~vaikkas siinnä kukkoilet, älä sentän silmille tu~ (lempäälän kieltä)
~elä kukkoilej joutavoo~
~kok kukkoella, niim mökim poeka kun ollii~ (mökkien pojat,
vrt. talojen)
~no saipas kerra oikeita kukkokaloja ja oikiise aikaa~ (pikkukaloja,
kalakukkoihin)
~poejjat käv kolokkamatikassa ja saevat kukkokalat~
~kitaset pannaan kukkokepim päällek kuivamaan~ (nuotan perän suuosan
osaverkot, telineeseen)
~kukkokuurosilla oltiin, peitettiin silimäsäj ja korvasaj ja toeset kätkeösi~
~se on kukkolintu koirasterri~
~mehto se on kukkolintu~
~kukkometto ku läks lentäh~
~siell on sitten niitä harmaeta mehtoja koppeloeta sekä kukkomehtoja~
(soitimella)
~kukkomettäs on kommee lintu~
~kukkoset syyvvääl lämpiminä, ryynpiirakat heitettääm pyhäks~
~pittää tehä kukkosii kun on tuota potakkahutun tähettä~ (pyöreitä
avopiirakoita)
~kukkonee se ei kyllä oov veellä, vaa jalakaveellä~ (matalassa veessä,
jokin kahlaaja, hailuoto)
~kukkonen~ (pikkukahlaaja)
~jos ei ne lie suuremmat kukkopuolija ja pienemmät noaraspuolija~ (lokit
ja tiirat, yhennäköisiä)
~suri se o lintu, kukkopuol o punanäräne ja kanapuol o harmaa~
(suri eli taviokuurna, staalojen lemmikkeinä pitämiä lintuja, staalot
=maan vanhempaa väestöä, miksi lainanimi?)
~ennen tavallisesa savikupisa, uunisa paistettiin ohoran ja kauran ryynestä puuruva~
(kukkopuuroa, tavalliset savikupit)
~miulkii ol kor kukkopäällää, enkä ois raatsint lähtee pois~
(kukkuroillaan marjoja)
~joha se Markii ol iha kukkopäännää~ (odottaa lasta)
~morsei oljo nii kukkopiänniää~ (omat lapset, vieraat avioliitot)
~sittä kukkoa talavella tehtiin niistä tuimemmista kalosta~ (suolatuista,
kalakukkoa)
~kukkotappelussa ol kaks tappelijjoo~ (leikki jossa koetettiin horjuttaa
vastustajaa tasapainosta toisella jalalla tai kyykyssä hyppien)
~nehää nousee, kukkoterri ja kanaterri mettäss et jytinä käy~
~sitten tul yks kukkotetri ja sem minä puotin~ (jousella kovempi teko,
haulikolla ei vaadi mitään)
~ne ov vastapäätä siellä ne kukkoteeret, nehän tappelee~ (soitimella)
~tuoki oli ko kukkoteeri tuo sama Martti~ (omat vertaukset)
~mustatöyr on kukkotöyr~
~niist ei ol tolkkuu kumpako niist on kukkovaris ja kumpako kanavaris,
ne munii kumpakin~ (vrt. hautoo)
~kukkua päälle, nin kon Lapin kapasa~ (lapin kapat)
~siinä oj jo niim paljo kukkua ettei siähen enämpää sovi~ (vrt. kukkuroillaan)
~pan kukkuu ja, älä nuukistel~
~katoppas tuota poekoo kun tuop marja astijan kukkuna~
~ehä niissä kotiit tullessa eniä kukkuva ollu~ (marjakoreissa)
~kala närppäs jo kosk kuku men vede ala~ (kuku eli merkkikoho)
~vejäj jo, kukku on upisa~
~on net rysässäki kukut~ (kohot)
~kun kukku käypi aina pikkusev veen alla niin nes sannoo että jo kukuttaa~
(ongella)
~se o kukkuu, koko juttu~ (kukkupuhetta)
~pojat heittiä kukkuva~ (kivellä ilmaan)
~kerättiin niit kärkkii taik entiset ihmiset sano et kukkui,
ja niit jouluu ast poltettii~ (käpyjä, vrt. omituinen elävien
puiden kaataminen polttopuiksi, elämän vastaista)
~piti ennen käen kukkua ottaa nek keltakukat~ (keltaista väriä tehtäessä,
mikä kukkii toukokuussa, leskenlehti, rentukka?)
