriisheineä ja kuivariisheineä ainakii~

(kuivariisheineä=kangasajuruohoa, ruusu-nimisen ihotaudin hoitoon)

~kuivaryöhöntäisheinä~ (hopeahanhikki)

~kuivaksii varasvattej jouluu vasten, ne palo jotta lekkos~ (pystyyn 

kuivuneita puita, leimusi)

~saesis se taas sattaar rapsauttaakkim maa alakaa näöttääk kuivakselta~

(kuivat kesät)

~kyllä se yöllä jo alako ollak kuivasta ilima~ (pakkanen kiristyi)

~piisi uunin nurkassa pittää kuivaksen lämpösem pirtissä~ (liesi)

~haok kuttoo matalaa, kevväälä kävelöövät kuivaselekänä~ (rantaveessä)

~tuokaahan nyj jottai lakettaki, ettei aivan kuivaseltaan tarvihte einehtijä~

(juomista, vrt. lakeasuo)

~kun ei koku mettäs enäh olekkaa koht kun keluu ja kuivasiint~ (keloa ja

pystyyn kuivunutta puuta)

~kuivaskampi koevumehtä~

~semmosta hienoa kuivaskata lunta sattaa~ (talvi!)

~sen niityy heinät on kuivaskiskosija kulumuja ja hyvin sitkijäsyöntisijä~

(syödyt heinät)

~keitettiin niin palijo ku pathan sopi niitä panthin pata kuivaspäähän~

(kukkuroilleen, muikkuja)

~se ol koko mäk yhtä kuivastoa~ (kelokkoa, vrt. salaman iskemiä)

~sen tarttee kuivata hyväks~ (pieni lapsi, kylvetyksen jälkeen)

~taka syrjälk kuivatti sukki ja vanttui~

~kylhän sama jumala kuivaa jokon kastellukki~ (vai eri)

~maaliskuu maata näyttää tiet tukkii~ 

~pohja ja kakko kuivajaat veet~ (pohjois ja kaakkoistuuli)

~kesä vetesä kuivoo~

~sitte kuivattiin tuola seinilä~ (lahnoja)

~pakkainen kuivoa veij jeältä ja uve avannoeta tulloo, joesta ves männöö jeä ala~

(jokijäät)

~ne oli aika säännölliset ja tärkijät kuivattavat ja hoijettavat ettei ne lahos, 

samon ne oli lohiverkokki~ (itse tehdyt verkot, arvokkaita)

~ahva kuivovaa poronlihat~ (ahava eli kevättuuli, ah-ava)

~tupakkaa ei saatus se poltethiin pietarinkukkia ja mitä lehtiä kuivathiij 

ja poltethiin~ (omat tupakat, terveellisempiä)

~se on savuuntenetta lihoa, se on kuivattu ja savuttu~

~ukkone hajos kolmeen kanttii, ja se kuivaskin tos kolmep puuta sitten~

(ukon voimista)

~sitte mie rupian tunnustelemaa notta miltä tuntuu, mutta syväv vua hakkoo 

ja suuta kuivoo~ (sydänvaivojen oireita)

~siinä se sai ulkuim päälä kuivata~ (nuotta, telineiden)

~tulihtam paestteessa polovijjaan kuivattelloo~ (tulihta=nuotio, 

vrt. tulehmo=tulisija)

~mennä kesänä s ei liijjaksi kuivatellum maalimoita~ (sadekesät)

~kiiskijä ja norssija ne toas kuivattiit keittokaloiks~

~pyyt pyyttäessä männöö, kalat kulluu kuivattaessa~

~i saap kuivattaakkii kuivaks heitä, sit keral eivät pillaatu, ko kuivaks kuivatat~

(marjat)

~onkos teitil kaljaa ku kuivattaa niin näin kuumana päivänä~ (mäntsälän kieltä)

~pyykin kuivatustaha tässä on, ku voa ois päivämpaistetta~

(ihmisiä auttava päivä)

~kun on suonet jänteellä, se ov verenkuivaukseen hyvä~ (hierominen)

~täyty mennäk kuivausparveen kylpeen kuivav vihran kanssa~

(savusaunan lavolle)

~kuivautettii ja pantii pönttöö~ (kalat, talven varalle)

~niit ei lämpimässä saa koskhan kuivauttaa~ (poronkoipikenkiä)

~pak kuivetta lapsen ale~

~jäläkiuunileipiä on sitte jokka tullee kauo olluksi niin ne kuivehtuu sillä laila~

(uunin lämmössä)

~pal lapsen alek kuiveketta, ettei ok kavvam märkännä~ (lasten hyväksi 

tekeminen)

~aurinko ne kuivettaa valakasoo~ (heinät)

~kuivetto honka~ (pystyyn kuivunut, kuori päällä)

~satteet tullee kun koro laulaa, kun se tikka, rumpaa puuhun, tuommoseen kuivettoon~

(pudasjärven kieltä)

~kuivetoita pittää kerätä lisäksi, muuten loppuu kasahalot kesken talaven~

(omat kuivetot, vieraat halot)

~se on niin hyötee kum minkä pöselö, ei oom mikkäär rimppakinttu eikä kuivetto~

(sotkamon kieltä)

~sen kuivettu, mikäs oot~ (voimasanat)

~kyllä minäkin oon ollu monta kertaa sellaanen kuivettu ja tirsmu jotta~ (nirso)

~kuivettu niiko pyy mailma lopu erel~ (vrt. maailman luomisen, luojalinnut)

~on niim poutaa et ruahoko kuivettuu vallan kuittiin~

~kuivetu ko kuuse juuret ja kattoo ko kataja juuret, kuun kullam päiväseks~

(parantavia loitsuja)

~pitäsi lähtiä kerräämään kuivetuisia kun alakaa halot loppua ne ne pallaa hyvästi~

(kuivuneita puita ja oksia)

~siin o semmoine kuivetus, että jänteet ja suonet kuivettuu~ (tautien oireita)

~ku sev vie vaim pois ettei sitä kuivetutal lavolla niin se kestää monta viikkua~ 

(vihta)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)