~kui mont kukkuu tekköö, nii mont vuotta elät~ (käki,
ei pidä paikkansa, alkujaan tarkoittanut jotain järkevämpää)
~kun on ehtokukku, se on aamutorkku~
~hallaks käki hankke kukku hyväks vuareks karhel~ (hallaks ja
hyväks vuareks, kuulostaa järkevämmältä)
~laiha kun kesän kukkunu käki~
~kun käki tulee likellek kukkuun asurrakennuksia niin se tiätee kylmee~
(vrt. kuolemaa, kaiken kuolemaksi kääntäneet mustakaavut,
vrt. "lööpit", laittomia oikeassa suomessa)
~käki laulaa lapohol, mut ei se kuku kuhilahal~ (kesän ajanmittoja)
~vanhana vappuna se kukkuu vaik tuurav varres~ (käki,
uusi ja vanha vappu)
~kukkuva helekyttel niin komejasti~ (käki, joutsan kieltä)
~sitä kansa vanahat piti pahana merkkinä, jos käki kukku niiv varrain,
että oli vielä lunta maasa~ (oma paha=luonnotonta)
~kuku minun ikäni~ (sanottiin käelle)
~käki se päeväsyömellä kukkuol läekytti äsken~ (käen aika)
~käki heittää kukkumasta ko saapi kypsen hillan~
~oamusella varrain kun se kukkuu ens kerran ja et ole syöny mitään niin
sitten käk paskantaa~ (paskantaa=aiheuttaa pahaa, miten pas-sanasta
tullut kielteinen, vrt. pasi, pasa)
~sitä piettii paham merkkiin ko käki tul kyllää kukkumaa,
sit tulloo paloloi~ (vieraat kylät, omat käet)
~huameltta varha se jo ain kukku~ (lapsi)
~yäkauret se muari kukkuu ylhääl tekee kopsottaakin välil jotaan~
(nummin kieltä)
~sittes se ehtoolla kukkuu, välihim myähäkki~ (valvoo)
~mitä hiä kukkunuo kaike yötä, sit eij meinua uamusil suaha ylliä~
(metsäpirtin kieltä)
~se uamusilla kukkuu niiv varraij jottei muatas suak~ (mummo,
elämän kaari)
~minä ajattelin että tuon hännissä sitä tänä yönä kukkuu van ei kuitenkaa~
(karhun hännissä, lempeä jättiläinen)
~suusta se oli sen kukkunu, kyllä se ite sen aavisti~
~minun suuhuni jo kukku se asija~ (edeltä päin, taikuuden kieltä,
käki=ennelintu)
~se jo mullel luonnossa kukku, jotta jotaip pahoo tapahtuu~
(luonnossa, vrt. mielessä)
~se mieleeni kukkuu vaekka ei se hyvin ylleinen oo~ (jokin sana)
~no jo minulla kukkuim mielessä että nuin se mänöö~
(tulevaan liittyvä taikuus)
~usein se vain kukkuu mielessä, vaikkei haluvais sitä muistaa~
~ja kum mun sinnini kukkuu niinku Vilijolla~ (sinni eli sisu,
vrt. sinnikäs)
~voi korvessa istuva, siellä kukkuva~ (paholainen, vrt. jokin
eläinhaltija)
~älkiä kukkuka ja keikkuka joka paikas sielt ko lennättä nurin niskojanna
nii heitättä henkennä~ (lapsille)
~oikei tul rupeis kovast kukkumoa tuolt, puut kons paremi palloit~
(tuli uunista)
~kyllä minä näin siellä häissä mite Anna perse kukku poikain perrää~
(perse eli.. , vrt. puo=takamus)
~minul luanto niin kukku, mutta min em päässyv veeltä~ (rantaveen
takia, luonto kukkui kalaan)
~onni kukku minulle~ (vrt. käki, onni-haltijat)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
